Vapaa viikonloppu!

Pitkästä aikaa semmoinen viikonloppu että ei ole mitään suuniteltua ohjelmaa. Eli voi nukkua ilman että herätyskello pitää laittaa soimaan eikä muutenkaan tarvitse kelloa tuijotella. Nämä päivät hyödynnetään lenkkeilemällä pitkästi ja touhuamalla omaan tahtiin kotihommia :) Lauantai menikin aamupäivä koirien kanssa josta sitten kaupungille kuhan vain kiertelemään. Sen jälkeen paistoin kolmannen kerran jo joulutorttuja ja odottelin ystäviä kylään. Iltalenkin jälkeen sitten sohva kutsuikin mukavasti.

Sunnuntaiaamuna oli sovittu Katin kanssa että käydään hallilla treenailemassa hyppytekniikkaa. Vapaa viikonloppu ja herätyskello ei sopineet yhteen tänä aamuna kun nukuimme silti pommiin. Varttia vaille yhdeksän ylös ja äkkiä vaatteet niskaan ja ajamaan kohti hallia kun sovittu oli että nähdään ysiltä. Hyvin kerkesin. Tein molemmille pojille perussarjaa ja kasvavaa sarjaa. 

Rommel selvisi hyvin perussarjasta, mutta kasvavan sarjan viimeinen väli oli hankala. Jäin tätä nyt miettimään, että voiko sitä lyhentää, kun alkun kasvavat hypyt se selvitti ihan hyvin. Viimeisessä välissä oli 7 jalkaa..yhden vai puolikkaan jalan verran voiskohan lyhentää?? Täytyy kysyä ensi keskiviikkona treenikamuilta. Muuten sen etäisyyden arvioinnissa ei ole minusta vikaa, mutta ei vain pieni koira ihan pysty venyttämään noin paljoa. Monty teki samat harjoitukset ja sen hyppytekniikka on minusta aika kiva. Onhan siinä varmasti parantamista, mutta perussarjassa ekojen himohyppyjen jälkeen alkoi rytmi löytyä ja korjasi poika tyyliään. Kasvava sarja meni hienosti ekalla yrittämällä ja mikä parasta, Monty hyppää todella hiljaa. Sen kanssa noita vain lisää ja sitä me tässä kevät talvi tullaan tekemään. 

Iltapäiväksi sitten Monty joutui trimmipöydälle. Sillä olisi vuoden loppuun yhdet näyttelyt ihan Helsingissä asti. Kasvattaja onneksi tekee itse näyttelyputsin, mutta aloittelin jo rungon nyppimistä kun on päässyt herra vähän karvoittumaan. Hyvään saumaan siis tuo ehkä pysyvä lumi tuli. Onneksi on takit kummallakin. Hyvää sunnuntaita!!

Syksyn harmautta

Syksyn ollessa pitkällä ja talvea jo vähän odotellen jätimme kisailut tältä vuodelta, niin tokon kuin aksankin osalta. Tokoa tosiaan piti kisata, mutta yhdet kisat peruuntuivat järjestäjien osalta ja toisiin en kerennyt tehdä niin paljon treeniä mitä halusin, joten katsoin parhaaksi että tavoitteet ovat nyt tammikuulle. Sitä ennen käydään kuitenkin kerran näyttelykehässä Montyn kanssa pyörähtämässä, sillä ilmoitin sen Pohjoismaiden voittajanäyttelyyn :) Saa nähä miten menee. Treenattu ollaan kyllä. Aksaa ehkä enempi, mutta tokossakin nyt sitten skarpataan. Meidän aksatreenit keskittyvät nyt tekniikan hiomiseen ja yksittäisten esteiden kuten keppikulmien ja kontaktien sekä etenemisen harjoitteluun. Rommel on ihan täysillä mukana olipa treeni mikä tahansa ja Montykin paineli viimeksi koko radan verran vauhdikkaasti. Harmi kun ei ollut kameraa mukana. Keinukin on jo aika kivalla mallilla, mutta en kiirehdi sen suhteen. Kuhan ensi kevääksi saadaan se valmiiksi että voidaan sit jatkaa aksan puolella kisaamista. Muutenhan se menee todella kivasti. 

Montyn kanssa käytiin jokunen viikko sitten Vappu Alatalon motivaatiokoulutuksessa. Oli kyllä ihan hyvä koulutus ja sai uutta ajateltavaa. Tavoitteet oli minulla saada Monty motivoitumaan tokosta ja siinä yhdessä tekemisestä. Aksassa kun ei sitä ongelmaa ole. Tokossa häiriöt vie joskus nuoren pojan ajatukset ihan muualle. Mutta mitäpä tekee Monty. Tutussa hallissa se leikkii pallolla, kuuntelee, tarjoaa edellisenä päivänä tekemiä liikkeestä maahanmenoja, leikkii Vapun kanssa vieheellä. Eli oli Vapunkin mielestä hieno poika :) Monty kyllä tykkää pallosta ja sillä se leikkii oli paikka mikä tahansa. Tai vielä ei ole tullut sellaista paikkaa missä pallo ei kiinnosta kun treenaillaan. Kysyin myös vinkkejä taisteluvietin nostattamiseen, mutta siihen ei ehkä auta muu kuin hyvä lelu. Monty on koira, joka leikkii mielellään tassuilla. Vapulla oli kuitenkin sellainen karvainen lelu jossa oli pallo päässä ja se vinkui. Tällä Monty sit lähti hyvin taistelemaan ja palkaksi lelu lensi. Omat karvalelut eivät niin kiinnostaneet. Vinku on ehkä se avainsana noissa leluissa. Meidän pallohan vinkuu, jolla leikitään. Koitan siis metsästää sellaista lelua tällä hetkellä. 

Tällä hetkellä molemmat pojat on ihan karmeassa karvassa. Viikonloppuna ohjelmana on siis vähän trimmausta ja hyppykoulutusta. Rommeli trimmaillaan siistiksi ja Montylta nypitään runkoa ja vähän jos uskaltaisin otsista leikata ja pyllyä ajella. En ihan pilaa sitä sit ku kuukauden päästä sinne Helsinkiin ollaan menossa.

Luultavasti vuoden viimeiset aksakisat

Kävimme Rommelin kanssa juoksemassa eilen Varkaudessa kaksi agilityrataa. Mukaan saimme matkaseuraksi Katin ja Martan sekä Sallan ja Diivan. Mukava oli lähteä ja aurinkokin paistoi. Tosiaan nämä kisat on varmaankin meille tänä vuonna viimeiset. Treenaillaan talvi ja sitten keväällä taas starttaillaan. Radat sujuivat meiltä vauhdikkaasti ja selvitimme pahimmat kohdat kuten B radalla olevan putki-puomi erottelun, mutta erään takakierron jälkeen en kerennyt ihan mukaan ja törkkäsin Rommelin väärälle puolelle seuraavaa estettä, jonka se sitten hyppäsi väärin päin ja hyl. Mutta hieno hylly!!  A radalla vauhtia riitti ja vähän takkuiselta radalta valui Rommel puomilta tullessa selän taakse ja siitä sit hätäratkaisua peliin ja puhtaalla radalla maaliin! mutta sen hätäratkaisun keksimisessä meni sen verran aikaa että yliaikaa tuli 0.15s. Harmittaa! Oltiin sillä radalla neljänsiä ja saa taas miettiä oisko vauhti riittänyt muuten SERT:iin jonka kakkonen sai...Kyl me vielä ne kaksi sertiä saadaan :)

Tänä aamuna sitten lähdettiin Sallan ja Daamin kanssa hallille. Ajatuksena oli tehdä Montylle keinua ja tokoa ja Rommelille tokoa. Tavoitteena ois ehkä nyt talven aikana tokokeet. Jos Rommelille TK2 ja Montylle ainakin se ykköstulos sieltä ALO:sta. Meinasi vain Monty jäädä kotiin kun aamupissien aikana löysi taas, kuinkahan monetta kertaa, läjän jossa piti pyöriä...Noh, lepyin sen verran ja otin kuitenkin mukaan :). Häiriötreeniä Montylle kun Daami riekkui lelun kanssa. Hyvin minusta kesti paikalla ja muutenkin teki töitä vaikka vielä siinä on parannettavaa aikalailla. Rommelin liikkeet ois niin pientä hiomista vaille valmiit. Noudossa on eniten töitä. Kapulan tuo kyllä, mutta lähtee liian aikaisin ja sylkee pois heti sivulle tultaessa. Eli pitoja ja heiton odottamista treenaillaan. Nyt sitten lepäillään tämä loppu sunnuntai!

Syyskuu kääntyy lokakuuksi

Taas on bloggauksesta ollut liian pitkä tauko. Ollaan aktiivisesti kyllä harrasteltu, mutta tänne ei ole vain kerennyt kuulumisia kertoilla. Viime kuulumisten jälkeen Monty kerkesi aloitella tokouransa. Ihan ei päästy siellä tavoitteisiin, jotka oli ehkä paikkamakuu ja kisakokemuksen/-rutiiniin totutteleminen. Jälkeimmäinen kyllä täyttyi ja Monty teki hommia hyvin, mutta paikkamakuu kun koeviikolla räjähti käsiin niin eipä kovin kummoisia odotuksia ollut. Mietin pääni puhki että mikä syynä ja en keksinyt muuta kuin että liian vähän treeniä kuitenkin rivistössä ja eri paikoissa/uudet koirat. Joten nyt keskitytään ennen seuraavaa koetta paikkamakuun treenaamiseen. Kokeessahan siinä kävi niin, että poika nousi. Tuomari käski, mikä minusta oli ihan hullua, kutsua koira luokse. Olin vähän monttu auki että ootko tosissasi. Meinasin kysyä että enkö voi mennä sen luokse. Syy tähän että ihmettelin, oli 1. alo koirakot rivissä, josta ei voi tietää varmaksi että lähteekö sieltä sitten joku muukin ja 2. Monty ei tuu ainakaan kovin helposti ku treeneissä se palautettiin aina maahan uudestaan koska sieltähän ei lähdetä!. Noh, tuomarin toisesta kehoituksesta kutsuin sitten..ensin koitin vähän hiljaa että jospa se tulis sit piti vähän nimeä jo sanoa ja lähti koira onneksi sit tulemaan. Mutta! niinpä 1. epäilykseni kävi toteen ja sieltä tuli myös flätti uros meidän luo rähinän kanssa. Monty pääsi juuri luokse ja sain kiinni eikä siinä sen enempää onneksi mutta flätin huonoksi onneksi joutui kehästä pois. Minusta siis tuomarilta hieman huono arviointivirhe tuossa tilanteessa. Eipä sitä uskalla mennä tuomarille sanomaan vastaan. Ehkä joskus pitäis... Muut liikkeet suijui siis kohtalaisesti. Seuraamiset ok, mitä nyt irti seuraamisessa toinen jäi seisomaan kesken liikkeen. Maahan menossa ei tullu ekalla peruasentoon, luoksetulossa ei tehnyt perusasentoa, liikkeestä seisominen vähän steppaili kun tulin luokse ja hairahteli jo hypylle aluksi, hyppy sitten täys kymppi kun saatiin koira keskittymään minuun eikä yleisöön. Eli voisin sanoa että sellaisia virheitä mitä kokeessa esiintyy kun ei ole sitä koerutiinia. Mutta nyt on aloiteltu se ja tässä vielä tälle vuodelle uudestaan mennään!

Rommelin kanssa ollaan käyty aksailemassa ainakin Kuopiossa, ehkä ollaan jossain muuallakin :D mutta Kuopiosta muistan että tuli yksi nolla lisää, sm-karkeloita ehkä vähän silmällä pitäen, hassun hauskan tuntuiselta radalta. Videokin taitaa kamerassa olla. Lisään sen tässä joskus. Tänään pyörähdettiin Rommelin kanssa Sari Vähäniityn agility koulutuksessa. Hienoa menoa Rompulta ja opittiin jotain uuttakin. Tuplasylkkäri! sekä minä ajoittamaan jarrutukset paremmin!

Syyskuun puolessa välissä käytiin lomailemassa Levin tuntureissa. Viikko siellä vierähti ja pikaisen laskutoimituksen, ei niin tarkan, jälkeen päädyimme että käveltiin ehkä noin 50km. Pisin reissu, yli 20km, oli Ylläksen maisemissa Aakenustunturin päälle. Aakenus oli hieman kivikkoinen, mutta hyvin selvittiin. Muuten vaellettiin Levin maisemissa. Levitunturi ja Kätkätunturi tuli siis valloitettua. Koirat olivat aina mökkiin saapuessamme tyytyväisiä kun olivat saaneet ulkoilla ja syödä poron kakkaa. Sitä ne kyllä oisivat vetäneet mustikoiden kanssa ihan niin paljo ku oisivat saaneet. Tästä syystä Monty ei kovin paljoa saanut olla irti. Rommel kuitenkaan ei ollut ihan niin perso sille niinkuin tuo nuorimmainen, joten pikkuherra jolkotteli tuntureissa yleensä irti. Miten voikin monen sadan metrin päästä haistaa nuo herkut. Monty kun tunnetaan vielä siitä että se tykkää pyöriä niissä niin ajattelimme että ei ihan joka päivä kehtaa sitä pestä, joten pidetään kiinni :) Mukava reissu oli ja ens kesäksi on jo Ylläkseltä mökki varattu :) Lopuksi vielä pientä kuvasatoa reissusta. Paras ruska puista oli jo mennyt, mutta maaruska ja se punakkuus oli vielä jäljellä tunturien varsilla. Kamerasta ei ehkä ihan parasta kuvaa saa.

Levitunturin varrelta

Levitunturilla hieman tuuli

Kätkätunturilla oli auringon lasku

Aakenuksen laella Monty havahtui poroihin

Viimeisenä päivänä noustiin vielä eri reittiä Kätkätunturille. (On se Rommelikin siellä :)

Koiramaiset viikonloput

Otsikkokin viittaa siihen, että ollaan nyt pari viikonloppua menty koiramaisin tunnelmin eikä loppua näy :) Mutta minä tykkään ja koiratkin mitä luultavammin. Viime viikonloppuna oli seuramme oon kolmekymppiset agilitykisat ja sen kunniaksi myös Monty starttasi agilityuransa :). Hienosti myös starttasi, radalta tuli 10 virhepistettä ja vähän yliaikaa. Syynä näihin oli kun meille on tullut uusi pussi ja en jostain syystä sitä ole kovin paljoa treenanntu, liekkö ollenkaan niin se oli uusi juttu. Ekalla kerralla siis tuli pois mutta toisella yrittämällä sitten läpi pääsi. Kepeille meno oli hieman haastava tai vauhti tyssäsi melkoisesti ja olin ehkä liian lähellä niin myös Monty jäi haahuilemaan. Muuten kohtalaisen sujuvaa menoa ja kuumalla ilmalla jaksoi poika hyvin mennä! Ei ihan parasta Montya mutta eka kisa! Rommelin kanssa tehtiin yksi nolla ja yksi vääräpääputkihylky, monenkohan kerran lie :). 

Tänä viikonloppuna jo perjantai alkoi talkoilemalla Poksin tukinäyttelyssä ensiapupisteellä. Onneksi ei minun aikana pahempia sattunut, vaikka aikaisemmin oli ollut hätä kyllä. Lauantaina sitten klo 9 lähdettiin Annin ja koirien kanssa kohti Varkauden kisoja. Siellä ensin Nasta meni 2-luokan radat ja Rommel keräsi akkuja autossa. Oli kyllä ladannut ne hyvin sillä ekalla radalta nolla. Toinen oli hyppäri ja tuplanollamahdollisuus vei minut taas liian ei pää kestä tilaan. Jännitti pirusti ja sehän sitten tyssäsi hätiköintiin. Kolmas rata oli huikeiden kontakteiden ansiosta hyl kun en vain kerennyt ohjaamaan putken kauimpaiseen päähän ja koira sujahti puomilta putkeen minkä ensin näki. Tänä aamuna sitten noustiin taas talkoilemaan Joensuun kv-näyttelyyn ja samalla kävin ihailemassa Wanhan Purolan snautsereita kehän laidalta. Tai näin luulin :) Haikein mielin katsoin uroksia kun olisi ollut sittenkin mukava käydä Montyn kanssa kehässä pyörähtää vaikka ei me Suomesta saatuja cacibeja periaatteessa kait tarvita (kait sen takia kun olen ymmärtänyt että voi vain saada kaksi Suomesta ja loput pitää hakea muualta ulkomailta, mikäli mielii kansainväliseksi valioksi. Meillä kun nämä kaksi Suomesta saatua jo on.) Mutta niin, pääsin kuin pääsinkin kehään. Esitin paras narttu kehässä Rellua. Tyttö ei ihan malttanut seisoa mutta juoksu onnistui ihan kivasti. Namin kanssa ku Montya esitän ja se seisoo käskystä niin oli hassua koittaa ilman namia. Mahan altakaan ei voinut tyttöä koskea kun pisti leikiksi muuten. Mutta hienosti Rellu meni vieraan kanssa. 

Kotiin palatessa piti ruveta selailemaan niitä ulkomaan näyttelyitä. Meillä vähän kävi huono tuuri Norjan ja Riikan reissun kanssa kun olisin sinne Norjaan lähtenyt, mutta reissu peruuntui vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Riikan reissun peruin kun ajattelin että en töistä saa vapaata 2 kuukautena peräkkäin pitkää viikonloppua ja valitsin sitten vähän väärin Norjan ja Riikan välillä. Mutta tässä nyt mietin että oisko Viro millainen paikka...

Ensi viikonloppuna jatketaan harrastusten parissa. Lauantaina Monty ja sunnuntaina Rommel saavat näyttää taitonsa. Siitä sitten sen jälkeen enempi.

Lopuksi videomateriaalia kisoista

Rommel juhlakisoissa

Montyn eka startti




Rommel Varkaudessa




Vauhdikas hyl

Lomailua!

Kesä on vierähtänyt jo kohta elokuun puolelle. Heinäkuu meni meillä ihan lomaillessa. Kävimme Oulussa, Hailuodossa ja Kuhmon kautta Joensuuhun rokkiin viettämään hääpäivää. Sää suosi meitä loman aikana. Viimeisellä lomaviikolla sairastin itse flunssan jotka tunnolliset työntekijät tekevät aina. Eli sairastavat taudit loman aikana. Viikon se kesti ja vieläkin räkä valuu. 

Treenattukin ollaan kesän aikana. Aksaa tehty molemmille ja Monty juoksee puomin! Keinukin tosi hyvällä mallila, mutta vielä ei kisakunnossa. Siispä kokeillaan hyppyrataa tässä kohtapuoliin :) Rommelin kanssa käytiin Maaningalla Katin ja Martan kanssa. Martta sai ekoista kolmosten kisoista hienosti puhtaat radat. Yliaikaa hivenen, mutta hienoa menoa!! Maaningalla riitti meillä vauhtia. Ekalla radalta harmittava puomin alastulovirhe kun meni taas kilpajuoksuksi. Mutta vauhti 4,03 m/s!! ja tuolla radalla tuli hieman mutkaakin. Joten voin kyllä sanoa että vauhti riittäisi sinne kärkisijoille asti. Silloin kun onnistutaan niin ollaan korkealla! Agilityvalio tavoitteena vain, ei sen vähempää :D Toinen rata oli ihan kaaosta. Olin koko ajan myöhässä ja sittenpä se kosahtikin takakiertoon. Mutta taas ihanneaika alittui vaikka sähellettiin..tai minä sähelsin..no hyvä rata muuten.

Tokoa ollaan myös treenailtu. Tehtiin yksi kokeenomainen treeni molemmille, jotta näkisin mitä pitää treenata. Montylle häiriötä ja Rommelille pientä kikkailua. Molemmat osaa (Monty alo ja Rommel avo) liikkeet. Tässä nyt hiotaan ja katsotaan jospa me startattaisiin ainakin Montyn kanssa ekat tokokokeet. Se on alkanut kesän aikana näyttämään mistä se on tehty. Kuuliainen ja oppii nopeasti, mutta samalla hermot hieman lyhyet ja joko omistushaluinen tai sittten puolustaa. Ihan en vielä oo selvillä sen aivoituksista. Sen huomaa siitä kun on kuuma niin palaa käämi sillä hyvin herkkään. Kohteena on ollut toiset koirat. Siskon luona se söi ruohoa ja Tyyne neiti tuli viereen, tämä ärähti! minun heinät! serkun bokseripennun kanssa ensin leikkivät kepillä väsyi ja omi kepin, kun bokseri lähestyi ärähti! minun keppi! Näistä on kyllä saanut satikutia samalla mitalla ja uskoo mutta on kyllä hieman ärsyttävä tapa. Onneksi hyvin ennakoitavissa. Rommelikin on saanut kokea tämän ja sillo on palauteltu maan pinnalle. snautsriherra, sitä ei suvaita! Kesälomalla istuttiin takapihalla ympärillä muita koiria niin tämä koitta ajaa niitä meidän ympräriltä pois. Sekin loppui kyllä lyhyeen. Sellainen tapaus. Joskus taisin lupailla vähän videotakin. Joten tässä meidän serti rata keväältä!

Muuttohommia

Niin on kesäkuukin pitkällä jo ja me vihdoin muutettu omaan asuntoon :) Pojilla on oma piha missä juosta ja lähellä isoooo puisto missä voi pahimmat virrat käydä purkamassa meidän työpäivän jälkeen. Vaikkakin talo vaatii pientä pintaremonttia, jotta minä olisin tyytyväinen tuntuu se jo aikalailla kodilta. Täytyy laittaa kuvia tässä kuhan kalusteet tulisi. Ollaan nimittäin kuukauden päivät syöty koirien kanssa lattialla. Onneksi saatiin terassille kalusteet niin näin kesäpäivillä syömme ulkona. 

Mitäs meille muuta. Rommelin kanssa ollaan käyty parissakin kisoissa. Niistä nyt ei mainitsemin arvoisia tuloksia tullut. 5 aika paljo, joskus keppivirheestä ja joskus jostain kielloista. Ei ihan saatu kasaan sm-nollia ja joukkuekin hajosi viime metreillä niin jäi tänä vuonna sm kisat meiltä kokematta. Mutta jospa ensi vuonna päästäisiin kokemaan jo ihan yksilökisatkin (täytyy siis herätä keräämään niitä nollia vähän aikaisemmin mitä tämän vuoden kisoille :) 

Montyn kisakalenteria koitan täyttää tokokisoilla. Mietin vain, että onko kesähelteet huono ajankohta kisata, mutta kyllä me jossain käydään kokeilemassa. Se on aika kuuliainen ja tekee mukavasti, mutta välillä sillä on outoja tapoja. Ei ehkä ihan täydellä järellä käyvä ole tuo minun snautserini. Tai sitten alkaa se miehisyys tulla esiin ku pitää potkia vastaantuleville jopa ihmisille ja oma heinätupsu, jota juuri mässytetään on kallisarvoinen. Siitä piti ärähtää samalle tupsulle tulevalle kaverille. Uskoo kyllä ku sanotaan, mutta jotenkin äkkipikainen on tuo herra välillä. Liekkö hermot kireällä :) Karvat pitäisi molemmilta alas ottaa. Montyn ulkomaanreissut saattoivat nyt jäädä syksylle kun mä en kerta kaikkiaan ymmärrä miten tuonne ruotsiin ilmotetaan koira!! Noh, ehkä me käydään elokuussa Joensuun näyttelyissä pyörähtämässä tai jos syksyllä ois vielä erkkari niin sinne vois mennä ainakin. Katsotaan! Seuraava postaus on vähän eläväisempi. Hyvää kesää!!

AgilitySerti Rommelille!

Viikonloppu meni kuinkas muutenkaan kuin koiraharrastuksissa. Juu, muuttopuuhia pitäis myös mutta kun näitä kisoja on tähän toukokuuhun ihan mukavasti tulossa niin ehkä joudun vain nopsaan tavarat laatikoihin muuttoon tällä kertaa :) 

Lauantaina oli nollajahdit omalla seuralla ja me juostiin kolme rataa. Radat olivat ekaa lukuunottamatta hyvin sujuvat ja tuloksina kotiin tuomiseksi oli 10, 5 ja 0 jossa sijoituttiin 2. ja saimme ensimmäisen Sertin kolmosista. Enää kaksi jotta Rommel olisi agilityvalio. Haaveita pitää olla :) Tuplanollakin oli lähellä, ilman pientä PUTKEN ohitusta. Voitteko kuvitella? Rommel meni putken suusta hieman ohi. Viisi nollaa meillä on nyt kasassa. Se tupla on vaikea, mutta tässä kisakalenteria katsastelin että kisoja ois tarjolla. Koittaisimmeko nyt kunnolla niitä haalia kun vauhtia on vai unohdammeko ne karkelot kokonaan..Toisaalta kiinnostaisi, mutta toisaalta tiedän että kaikki tämä arki, muutto yms, vie voimia. Jaksaako sitä vielä käydä viikonloput kisaamassa. Hauska olisi pikkuisen kanssa kisata. Asennetta löytyy tällä hetkellä.

Sitten päästäänkin sunnuntain koulutukseen. Kouluttajana eilinen tuomari Seppo Savikko. Seppo oli tehnyt sangen kinkkisen radan. Jo alku oli sellainen, että kiire tulee ja yhdessä nurkassa pyöriteltiin oikein kunnolla. Seppo oli viemässä meidän sertiä jo pois kun kosahti :) Koulutus sinänsä oli hyvä, mutta sangen ahdistava tunne siitä jäi, kun tuntui että siitä paljon puhutusta pisteestä johon tulisi katsoa radalla edetessä, jotta näkee sekä koiran että seuraavat esteet, on taas minulla kadoksissa. Tästä ollaan puhuttu niin ACE:lla kuin nyt täälläkin. Olen miettinyt että johtuuko se mun silmälaisesta vai mikä siinä mättää..Tietenkin oma tyyli on selkäytimessä ja sen rikkominen vaatii toistoja ja toistoja. Helpot radat siis kehiin ja niissä sitä kait voi harjoitella. Aiheena oli myös tasapaino joka on tärkeä osa ohjaamisessa. Se meni meillä nyt vähän ohi. Keskityimme rytmin ja yhteisen harmonia löytymiseen..  Huomasin myös, että Rommel yritti parhaansa mukaan rauhoitella minua kun oma pää prosessoi koko ajan. Se ei pysynyt lähdössä mikä ei ole ollenkaan sen tyyppistä touhua. Kisapäivänäkin oli vaikea saada se istumaan, mikä on minusta yksi merkki siitä, että se aistii mun jännittämisen. Ei sekään ihan tajunnut mitä haettiin ku jouduttiin toistelemaan samaa juttua aika monta kertaa. Alkoi usko jo loppua kesken. Mutta tämän asia kun mietin ja treenaan rauhassa niin jospa se siitä taas!

Videoita ja kuvia tulossa piakkoin!

Aksailua!

Onpas aika vierähtänyt nopeasti. Pääsiäinen vasta meni ja ensi viikolla on jo vappu. Mehän käytiin jokunen viikko sitten Rommelin kanssa Varkaudessa kisoissa. Sieltä ei valitettavasti tullut niitä nollia tällä kertaa vaikka lähellä oli. Ekalta radalt 5 ja muilta sitten hyl ja hyl. Nyt en muista mistä nuo hyllyt tuli...Tuo eka rata oli hyvä ja vauhtia riitti. Laskeskeltiin että jos toiseksi viimesen esteen kiertoa ei ois tullut niin oltaisiin oltu ehkä kolmansia. Ei kuitenkaan sertiin olisi aika riittänyt, mutta kuitenkin! Putkiansat on meille pahoja ja varsinkin jos niitä ajattelee ;) tuossakin ekalla radalla ajatus oli että älä mene putkeen ja sit hyppy käskyn sijaan suusta pullahti putki niin koira menee linjaltaan sivuun ja ohittaa hypyn. Mutta se on semmosta välillä.

Tässäpä tämä rata.

Montyn kanssa aloiteltiin aksan kisaaminen mölleissä :) Oman seuran möllit olivat tänään ja lähdin sinne sillä asenteella, että koira tottuu uusiin tilanteisiin, katsojiin ympärillä ja ehkä haukkuviin koiriin, sen tehdessä hommia. Monty teki hommia kyllä hienosti. Hyvin kulki alun kunnes tultiin puomille ja vauhti hyyty siihen ja jonka jälkeen sitten taas juostiin kovaa että en kerennyt ohjaamaan hypylle ja kiersi sen. Mutta tyytyväinen olen. Pysyi lähdössä ja vauhtia oli ja keskittyi tekemiseen. Puomille tulee vain tehdä jotain tämän kesän aikana että saadaan siihen vauhtia!

Tässäpä Montyn ensimmäinen möllirata.

Pääsiäinen hurahti

Olipas se pienikin loma virkistävä! Ei tarvi varmaan kertoa erikseen missä tunnelmissa se meni, joten aloitan suoraan agilitytuloksista :) Pitkänäperjantaina kisasimme Rommelin kanssa kaksi starttia, josta toinen hyllytettiin. Syynä tähän taas putkeen karkaaminen. Muuten rata oli ihan hieno. Vaikea keppikulmakin onnistui, paitsi Rommel jostain syystä tyssäsi ja tuli pois tokasta välistä. Toinen rata mentiin sitten puhtaasti ja ihanneaikaankin, vaikka aluksi katoin kyllä, että ois menny yliajalle. Vasta seuraavana päivänä huomasin kisakirjasta, että sehän olikin mennyt alle ihanneajan :). Iloinen yllätys sinänsä kun matkassa oli pieniä mutkia tai niitä täpärältä putkeen menon estämisiä. Siis mä en ymmärrä, miten se koira ne putket aina bongaa. Tämäkin oli hyvin kaukana, mutta aika samantyyppinen mitä edellisellä radalla niin kait jäi muistiin että sinne sai mennä.

Lankalauantaina sitten tulostaso oli meillä ihan samanlainen. Ekalta radalta hyl ja toiselta 0. Tuo hyllytys tuli kun minä varmistelin niitä putkiansoja ja liian aikaisin hidastin muurille menoa ja siitä ensin kielto. Pasmat meni minulla siinä sekaisin ja koiralta vauhti niin seuraavan hypyn kierron sijaan sujahti hypyn väärin päin. Toinen rata oli sujuva ja siellä toimi jaakotukset ja niistot/ihmisnuolet :) (hifistelyksihän se meni vai mitä Anni ;) Ihan en ollut sata varma maaliin tullessa että oliko Rommel ottanut puomin kontaktin ja jäähdyttelyn jälkeen menin kysymään kaverilta että nostiko tuomari kontaktilla virheen merkiksi käden? Ei ollut nostanut ja iloitsin :) Kisafiilis oli todella hyvä niin minulla kuin koirallakin. Tästä jatkamme Varkauteen ja sitten toukokuussa jos kokeiltas omia nollajahtikisoja..Saa nähdä saammeko 3 nollaa kasaan ja vielä ne tuplanollat. Näin saisimme osallistumisoikeiden agilityn sm-kisoihin. Paineita ei oteta. Ne on tullakseen jos tulevat. 

Sunnuntaina päätimme lähteä klo 7 kesäaikaa ajamaan kohti Kuhmoa. Olimme perillä klo 10 ja lähdin heti Montyn, äidin ja hänen koiransa Minnin kanssa hiihtämään. Aurinko paistoi todella  lämpimästi ja tuolloin hiihdimme 8 km. Iltasella sitten vielä kävin kolmen snautserin voimin lumikenkäilemässä. Maanantaina jatkoin tätä hiihtoa ja silloin hiihtelimme 10 km. Maanantain hiihtoreissu ei ollut ihan niin rentouttava. Ei siinä mitään, Monty nätisti jolkotteli irti ladun vieressä ja jos ihmisiä tuli, väisti hyvin ja tuli viereen tai loppua kohden ei tarvinnut enää edes viereen kutsua kun jolkotteli ladun vieressä. Mutta kun tapasimme muitakin koirakoita ladun varressa, niin otin kiinni. Näimme yhteensä kolme koiraa, josta kaksi oli veljeni ja siskoni koiria. Niin sisko kun lähti samaa reittiä niin siitä hiihtämisestä ei meinannut tulla mitään ku Monty oli pyllyssä kiinni tai kaverukset oisivat tahtoneet leikkiä.  Jos jäätiin liian taakse veti se meidät hetkessä Tyynen (siskon koira) luo ja jos mentiin edellä pisti se jarrut pohjaan. Emme voineet muuta kuin mennä eri reittiä. Tyynekin sen verran nuori ja kokematon vetäjä, että ei ihan tajunnut ideaa heti. Noh, Monty pääsi jolkottelemaan taas irti. Sitten kun järvellä väistämättä jossain kohdin vastaan taas tultiin testattiin päästäänkö koirakosta irti ollessa ohi. Monty maahan käskyn alle ja siinäpä se pysyikin nätisti. Kelpo koira minulla! 

Jokelan sisarukset vissiin niin huonokuntoisia että tarvitsevat tommoset vetojuhdat ;)

Tokoilut

Niin nythän se on alettava tuo Monty saamaan sitten tokokuntoon kun Rommel sen ykkösen jo nappasi. Riman Rommel pisti kyllä korkealle ;) Kävimme taannoin tokoilemassa hallilla seuranamme  Anni ja Nasta sekä Kati ja Martta ja vielä Päivi ja Viima. Paikkamakuusta aloitimme ja se meni hyvin. Pikkuhiljaa voisin ruveta matkaa lisäämään. Otin myös seuraamispätkää ihan kokeenomaisesti ja huomasin, että nyt pitää sitten alkaa pidentämään palkkaväliä. Monty seuraa alussa hyvin, mutta kun palkkaa ei ala tulla niin sitten vähän keskittyminen herpaantuu. Sitten otettiin hyppyä ja se alkoi myös sujumaan liikkeenomaisesti ihan ok. Kaikkea näitähän me ollaan vasta tehty osissa ja nyt ne pitäisi pakata liikkeiksi. Lopuksi Annin ottamia kuvia aiheena hyppy.

Acella pitkästä aikaa

Viikonloppu yllättäen meni taas koiramaisissa tunnelmissa. Säätiedotus lupaili aurinkoista ilmaa viikonlopulle ja olin toiveikas että ulkoilen paljon. Noh, lauantai menikin autolla ajaessa, mutta mukava oli hyvässä seurassa ajella. Päämääränä kun oli vielä valmennus agilityn parissa Rommelin kanssa niin mikäs sen mukavempaa. Rata ei ollut kovin vaikea, vaikkakin tuntui että ei kahdesta ekasta esteestä päästä edemmäs, kun halusin kokeilla siihen ohjaustapaa mikä ei ehkä loppujen lopuksi ollutkaan Rommelille se paras. Rataan tutustumisessa se tuntui ihan hyvältä vaihtoehdolta, mutta huomasin kyllä että kulma on aika kinkkinen että ei ihan helposti koira käänny. No sitä varten siellä oltiin että minulle kerrotaan mikä meille toimii ja mikä ei. Pääsimme kuitenkin rataa jatkamaan ja siellä onneksi Rommel teki niitä juttuja mitkä meille joskus tuo päänvaivaa -menee siis selän takaa. Harri (valmentaja) sanoi kyllä että en tee mitään väärin, Rommel vain on sen oppinut ja toisaalta on saanut sitten siitä myös palkan, pääsemällä sinne esteelle. Joten pitäisi ruveta radalla jos koira tekee väärin sanomaan esim. luopumiskäskyä ja näin opettaa koiralle, että teki väärin. Toiseksi minun tulisi olla pelkäämättä esim. putkiansoja ja Harri sanoikin että menkää aina tappamaan se rata :) Lähetyksiä on hyvä opettaa mutta kuitenkin Rommel hänen mukaansa saa parhaimman vauhdin kun sen kanssa juostaan asenteella, ja niin se kyllä onkin! Lähdimme siis toisella kierroksella tappamaan rataa ja nollarata siitä tuli. Mittasimme myös radan ja se oli 157metriä ja kellotimme sekä laskettiin etenemä. Se olikin mielenkiintoista. Rommeli juoksi radan 39,5 sekunttiin ja etenemäksi tuli 3,91. Eli ihan kelpo suoritus. Yksi pieni mutka kun olisi saatu hieman lyhyemmäksi niin etenemä hipuaisi 4 luokkaa. Mutta kyllä tuollakin vauhdilla kolmosissa mennään ihanneaikoihin. Virheitä ei vain saa tulla. Tässäpä tämä tapporata :)

Viikonloput ovat kyllä parhautta. Sunnuntaina sitten aamupäivä meni möllikisoissa talkoillessa. Alunperin ajattelin että Monty olisi voinut ensimmäiset möllit käydä, mutta en sitten viennytkään sitä ja ehkä ihan hyvä kun radat olivat aika kinkkisiä. Ei vielä semmosia osata. Poikien siistimistrimmauksen (korvat, tassut, pylly) jälkeen kävimme vielä tekemässä aksaa ja totesin että joudun opettelemaan ihan erilaisen ohjaustyylin Montyn kanssa mitä Rommelin kanssa on tottunut. Montyn askel/hyppy on niiin pitkäää että sen kääntäminen on aika haastavaa. Suoraanhan se posottaa ja irtoo hyvin, mutta... Tehtiin myös puomia ja koitin saada siitä vähän nopeampaa. Se kyl pikkuhiljaa alkaa tulla varmemmaksi ja varmemmaksi.

Jotta ei postaus menisi ihan koiramaisin tunnelmin niin kerrottakoon että tänään pitkästä aikaa kerkesin jopa leipoa! Mokkapalat maistuivat iltapalaksi oikein hyvin :) Lopuksi vielä videota viime viikonlopulta kun kävimme ilta-auringossa jäällä käppäilemässä. Parhautta tuokin harrastusten lisäksi!

Vihdoin ja viimein

Rommelin kanssa päätin että kokeillaan, nyt kun vielä tuoreessa muistissa on nuo tokokokeet niin, Joan tokokoetta, jossa tuomarina oli Anne Nokelainen. Olimme ensimmäisiä lähtijöitä ja koin että siinä ei ollut mitään muuta hyvää kuin että paikkamakuussa ei ole kuin yhdellä puolella koira :) Ja mietin että mitenköhän Rommel menee maahan kun oli kuitenkin kylmä ilma.  Muuten olin paljon rennonpi mitä viimeksi. Aurinko lämmitti mukavasti ulkona, mutta halli oli melko kylmä. Luoksepäästävyydessä koira oli jo todella hyvin kuulolla joten odotukset oli korkealla. Vähän vahvempi käsky niin koira meni maahan ja pysyi hyvin paikalla. Koe meni kokonaisuudessa todella hyvin ja meidän maksimitaso tällä hetkellä on tuo pistemäärä. Seuraamisessa ollaan noustu koko ajan ja 8 on varmaan se mitä se tällä hetkellä parhaimmillaan on. Kokonaisvaikutelmassa vähän jäi harmittamaan 9 pistettä, kun syy kaiketi oli se, että minä pidin kaulapannasta kiinni kun mentiin hypylle. Enhän minä sitä voinut arvata, että tuomari ei siitä pidä kun viime kokeessa tuomari erikseen mainitsi että voitte pitää hypylle mentäessä vaikka kaulapannasta että ei tuu turhia nollia jos koira hyppää jo hypyn ennen aikoja. Aksakoirana hyppy ja muutenkin rommeli siitä tykkää, niin että saattaisi vaikka käydäkin sen suorittamassa ennen aikoja jos ei oo tarkkana. Siitä syystä siis pidin pannasta. Mutta onneksi tuomari ei rokottanut meitä nyt niin paljoa. 

Mutta pisteet siis; yhteensä 185 ja sija 1/10

Luoksepäästävyys 10

Paikalla olo 10

Seuraaminen hihnan kanssa 8

Seuraaminen ilman hihnaa 8

Liikkeestä maahan 9 

Luoksetulo 10

Liikkeestä seiso 10

Hyppy 10

Kokonaisvaikutelma 9

Meidän bravuurit on kyllä luoksepäästävyys, paikalla olo ja luoksetulo. Epävarmoja ovat olleet seisominen ja hyppy sillä Rommel on ennakoinut peruasennot hyvinkin usein. Nyt se saatiin viikon aikana korjattua ja koira jaksoi odottaa käskyä! Liikkeestä maahan oli hieman hidas, ottaa ehkä pari askelta ennen kuin menee ja tänään myös kylmä maa saattoi vaikuttaa, mutta hyvä se oli!! Luoksetulo on aivan mahtava. Joka kerta se saa yleisön nauramaa ja tuomarit kommentoimaan. Tänään oikein hiekka pöllysi :D Hyvä Romppu ja nyt on yksi tavoite tälle vuodelle saavutettu. Nyt niitä avoliikkeitä hiomaan! Lopuksi vielä videota tästä päivästä.

Monty ja takaleikkaukset

Montyn treenivuoro on nyt sunnuntai iltaisin klo 20.30 :) Käymme siis kouluttajavuorolla treenailemassa. Enemmän se on Montyn vuoro, mutta Rommelikin pääsee aina jotain pientä tekemään. Tänään vahvistettiin tokohyppyä. Totesin taas, että snautserin kanssa harrastaminen vaatii huumoria ja vaikka joskus tuntuu että haluaisi repiä hiukset päästä niin pitkä pinna myös palkitaan. Monty kun tarjoo välissä ihan mitä vain. Kontaktit on ihania ja muutama putki voi käydä aina välissä suorittamassa kun sopiva tauko tulee ja tämä meidän siivoushullu syö ne kaikki namit sieltä maasta mitkä on sinne jääneet. Joskus ihmettelen että miten se voi haistaa jostain hallin toisesta päästä jonkun namin, etsii sen ja tulee sit jatkamaan..Mutta kun sen moottorin saa suunnattua oikeeseen paikkaan niin vaiuhtia riittää. Jarru pitää jotenkin keksiä ainakin noille käännöksille ku meinaa kaarrokset mennä ns. pitkiksi :) Mutta sen kanssa saa nauraa ja onneksi agility ei ole niin vakavaa puuhaa. Tässä teille illan tuotos katseltavaksi.

Tokokisat

Kokeilimme taas Rommelin kanssa miten se toko meiltä sujuisi. Varkaudessa oli kisat ja lähdimme ennen seitsemää aamulla ajelemaan. Monty pääsi turistiksi ja ajatus oli, että voisin sen kanssa hieman taas uudessa paikassa treenailla. No mutta itse Rommelin suoritukseen. Pikkuinen teki niinkuin osaa. Tuomarin esittäydyttyessä oli tiivis tunnelma ja Rommel olisi halunnut nuuskia kaikki koirat, uikutti ja uikutti. Asettui kyllä, mutta toi minulle jännittämisen aihette. Lisäksi seurailin ennen omaa suoritusta muita ja tuomarilta ei ilmaisia pisteitä saanut. Mentiin kolmannessa vuorossa paikkamakuuseen ja päästiin reunaan. Rommelilla edelleen uikuttaminen päällä ja kovin oli levoton. Luoksepäästävyydessä tuomari silitteli ja tuli viereen, oli siis tavallista pitempään. Rommel nousi mutta ei siinä sit muuta. Paikkamakuussa juuri ennen käskyä katsoi muita ja joutui vinoon asentoon, muuten paikkamakuu oli hyvä niinkuin aina.

Yksilösuoritukset meni meidän omaa tasoa. Minä kävelen edelleen kuin pökkelö ja tänään jännitys paistoi ihan kauheasti. Koitin hengitellä kävellessä syvään..Hieman oli koira muissa maailmoissa. Maahan meno ihan ok, mutta jäi haistelemaan joten ei ehkä ihan ollut mukana ja sen vuoksi hidas. Luoksetulo, meidän pravuuri, sai yleisönkin nauramaan. Liikkeestä seisominen: juuri ennen käskyä jätätti hajuihin ja näytti että ei ihan jäänyt paikalleen, sanoin uudestaan ja jouduin katsomaan ehkä vähän tahattomasti taakse niin tuomari tulkitsi sen käsimerkiksi ja kolmestä käskystä liike nollille. Harmi sinänsä että nyt se jäi seisomaan ja ei ennakoinut peruasentoakaan. Mutta sitten päästäänkin hyppyyn jossa koira muistaakin että "aah, tässä liike loppuu perusasentoon niin ei minulle tarvi sitä käskyä sanoa." Mutta tänään kokonaisuudessa liikkeet parempia, pientä keskittymishäiriötä koiralla ja ohjaajan tulee ensi kerralla rentoutua. Kokonaisvaikutelmaan vaikutti tosiaan tuo jännittäminen, sillä tuomari kysyi että jännititkö? Joo, kyllä!! :)

Luoksepäästävyys 10
Paikallaolo  9.5
Hihnassa seuraaminen 7.5
Ilman hihnaa seuraaminen 8
Liikkeestä maahan 7
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 0
Hyppy 9
Kokonaisvaikutelma 8

Yhteensä 155,5 Eli taas niin lähellä ja liikkeestä seisominen oli se mistä kiikasti taas. Kokonaisvaikutelmaan en ole tyytyväinen sillä se on ihan mun moka.

Lopuksi videota tästä.

Iltatreenit

Tosiaan uutuuden viehätystä on tuo kamera nyt ja sillä on tullut kuvattua niin aksaa kuin tokoakin. Tokovideoita en tänne nyt julkaise, ehkä ensi viikonloppuna, mutta laitetaan ensi kerran näkyviin Montyn aksavideoo siitä miten hienosti se etenee :) Kepitkin on mukavasti pienen snautseripojan päähän iskostuneet. 

Monty 13 esteen radalla, hypyt vielä medissä. Pari hyppyä suoralla maksilla. 

Lisäksi ne kepit!

Uuden kameran testausta

Sain "synttärilahjaksi" kauan odotetun välineen jolla voin kuvata treenejä ja muita elämässä tapahtuvia asioita. Pitihän sitä lähteä heti testaamaan. Tässä hieman meidän ulkoilusta järven jäällä. Pojat tapansa mukaan ottavat alkurallit, eilen ei niin pitkät, jossa Rommel jahtaa ja kiinni otettua komentaa. Hurjalta se kuulostaa, mutta kullakin oma tapansa leikkiä..

Illemmalla täytyy käydä ottamassa kuvaa tokotreeneistä ja ehkä Montyn aksatouhuista.

Aksaa

Viikonloppu meni kivasti kavereiden kesken koiramaisia harrastuksia unohtamatta. Montyn kanssa käytiin sen ensimmäisessä agilitykoulutuksessa Joan agilitypäivillä kouluttajana Heidi Utriainen. Koulutuksen tavoitteeksi asetin Montylle että se tekee töitä uudessa paikassa ja uusilla esteillä. Snautseripoika ylitti tavoitteet ja teki hienoa rataa pätkissä. Rata oli hyvin takakiertopainoitteinen. Itse takakierrot onnistuivat ja poika luki hienosti niistopersjätöt ja saksalaiset. Sylikäännöksessä oli hieman ongelmaa, mutta ei me sitä olla treenattukkaan. Minä kun taas oon oppinut ohjaamaan pientä koiraa jolle ei tarvi tilaa kovinkaan paljo antaa niin tuntuu hassulta olla niin kaukana esteestä, jotta ei niin taipuisa snautseri pääsee hyppäämään. Mutta hyvin siitä selvittiin ja voisimme osallistua uudelleenkin koulutuksiin. 

Illalla sitten kävimme hiomassa keppejä ja Rommeli teki tokoa ja palkaksi sai rallata aksaa. Kepit oli nyt vähän hankalat Montyn mielestä. Meni hyvin kun ajatteli tekemäänsä, mutta minusta tuntui että otti paineita Late colliesta joka oli aika lähellä suoritettavia keppejä. Tai jokin siinä oli kun jätkä säkä pystyssä levottomana hönttäsi. Keinukin oli sellainen jota mietin että luuliko se keinun hyppäävän päälle. Montyhan vähän pelkää keinua. Ei sikäli sen suorittamista vaan kun se on suoritettu ja se liikkuu selän takana niin se on vähän kaamea tapaus. 

Rommelilla koe lähestyy ja tehtiin vähän kokeenomaista harjoitusta. Liikkeestä jätöt ja hyppy. Arg! se tekee sen taas ennen koetta ja ennakoi perusasennon liikkeestä seisomisessa ja hypyssä. Ei auta kuin treenata hieman vain pelkkää seisomista ja palkata siitä. Mitään huippusuoritusta ei tarvi kokeessa tulla, se ykkönen vain niin pääsee sit kesällä treenaamaan kunnolla niitä avoliikkeitä!

Nämä bloggaukset on aina niin koirapainoitteisia että kerrotaan välillä muutakin. Me muutetaan vihdoin omaan kotiin. Toukokuussa viimestään pojat saa oman pihan ja me päästään näistä opiskelija-asunnoista ja pyörävarkaista (toivottavasti) eroon.

Mahataudista selvitty ja treenaamaan palattu

Nyt toivotaan, että mahataudit koirilla olisi takanapäin ja saisimme viettää terveen ja treenitäyteisen kevään. Rommelin mahatauti oli ihan taas uudenlainen. Oksensi illalla ennen ruoka-aikaa ja ei tullut syömään puuroa, mikä on hyvin epätavallista että se jättää syömättä. Oksenteli sitten vaahtoa illan ja yön. Nukkui reppana kylppärissä ja minä kävin välillä katsomassa että onko hengissä. Aamuyöstä päästin sitten pois ja tuli omalle tutulle paikalleen. Rommelin oireet olivat sitten siinä. Ripulia ei esiintynyt. Lauantaina koiralla oli veto pois ja juotettiin pipetillä vettä sekä onneksi minulla oli pahoinvointilääkettä ja päiväys siinä vielä hyvä niin saatiin heti annettua. 

Montyn kanssa käytiin sunnuntaina kouluttajavuorolla tekemässä pääasiassa keppejä. Herra oli keksinyt, että kaksi viimeistä keppiä voi jättää välistä ja jouduin aukasemaan sitä väliä. Mutta kyllä se siitä taas oikea väli löytyi ja mikä parasta, tehtiin aksaa yhtäaikaa toisen koiran kanssa. Häiriötreeniä parhaillaan ja se kesti sen. Tänään sitten aamusella molemmille pojille aksaa kun Rommelikin on jo ollut usean päivän terveenä. Hieno vire molemmilla ja Montyn kanssa tehtiin perjättöä, takaleikkausta ja valssia. Hyvin kääntyi poika ja a:n kontaktille pysähtyy ihan mukavasti. Nostin myös suoralla rimat maksikorkeuteen ja ei oo näkynyt oireita jalan osalta. Jospa sitä uskaltaisi niitä ruveta tekemään koko ajan enemmän. 

Tokoakin ollaan tehty. Iltatreeninä noutoa, liikkeistä jättöjä vahvistettu molemmille ja kaukoja. Minusta ne sujuu ihan hyvin. Jospa tänne videotakin niistä joskus julkaisisin. Tarkoitus olisi Rommelin kanssa käydä kisaamassa ainakin yhden kokeen verran kevään aikana ja Montyn loppukeväästä. Katsotaan päästäänkö tavoitteisiin.

Voi mahatauti sentään

Me Aussin kanssa selviydyttiin toivottavasti ilman kiertävää mahatautia, mutta koirat eivät. Monty sairastui maanantaina oksennus/ripulitautiin ja vieläkin maha kuralla. Maanantai aamuna käytiin aksailemassa ja tehtiin hienosti keppejä ja etenemistä, mutta pallon saatuaan koira oli vähän vaisu, eikä leikkinyt niinkuin tavallisesti. Syykin siihen illalla sitten selvisi. Canikuria ja primperan liuosta mahaan. Tämä mahatauti veti koiran sitten siihen tilaan että mikään ruoka, puurokaan ei kelvannut. Kaiken kukkuraksi Rommeli tuntuu tänään oireilevan vähän samalla lailla. Aksatreeneissä vauhti oli vähän vaisua ja peräpäästä on tullut tavallista enemmän tavaraa. Jännityksellä odotamme heräilemmekö ensi yönäkin klo 2 ja 6 viemään jopa kahta koiraa ulos. Vai herättävätkö joka kahden tunnin välein, että toisella on hätä. Mistä lie tämä tullut, näyttelyistä oisko? Toivottavasti menee nopeasti ohi, sillä Monty taas sitten laihtuu ja vie aikansa että saadaan massa takaisin ja Rommelikin hyvässä massassa tällä hetkellä. Äh, muistinpa juuri että en ole vieläkään muistanut joukkotutkimuksiin varata aikaa..Onkohan siellä enää tilaakaan. Liian paljon muistettavia asioita tässä jännittävässä elämänvaiheessa että pitää ruveta paperilla asiat laittamaan ylös.

Treeni ja kisatauot ohi

Näin se aika vierähtää ja treenitauko on pidetty. Olemme siis palanneet treenikentille ja aiheena on ollut niin agility kuin tokokin. Treenit sujuuvat mukavasti ja koirilla on intoa tehdä hommia. Nouto ja kaukot ovat olleet vuoden vaihteessa treenin alla useamman kerran, unohtamatta perusliikkeitä kuitenkaan. Agissa Rommelin kanssa vahvistettiin kohtakteja ja voi vain sanoa että ne on hienot!

Viikonloppuna kävimme tamminäyttelyssä ensinmäistä kertaa. Kuhmon kautta mentiin ja äitini lähti minun kaveriksi. Lähdettiin hakemaan toista cacibia jotta jos sitä kesällä sinne ulkomaille uskaltais lähteä. Seitsemän mustaa oli ilmottautunut, josta neljä oli urosta. Rennoin mielein, vaikkakin vähän jännittäen lähdettiin vuorollamme kehään. Tuomarina oli tiukka Maret Kärdi Virosta, joka seisotti pitkään. Minulla oli vissiin liian hyvät herkut mukana kun Monty alkoi tarjoamaan maahan menoja kun nami ei heti seisomisesta tullut. Hyvin poika kuitenkin seisoi ja korjattiin asentoa liikkeen kautta tarpeen mukaan. Liikkuikin eloisasti, mikä oli myös arvostelussa :) Takapotkua tuomari toivoi hieman enemmän, eli hankeen vain juoksemaan! Muuten arvostelu oli hyvä ja tuloshan oli siis eri,sa,pu1,cacib ja rop. 

Rop-kehään päätimme jäädä kun kotimatka ei ollut niin pitkä, Kuhmoon kun ajettiin. Mutta sielläpä ei edes hyvät herkut auttaneet kun edessä oli hemaiseva pippuri-suola snautserityttö. Meidän tuurillahan sillä tytöllä oli juoksut ja sehän pisti nuoren pojan pään ihan sekaisin. Seisominen vielä sujui kohtalaisesti, mitä nyt välillä liehiteltiin leikkiin kutsuilla ja piipattiin. Mutta sitten kun tämä tyttö lähti juoksemaan omaan arvosteluun niin Monty ei muistanut enää ollenkaan miten pitää käyttäytyä. Pöhisi uroskäppänälle, esiintyi neliveto päällä ja minä sanoin tuomarille että nyt ei onnistu kun juoksunarttu pisti pään tälle pyörällä. Mentiin sitten riviin takaisin ja toisen kerran tällä semaiselle käppänäurokselle pöhistyään päätin että me poistutaan. Semmoinen poika se välillä on. Narttujen perään niin älyttömästi. Päivä oli pitkä niin koiralle kuin omistajallekin. Mutta pääasia että saatiin hyvä arvostelu ja se mitä haettiin! 

2012-2013

Vuosi vaihtui ja ajattelin käydä läpi mitä olemmekaan saavuttaneet koirien kanssa ja mitkä olisivat ensivuoden tavoitteet. 

2012

Rommelin kanssa aksassa olemme kehittyneet. Kontakteista on tullut hienot ja vauhtiakin lisää löytynyt. Muutama nollatulos kolmosissa kasassa ja palkintosijojakin ainakin kaksi :D. Rommelin uusi tavoite olikin startata tokon alokasluokassa ja se me tehtiin. Tokokoe meni hyvin pisteillä 159. Muuten Rommeli on saanut olla terveenä mikä on hyvä asia.

Montyn tavoitteet oli aksan puolella esteiden varmuus. Tällä hetkellä keinu on sellainen, jota ei voida vielä yksin suorittaa, mutta kepit saatiin hyvään malliin. 6 keppiä itsenäisesti ja uskon että 12:kin menee. Tokoa senkin kanssa ollaan tehty ja vahvistettu ja aloluokan liikkeet hiomista vaille valmiit. Näyttelyn puolella Montyn tavoitteet täyttyivät täysin. Poika on nyt Suomen muotovalio.

2013

Tavoitteet voisivat olla Rommelin kohdalla aksakisoissa nollat ja jos vain päästään niin sm-juokkuekisat! Toinen tavoite on tokon avoluokassa starttaaminen. Se menee syksyyn mutta tavoitteena voisi olla. Montyn tämän vuoden tavoitteet ovat aksan puolella keinu itsenäiseksi ja maksirimoihin siirtymiset. Kisaamisesta en vielä haaveile sen kanssa. Tokon puolella sitten alokasluokassa starttaaminen, mikä tarkoittaa ryhmäpaikallaolon varmuus, jos hyvin kävisi että jo keväällä sinne uskaltaisi niin sitten TK1 voisi olla isompi tavoite pienelle snautseripojalle, mutta ensin se startti. Näyttelyn puolella tavoite on saada toinen cacibi Suomesta ja ehkä rohkenemme haaveilla ulkomailla käynnistä.

Tässäpä tätä työnsarkaa sitten on. :)