Joulu

Joululomailimme Kuhmossa vanhempieni luona. Ajatuksena oli rentouttava loma, ulkoillen ja koirien kanssa touhuten ja syöden hyvin. Näistä toteutui tuo viimeinen, nimittäin aaton aattona Monty teloi iltalenkillä jossain kannuskyntensä. Meni puolestä välistä poikki ja sitäpä sitten hoidettiin kotikonstein, puhdistuaineella, antibioottirasvalla ja siteillä, kunnes saatiin pyhien jälkeen paikallinen eläinlääkäri kiinni ja antibioottikuuri. Olisihan minä voinut ulkoilla Rommelin kanssa, mutta se ei noissa yli 25 asteen pakkasissa oikein tarkene. Joten loma meni tosiaan levähdellen ja syöden. 

Mutta ei tässä vielä kaikki. Äidin koiralla, kääpisnautseri Minni, oli sitten myös juoksut. Äiti se ei kait uskaltanut minulle siitä mainita kuin vasta meidän lähtöaamuna. Ajatteliko että emme olisi tulleet..Mietin jo että mitähän tästä tulee. Mukaan lähti sitten meidän portti ja koirat vuorottelivat vapaana olosta. Alku viikko menikin ihan hyvin, mutta ilmeisesti Minni alkoi olla tärppipäivillä pe-su kun pojat sitten uikuttivat portin takana ja yrittivät kovasti päästä toiselle puolelle. Monty kerran hyppäsi portin yli, mutta pääsi vain hajuetäisyydelle. Rommelkin innostui ja koitti kovasti tehdä kutsusointuja portin yli. Se siitä rentouttavasta lomasta ;) Tuommoinen viikon kosiskelureissu oli ainakin Montylle ressaavaa kun kotiin päästyä se nukkuu kuin mikäkin tukki sellaiset neljä tuntia. Nyt on akku ladattu ja voi näköjään koittaa saada Rommeli leikkiin mukaan. Mutta Kuhmossa on aina mukava käydä ja toivotaan että Montyn kynsi paranisi, jotta voimme kahden viikon päästä mennä Tamminäyttelyyn. 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013!!

Aksaa ja tokoa

Viikonloppu meni kuinkans muuten kuin koiramaisin tunnelmin. Lauantaina kävimme pienellä porukalla tekemässä kisanomaista treeniä aksan merkeissä. Hyvin sujui itse treenit molemmilla koirilla. Häiriötreeniä kerrakseen, jota pitäisi Montyn kanssa tehdä paljon. Totesin, että mehän olemme treenanneet aksaa aika paljon kahdestaan. Silloin tällöin on joku kaveri ollut koiransa kanssa mukana. Alkuaan häiriötä oli tosiaan Montylle aika paljon kun 10 koiraa laidalla haukkuu. Mutta toisella kierroksella se jo kesti sitä paremmin. Ainoastaan kun Rommel haukkui ovesta tulevalle koiralle (ei olisi pitänyt jättää rommelia oven eteen) niin säntäsi Monty sinne ja alkoi samaan syssyyn haukkumaan ja isottelemaan. Onneksi mitään ei sattunut kellekkään kun ajoin Montyn ulos. Se reagoi hyvin paljon Rommelin tekemisiin. 

Sunnuntaina sitten oli tokoilun vuoro ja tehtiin Montyn kanssa paikalla olo, luoksepäästävyys, luoksetuloja, hyppyä ja ruutua. Luoksetulossa aloin tekemään pallolla jalkojen välistä menoa, että tulisi koiralle tutuksi tulla ihan lähelle. Ruutua kokeiltiin pelkällä pallolla kun ennen on ollut namialusta. Meinasi mennä ruutu merkiksi kun pari kertaa palkkasin liian eteen ja sivuun jäämisestä. Hyppy sujui hyvin, mutta seisomista tulee vahvistaa että ei liikkuisi siellä. Rommelin kanssa ohjelmassa oli hihnassa seuraaminen ja liikkeestä seisominen sekä ruutu. Ehkä se hihnassa seuraaminen alkaisi pikkuhiljaa paremmin mennä, mutta pitää tehdä vasemmalle käännöksiä enemmän. Seisominen sujui ihan kivasti. Mietin että kokeiltasko me sitä koetta ens kuussa.. Lopuksi tehtiin jäähdyttelylenkki, joka oli Montyn osalta kyllä ihan fiasko. Kolme narttua, jolla yhdellä on juoksut oli liian paljon Montyn päänupille. Ihan sama miten paljo sitä komensi niin muistin sen hetken. Toisaalta pitäisi minusta sen kyetä hillitsemään itsensä noissa tilanteissa, mutta minkäs se hormooneille mahtaa. Voi sitä vetämisen ja piippaamisen määrää mitä se päästeli, huoh! 

Hyvää itsenäisyyspäivää

Meidän itsenäisyyspäivä meni koiramaisin tunnelmin. Aamutuimaan nousimme aksailemaan Montyn kanssa ja iltapäivästä sitten lähdimme kisailemaan Rommelin kanssa. Tuloksena 10 (kepeillä liian kiirus) ja hyl (lentokeinu, joka oli mun moka) Radat eivät olleet vaiketa vaan hyvin vauhdikkaita ja helposti olisi saanut nollia, jos vain ohjaajan hermo taas olisi kasassa pysynyt. Nämä ns. kotikisat eivät oo kaikista helpoimpia, sillä jännitän niitä aika paljon. Syytä olen tähän miettynyt ja pohdin, että jännitän ehkä niitä tuttuja katsojia. Pitäisi päästä tämmöisestä eroon ja mennä rennon letkeesti niin ei sortuisi tyhmiin virheisiin. Tai sitten syynä on se, että en osaa päättää minkä ohjauksen teen johonkin tiettyyn kohtaan ja sitten katson muiden suorituksia ja vaihdan/emmin ja jossain kohdassa sitten räpiköin. Arg, että oon tällä hetkellä harmissani ja hieman jopa vihainen itselleni, koska jos saan jossitella niin olisimme voineet olla aika kärjessä ilman minun ohjausmokia. Rommel meni lujaa ja asenne oli kohdallaan. Se jopa haukku mulle radalla. :) Siitä pienestä kirpusta on tullu aivan ihana harrastuskoira. Siksi välillä tympäseen kun itse pilaan koiran mahdollisuudet olla paremmilla sijoilla. Huoh, onneksi, vaikka tämä nyt voi siltä kuulostaa, ei elämä ole sijoituksista kiinni. Pääasia että koiran kanssa tekeminen on hauskaa ja molemmat siitä nauttii. 

Montyn kanssa tosiaan ollaan tehty keppejä. Tänään kokeiltiin 12 keppiä ja hyvin meni, mutta silti vielä palailen vähän taaksepäin ja vahvistetaan kulmia sekä lähetyksi. Nyt taidan painua pehkuihin ja toivon, että tämä ärsytys menisi ohi piakkoin.