Kesän ensimmäiset helteet

Viime viikonloppuna tuli sitten kesä! Olin ilmoittanut Rommelin Varkauteen kahdelle radalle ja yhden aikaan lähdimme Katin ja Martan kanssa ajelemaan. Kuultiin että radat olivat tunnin myöhässä joten pitkä päivä siis tulossa. Perillä saimme rauhassa käydä lenkillä ja syödä eväitä. Ratoja olisi taas ollut neljä kappaletta mutta kaksi riitti meille. Siinä kun katselimme aikaisempia ratoja huomattiin että tuomari oli laittanut vaihtoehtoisia esteitä, toisin sanoen sai päättää putken pään ja keppien suoritussuunnan. Hauskaa sinänsä mutta minä kuvittelisin että minulla tulisi valinnan vaikeus. Meidän radalla sai päättää keppien suunnan ja senpä jälkeen tuntuikin että ei kerennyt rataan niin hyvin tutustua kun oli vaikea päättää miten tekisi. Hassuja tommoset, mutta ilmeisesti tätä päivää. Jos viime kisoissa tuntui oma meno ja koira hitaalta niin tuolloin ei onneksi semmoista tunnetta jäänyt. Meno oli mukavaa ja koira kuunteli todella hyvin ja selvittiin putkiansoista. Meidän meno tyssäsi nyt kepeille molemmilla radoilla ja ekalla radalla yksi valssi vähän venyi ja tippui rima sekä toisella radalla toiseksi viimeinen este ohitettiin kun vauhtia oli hieman liikaa niin ei koira kääntynyt. Mutta itseäni ei jännittänyt ollenkaan ja olin rento meininki. Molemmilta radoilta siis 10 virhepistettä ja toisella radalla hieman yliaikaa sekoilun takia.

Rompulan B-rata

Aksa kisakausi korkattu!

Vihdoin ja viimein päästiin poikien kanssa kisaamaan aksaa. Totta, poikien, eli Montykin kisasi kaksi rataa. Meillä vappuna omalla seuralla oli kunnon maratonikisat kun torstaina kisasivat ykköset, perjantaina kakkoset ja lauantaina kolmoset. Torstaina käytiin Montyn kanssa yksi agilityrata ja hyppäri tekemässä. Agilityrata meni kyllä ihan haahuilessa. Alku oli hyppy ja kepit heti suoraan. Monty sujahti keppien ohi, mihinkäs muualle kuin puomille joka oli näköetäisyydellä. Tuli pois ja päästiin jatkamaan, mutta kun kepit oli suoritettu mentiin taas kokeilemaan puomia, hupsu se on. Välillä käytiin myös aalla ilman lupaa että josko täältä niitä herkkuja saataisiin. Noh, se rata meni sitten vain kontaktien ottaessa. Onneksi Montyn kanssa ei mitään sen suurempia tavoitteita ole niin tommoset ei voi kuin naurattaa. Kuhan tehdään omaksi iloksemme! Hyppyrata oli sitten paljon parempi. Minä en vielä oikein hallitse maksikoiran hypyn pituutta ja nyt näkyi että saatoin juosta itsekin liian pitkälle. Mutta siltä radalta tuli 10vp ja vähän yliaikaa kun herran keskittyminen herpaantui kerran ja jäi hypyn taakse nuuskimaan. Mutta siinä näkyi että kun saadaan fokus oikeeseen niin poika kyllä tekee! Olihan se vasta toinen startti että kokemattomuuden piikkiin myös voisi laittaa. Möllejä vain enempi ja kesäkuussa taas mennään!

Montyn hyppis

Lauantaina sitten oli Rommelin kanssa laatuaikaa ja lähdettiin kaksin avaamaan kisakautemme. Ilmoitin myös Rommelinkin vain kahdelle radalle neljästä kun ajattelin että Anni ei isänsä kanssa vielä koko päivää ole yksin ollut. Hyvin oli niillä aamupäivä sujunut. Meidän radat olivat hyllyjä ja eka ihan täysin minun moka kun en vain kerennyt. Toisella radalla Rommel ei taipunut keppien tokaan väliin ja siinä meni sitten pasmat jo sekaisin. Mutta oma liikkuminen oli kyllä nihkeetä. Tai siltä se ainakin tuntui. Ei lähtenyt räväkästi jalat liikkumaan tarvittaessa ja tuntui että olin joka paikassa myöhässä. Mutta pikkuhiljaa toivottavasti tästä tullaan parempaan kuntoon. Rommelkin tuntui jotenkin tahmeelta. Liekkö hänelläkin puolen vuoden kisatauko vähän tehnyt kunnolle huonoa, mutta tosiasia on että ei se enää mikään nuori ole. Pitää nyt katsoa miten paljo niitä kisoja tänä kesänä käydään. SM-juokkueeseen ollaan päästy joten pitäisi muutamat startit kyllä saada. Mutta muuten oli todella kivat radat ja harmitti vähän ku emme olleet kuin kahdella radalla. 

Rommelin A-rata