Rommel ja Monty

Nyt on kiireet hieman hellittäneet ja pääsee koirienkin kanssa paremmin touhuamaan. Mitään ihmeellistä ei olla tehty. Käyty lenkkeilemässä Utran harjuilla ja opeteltu sivulle tuloja ja kahden koiran kanssa hihnassa kävelyä. Se on ehkä se vaikein juttu :) Monty on päässy myös aksatreeneihin mukaan ja muutaman kerran muistuteltiin putkeen menoa. Nyt aamusta sitten leikittiin kelpie Skipin kanssa ja olihan se pitkästä aikaa varmasti Montynkin mielestä kivaa päästä rallaamaan.

Rommelin kanssa touhuaminen on melkeinpä vain agilitya. Vähän ollaan tokoiltu ja muutamia temppuja yritetty ylläpitää. Aksan puolella keskittyminen on edelleen puomin alastuloon ja se alkaa sujua kivasti. Kosketusalusta on ihan hyvä keino tässä. Rommel hieman kokeilee omia rajojaan irti ollessaan. Kun minun huomio on kuitenkin enemmän Montyssa kiinni niin hän kait ajattelee että ei tarvitse kuunnella luoksetulokäskyjä. Noh, siitä palautteen saaneena on tässäkin asiassa tullut järkiinsä ja kuuntelee jo paremmin. Hajut toisaalta näin alkutalvesta on varmaan taas erilaisia. Muutto olisi nyt sitten edessä ja joudumme kuun lopussa jättämään hyvästit näille mahtaville lenkkimaastoille. Mutta tiedänpä nyt mihin kannattaa tulla :)

Agiliitoa

Kiireet eivät ole hellittäneet yhtään ja nyt tulee vielä muutto eteen. Ei hirveästi naurata, mutta jospa se tästä. Treeneissä ollaan keskitytty nyt kontakteihin ja olen ihan kosketusalustalle sitä ruvennut tekemään. Eilen matka jatkui Pieksämäelle ja siellä eka rata meni ihan haisteluksi ja lopulta sitten kaappasin koiran syliin ja ärähdin, että tämmönen peli ei vetele. En tiedä auttoiko se asiaa, mutta seuraavalla radalla meno oli paljon vauhdikkaampaa ja kerran meinasi jätkä laskea nenän maahan, mutta tiukka nyt mennään käsky sai sen nenän pois ja sitten sitä mentiinkin, väärän putken suun kautta, kovaa maaliin. Mutta ei harmita yhtään tuo viimeinen hylly kun niin hienosti sain sen takaisin peliin mukaan ja sekä kepit että kontaktit meni loistavasti!

Monty on saanut nauttia pentuelämää. Kauheasti en ole kerennyt sen kanssa touhuta, mutta aina jotain pientä. Reissuihin ipana on päässyt aina mukaan ja kovin jänniä paikkoja ne on aluksi olleet. Maneesia ei ole kyllä ihmetellyt onneksi yhtään. Eilen agikisoissa vähän jänskätti alussa, mutta kyllä se siinä sitten vähän aikaa ihmettelyn jälkeen kokosi hienosti itsensä ja käytiin tutkimassa paikkoja ihan reippaasti. Pentukurssikin on ohi. Me ei kyllä minun töitteni takia ihan jokaiselle kerralle päästy. Noutajien treeneissä ollaan käyty myös pyörimässä ja aina se on siellä reippaampi. Pitää vain yrittää käyttää monessa paikassa. Nyt hieman koulun ohella alkaa helpottaa niin jospa sitä aikaa jäis muillekin jutuille. Muuttopuuhat toivottovasti saadaan äkkiä pois alta!