Kuvia SM-karkeloista

Tässä vielä kuvasaldoa ja lisää tunnelmia. Kuvaajana Erja Härkönen

Minijoukkue: Virpi ja Lenni, Laura ja Meela, Kati ja Martta sekä Maiju ja Rommel
sekä yksilöradalta Rompula

SM-kisat 2015

Nyt on käyty agilityuramme toiset SM-kisat. Viime vuonna Tampereella saimme edustaa seuraamme joukkuekisassa sijalla neljä. Tänä vuonna olimme joukkuekisan lisäksi myös yksilökisassa. Lauantaina siis Poksin minijoukkueessa kisasi Laura ja Meela, Kati ja Martta, Virpi ja Lenni sekä me, tässä järjestyksessä. Me majoituttiin serkkuni luona, mikä oli aivan mahtavaa. Oli grilliruokaa ja palju! Lauran ja Meelan rataa en kerennyt lauantaina katsomaan, mutta Katia ja Virpiä onneksi kerkesin mennä kannustamaan. Meillähän rata oli vasta viiden aikaan iltapäivästä. Rommelin jätin majapaikkaan. Lauralla ja Meelalla oli tullut hylätty suoritus toiseksi viimeisellä esteellä. Se tiesi, että meidän muiden tuli tehdä tulos, jotta joukkueemme sijoittuisi. Kati ja Martta tekivät hienon yliaikanollan. Virpillä ja Lennillä ei mennyt ihan niinkuin ajateltiin, mutta hienoa menoa jos ei niitä kolmea kieltoa lasketa :) Näin ollen saimme lähteä Rommelin kanssa ihan ilman paineita mutta puhdasta ja rentoa rataa lähdimme tekemään. Tässä onnistuttiin. minusta se joukkuerata oli hieno! Koira teki todella hienot kontaktit ja kääntyi tiukasti. Joukkuun kokonaissuoritus oli siis hylätty. 

Lauantaina kun satoi vettä melkein koko päivän, paitsi finaalien aikana, niin sunnuntaina porotti aurinko niin kuumasti, että ei tarvinnut pitkiä housuja. Meidän startti oli 12.20. Olimme ryhmämme ensimmäinen koirakko. Alkuun se minua jännitti, mutta ei se ollutkaan paha paikka lähteä. Olinhan nähnyt sen radan jo monta kertaa ja mielessäni pohtinut miten se suoritetaan. Sunnuntaina vaikka olisi voinut mennä sillä ajatuksella, että kaikki tai ei mitään niin hieman yhdessä kohdassa varmistelin. Se ehkä söi meiltä sen sekunnin, mikä ei nyt niin haitannut, koska ei se olisi meitä finaaliin vienyt. Tehtiin siis SM-kisojen karsintaradalla puhdas rata 3,55 sekunnin yliajalla, etenemällä 3.87. (radan etenemä oli laskettu 4,2, mikä on meille aika paljon) Rata oli hyvin tutun oloinen. Tuomarina oli Mika Moilanen, jonka radalla kävimme toukokuun lopussa Kajaanissa. Siellä oli monta samanlaista kohtaa. Kepeille vienti, putket oli sijoitettu samalla lailla..se vahvisti ajatusta että kyllä me tämä hoidetaan. Rommel jäi lähtöön hyvin. Raukka ei kuullut tule käskyä kun kaijuttimet huusivat sen vieressä. Sama viime vuonna. Hypin ja pompin siellä että saa tulla ja silti se vähän epäröi että ootko varma :) Oli kyllä kiva kisata ja tuo koira on ihan mahtava. Vaikka me ei nopeimpia ollakkaan niin se on kyllä ihan huippu silti! 

Seuraavaksi vietämme juhannusta ja sitten käymme tutustumassa MM-karsintojen tunnelmaan. Siellä ei varmaan vauhti riitä myöskään huippujen vauhtiin, mutta kun kerran sinne päästään niin käydäänhän sitä nyt katsomassa millaista siellä on. Kuitenkin ainutkertainen tilaisuus. Sen jälkeen käymme Varkaudessa yksissä kisoissa ja sitten koittaa kesäloma. Kesälomalla lenkkeilemme ja teemme ehkä pieniä aksajuttuja ja loppuhuipennus on taas Ylläksen viikon mittainen reissu! 

Tässä tunnelmia SM-kisoista ja lopuksi myös muutama video aikaisemmista kisoista.

Tässä videoita ja tuloksia helatorstailta. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana :)

SERT-rata

Kajaanin hasardien pelastusten nollarata

AVA-titteli lähellä ja SM-kisoja odotellaan.

Tämä postaus on ollut odottamassa julkaisua videoita varten, mutta en oo vielä saanut niitä puhelimesta ladattua. Joten menköön nyt ilman videoita. Ne tulee jälkikäteen :) Viime kuussa helatorstaina olimme kisaamassa naapuriseuran kisoissa. Yö oli taas nukuttu huonosti ja aamulla klo 9 oli ensimmäinen startti Montyn kanssa. Monty oli reippaampi hallissa, mitä viimeksi. Vielä ei täysin rento, mutta nyt ei tarvinnut raahata sitä lähtöön. Ensimmäiseltä radalta se taas tuli ekan esteen ohi ja siinä meni mahdollisuus puhtaaseen rataan. Muuten ihan hyvä rata ja hyvää etenemistä. Joalla oli uusi puomi, mikä vähän rämisi ja pelotti koiraa. Lisäksi sillä toisessa etusessa oli jotain ja jäi nuolemaan sitä. Mutta kaiken kaikkiaan saa olla tyytyväinen. Sijoituttiin tuolla radalla kolmanneksi muistaakseni. Toinen rata lähti lähempänä yleisöä, josta Monty vähän paineistui ja oli vaikea saada se jäämään paikoilleen kun se vain vilkuili sinne yleisöön. Sain kuitenkin ja lähdettiin melkeinpä yhtämatkaa. Tämä rata oli vähän hasardi. Pelastuksen pelastuksia ja kepeillä ei koira taipunut toiseen väliin. Lopulta sitten putken väärä pää koitui kohtaloksi. Mutta taas reipasta etenemistä koiralta. Kääntymäänhän tuommonen neliömäinen snautseri on vähän huono :)

Mutta sitten, se helatorstain harmitus! Ensiksikin Rommelin kanssa kisattiin kaksi agilityrataa. Kisaajia oli niin vähän että en edes uskonut meidän saavuttavan puhtaita ratoja kummempaa. Jos sertejä aijottiin saada niin piti voittaa mikä ei nyt ole meille mitään jokapäiväistä luksusta. Palkintosijoituksia kolmosissa ollaan saatu ollen toisia tai kolmansia, mutta ei olla taidettu voittaa vielä kertaakaan. Sekin päivä koitti! Saatiin nolla ekalta radalta ja se oli kyllä hyvä rata. Meille rataprofiililta oikeanlainen rata. Etenevä ja vauhtia saatiin pidettyä yllä. Näin ollen siis ekalta radalta ainut nollatulos ja SERTi. Se olikin toinen serti AVA-titteliin kun ensimmäinen tuli kaksi vuotta sitten toukokuussa. En uskaltanut jäädä katsomaan tuloksia vaan lähdin jäähdyttelemään ja treenikaverit tuli sitten onnittelemaan. Noh, sen päivän tavoite oli saavutettu. Toiselle radalle lähdettiin rennoin mielin. Toinenkin rata oli kiva. Sai luukuttaa. Vedätin aalta mikä oli hyvä. Mutta pari kohtaa meni vähän pitkäksi ja keppien jälkeen ei ihan edetty suoraviivaisesti missä menetettiin hieman aikaa. Puhtaalla radalla taas kuitenkin maaliin. Siinä koiraa palkatessa seurasin muita ja ei ollut puhtaita suorituksia tullut. En pystynyt taaskaan jäämään katsomaan loppuun vaan lähdin jäähdyttelemään. 

Lenkiltä palatessa sain kuulla, että oli tullut toinen nolla seurakaverillamme. Silloin tiesin, että oltiin korkeintaan toisia, koska ajattelin että ei me sheltille nopeudessa oltu pärjätty. Mutta kun näin tulokset ja sen aikaeron, alkoi mieli taas jossitella ja harmitella :) Olimme siis hävinneet 0,05s Mintulle ja Lauralle. Se pituuden jälkeinen mutka tai kepeiltä pikkuinen hidastus tai putkeen ohjatessa vähän vauhti hyytyi. Nämä kohdat kun olisivat menneet nappiin voisimme ehkä juhlia nyt AVA-titteliä :). Se titteli mistä haaveilen ja nyt se oli lähempänä kuin koskaan! Noissa kisoissa tuomarit tekivät joka toisen radan vuorotellen mikä mahdollisti sen, että SERTejä pystyi vastaanottamaan molemmilta radoilta, kätevää. Vaikka olisihan se ollut aika hassua saada sertit samoista kisoista ja valioitua :D. Mutta mikä parasta, siihen on meillä mahdollisuus. Toivottavasti se joskus napsahtaa eikä siihen menisi toista kahta vuotta :) 

Toinen iloinen asia oli se, että ensimmäisen radan voiton myötä, voimme osallistua myös mm-karsintoihin kesäkuun lopussa. Olisihan se kans yksi kokemus lisää tällä agilityuralla.

Kuun lopussa kävimme myös Kajaanissa kisaamassa kahden agiradan verran. Tuomarin oli Mika Moilanen, jolla oli haastavat alut ja muuten ihan etenevä rata. Radat, jossa pitää kikkailla heti kahden ekan esteen aikana, ovat meille vähän haastavia. Sillä jos ohjaus on yhtään pielessä heti alussa jään jälkeen ja radasta tulee pelastuksien pelastusrata. Tehtiin kuitenkin molemmilta radoilta nollat ja ekalla sijoituttiin kolmanneksi. Toisalla oltiin viidensiä. Ihan huikee tuo koira nykyisin. Tekeminen on niin mukavaa sen kanssa ja siihen voi luottaa että se suorittaa sen minne sen ohjaa.

Nyt ei ole kisoja tiedossa, vaan vähän huilitaan ja hiotaan joitakin pikkujuttuja sekä pidetään virettä yllä. Viime viikolla oli SM-joukkuetreenit. Hiottiin irtoamista ja omaa liikkumista paremmaksi. Nyt vain sitten rennoin mielin SM-kisoihin. Mitään hävittävää meillä ei siellä ole.