14.6.2010-15.8.2015
Rekisterinumero: FI40530/10
Kasvattaja: Cittova-Kontu Martina
Omistaja: Maiju Pääkkönen
Monty jalostietojärjestelmässä
Monty sai nimensä myös kenraalin mukaan, perinnettä oli jatkettava, vaikkakin monta nimivaihtoehtoa kävimme läpi. Tämä poika oli pentueessa ainut joka ei osoittanut oikein taisteluhalua tai saalistusviettiä ja ei ihan heti ollut painimassa. Mutta vauhtia löytyi silloin tällöin ja sisarusten kanssa vedettiin lelua. Tästä melkoisen rauhallisesta nätistä kaverista tuli sitten meidän lauman jäsen.
Automatkasta jo huomasi, että ehkä hieman pehmeämpää sorttia on tämä poika mitä esim. Rommel. Sillä koko matka Kulhosta Rantakylään huusi kuin palosireeni. Onneksi matka ei ollut sen pitempi :) Ensikohtaaminen poikien kanssa oli hyvä. Rommel halusi palavasti tutustua ja leikkiä, mutta Monty ei jaksanut, rupesi vain nukkumaan. Iltaruuan syötyään kävimme ulkona ja pissitkin hienosti ulos tuli. Yö meni myös hyvin. Tämä poika oli sitten kova uneksimaan ja Rommelin piti käydä jokainen ääni tarkistamassa. Pikkuinen otti lauman turvakseen ja meni sinne minne sekin.
Pienestä pojasta kasvoi hieno omalaatuinen snautseri. Yhden ihmisen koira. Se luotti minuun. Ari-Jussi oli sille kaveri, jonka kanssa heitettiin keppiä, mutta kaverille ei pottuiltu. Pentuaikana siitä huomasi, että suuri maailma sitä pelottaa. Tutustuttiin paikkoihin sen tahtiin. Alettiin harrastamaan. Tehtiin agilitya, tokoa, hakua. Näistä se tykkäsi. Agility oli ykkönen. Palkkautui namilla, mutta pallon eteen olisi kiivennyt vaikka mihin. Haussa piilossa olevat ihmiset olivat alkujaan pelottavia, mutta kun siellä oli ruokaa niin ne löytyi aina vauhdilla. Homman tiedettyään se alkoi käyttää nenäänsä yhä paremmin ja paremmin. Toko ei ollut meille mikään paras laji. Siinä oli liikaa häiriöitä tälle ääniaralle ja loppujen lopuksi pelokkaalle koiralle, mutta se yritti. Ai että se yritti! Paikkamakuu oli vaikein, mutta muut liikkeet esim. ruutu, nouto ne oli vain temppuja sille. Kun laitettiin treenikamat kasaan oli minulla aina valmis snautseri mukana. Kisahaastetta vain toi uudet paikat. Tämä näkyi myös agilityssa. Oma kenttä oli tuttu, mutta varsinkin uudet hallit ja siellä olevat kuulutukset oli Montylle vaikeita paikkoja. Mutta rauhassa eteenpäin ja syksyllä 2013 startattiin virallisissa agilitykisoissa. Sen jälkeen kehityttiin nopeasti, niin minä ohjaamaan maksi koiraa, kuin Monty lukemaan rataa ja suorittamaan sille vaikeat esteet kuten keinu ja puomi. Oletteko tavanneet koiraa joka valitsee keinun kaikista muista esteistä :) Tai joka pelkää kärpäsiä. Muistan yön kun se vinkui huoneemme oven takana ja mietittiin että sillä on varmaan ulos hätä. Käytettiin, mutta ei mitään. Toinen vinkuu uudestaan ja silloin hoksasin että siellä on varmasti kärpänen. Eiku noustiin ylös ja kärpänen hengiltä. Koira rauhoittuu, mutta hetken päästä vinkuu uudestaan. Toinen kärpänen. Nouse taas ja etsi kärpänen ja tapa se. Mitä sitä ei tee perheenjäsenensä eteen.
Me nautittiin elämästä, harrastettiin ja vaellettiin tuntureilla. Monty valioitui Suomen Muotovalioksi heti kaksi täytettyään. Olikohan se viides näyttely. Se oli Hieno! Lisäksi sillä oli suomesta kaksi cacibia. Monty rakasti palloja ja keppejä. Viimeisen vuoden aikana Montylle ilmeni patteja varpaiden väliin. Niitä se antoi hoitaa hyvin ja saatiin ne kuriin. Silloin tällöin tassujen kastuessa niitä esiintyi uudestaan, mutta ei onneksi estänyt harrastamista. Muutenkin se oppi trimmipöydällä olemisen. Viimeinen trimmi tehtiin auringon paisteessa ja toinen vain makasi siinä. Vuoden 2014 jälkeen meille tuli tyttö. Vaikka aina se yhdessä elo taaperon kanssa ei ollut helppoa kuitenkin Monty yritti tässäkin asiassa. Anni heitti palloa ja Monty haki. Anni ruokki Montya ja kaikki kolme söivät samasta puskasta marjoja. Moottori kasvoi harrastuksissa ja se toimi treeneissä kuin unelma. Monty oli niin innokas aksaaja että se vinkui/haukkui kun joku meni radalla tai rataa tehtiin valmiiksi. Näistä asioista sen muistan! Se oli kuuliainen koira.
Kiitos Monty kun olit meidän koira nämä vuodet. Sinusta luopuminen oli raskain päätös mitä olen joutunut tekemään. Toivottavasti sinulla on siellä paljon pupun/poron kakkaa ja palloja joilla leikkiä. Nuku hyvin pikkuinen ja olet aina meidän muistoissa siellä kirkkaimpana tähtenä. Ikävä on suunnaton ja olit meille se ensimmäinen ja oikea snautseri.
Pienestä pojasta kasvoi hieno omalaatuinen snautseri. Yhden ihmisen koira. Se luotti minuun. Ari-Jussi oli sille kaveri, jonka kanssa heitettiin keppiä, mutta kaverille ei pottuiltu. Pentuaikana siitä huomasi, että suuri maailma sitä pelottaa. Tutustuttiin paikkoihin sen tahtiin. Alettiin harrastamaan. Tehtiin agilitya, tokoa, hakua. Näistä se tykkäsi. Agility oli ykkönen. Palkkautui namilla, mutta pallon eteen olisi kiivennyt vaikka mihin. Haussa piilossa olevat ihmiset olivat alkujaan pelottavia, mutta kun siellä oli ruokaa niin ne löytyi aina vauhdilla. Homman tiedettyään se alkoi käyttää nenäänsä yhä paremmin ja paremmin. Toko ei ollut meille mikään paras laji. Siinä oli liikaa häiriöitä tälle ääniaralle ja loppujen lopuksi pelokkaalle koiralle, mutta se yritti. Ai että se yritti! Paikkamakuu oli vaikein, mutta muut liikkeet esim. ruutu, nouto ne oli vain temppuja sille. Kun laitettiin treenikamat kasaan oli minulla aina valmis snautseri mukana. Kisahaastetta vain toi uudet paikat. Tämä näkyi myös agilityssa. Oma kenttä oli tuttu, mutta varsinkin uudet hallit ja siellä olevat kuulutukset oli Montylle vaikeita paikkoja. Mutta rauhassa eteenpäin ja syksyllä 2013 startattiin virallisissa agilitykisoissa. Sen jälkeen kehityttiin nopeasti, niin minä ohjaamaan maksi koiraa, kuin Monty lukemaan rataa ja suorittamaan sille vaikeat esteet kuten keinu ja puomi. Oletteko tavanneet koiraa joka valitsee keinun kaikista muista esteistä :) Tai joka pelkää kärpäsiä. Muistan yön kun se vinkui huoneemme oven takana ja mietittiin että sillä on varmaan ulos hätä. Käytettiin, mutta ei mitään. Toinen vinkuu uudestaan ja silloin hoksasin että siellä on varmasti kärpänen. Eiku noustiin ylös ja kärpänen hengiltä. Koira rauhoittuu, mutta hetken päästä vinkuu uudestaan. Toinen kärpänen. Nouse taas ja etsi kärpänen ja tapa se. Mitä sitä ei tee perheenjäsenensä eteen.
