Ansaittu joululoma

Kyllä se kannatti sittenkin ilmoittaa Rommel Joan itsenäisyyspäivän kisoihin. Vaikka pakkasta ei ollutkaan yhtä astetta enempää, niin tuuli oli sen verran kylmä, että toppatakki päällä ja autoa vähän väliä käynnissä pitäen sekä juostessa sai itsensä ja koiran pysymään lämpimänä. Mutta niin, tavoitteeksi asetin ne tuplat. Viime kesäkuussa Joan hallissa saimme myös tuplat, joten se oli mahdollista ja jotenkin tykkään siellä kisata. Hyviä tuloksia ollaan saatu sieltä minusta melkeinpä aina. Eka rata oli vauhdikas. Tuomarina Kari Jalonen. Neljäs este oli puomi, jonka päässä putki oli mutkalla ja tietenkin sinne "väärään" päähän tuli koira johdattaa. Tiesin että nyt on vain juostava. Enkä siltikään ennättänyt ja jouduin koiraa käskyttämään kovin, että ei mene sinne suoraan putkeen vaan kääntyisi. Tässä meni meillä hivenen ylimääräistä aikaa, koska Rommel teki siinä pyörähdyksen jos toisenkin. Mutta sain oikeeseen putken päähän. Ei me meidän juoksukontakteilla muuta ois voitu tehdä. Pitäis varmaan opettaa oikea ja vasen koiralle :) Nolla kuitenkin napsahti. Tulimme tällä radalla toiseksi ja voittajasta alle sekunnin hävineenä, mikä taas jäi harmittamaan koska se serti oli niinkin lähellä. Eikä serti siirtynyt koska osallistujia oli vain 18 :/ No mutta ei pitänyt jäädä harmittelemaan vaan tuli keskittyä toiseen rataan. Tuomari vaihtui tuossa välissä Anne Viitaseen.

Toinen rata oli myös kiva. Yksi kohta oli mitä monet arpoivat ja joutui miettimään aika kauan mitä siinä tekisi. Kepit seinään päin ja siitä takaisin päin hypylle joka vielä piti kiertää takaa. Lisäksi a-este oli hollilla. Päätin että otan koiran tarkkaan kiinni ja kierrätän hypyn takaa ja tiesin jo että en kerkeä siihen varmaan mitään kovin järkevää tekemään, joten se meni sylkkärillä. Onneksi Rommel eteni hyvin seuraavalle esteelle ja meno pääsi jatkumaan. Hidas tuo hypylle tulo oli ja tämä rata oli kyllä hirveetä varmistelua muutenkin. Tavoite kun oli ne tuplat. Maaliin päästiin ja tuplanollat on nyt taskussa. Tälläkin radalla päästiin palkintopallille kolmannella sijalla. Voittajalle Katille ja Kyllille hävisimme useita sekuntteja, joten en usko että vaikka oisimme menneet ilman varmisteluja oltaisiin ajassa pärjätty. Onnea Kati ja Kylli vielä kerran valioitumisesta!!

Videoita näiltä radoilta ei ole. Ihan hyvä niin, sillä aina kun ollaan videoitu on mennyt joku pieleen ;) 

Ei se Rommelin valioituminen niin kaukana ole. Jospa meillä onni joku kerta kävisi ja saadaan ne puuttuvat kaksi sertiä. Tänä vuonna se on ollut pari kertaa niin lähellä. Mutta nyt voimme hyvillä mielin jäädä joululomalle ja tehdä huoltojuttuja. Helmikuussa voisin ajatella että lähdetään sitten niitä paria nollaa vielä metsästämään, jotta päästään ekat yksilö SM-kisat korkkaamaan. Kasassa on nyt siis viisi nollaa ja seitsemän vaaditaan.

Aksaa ja yksi tötteröpäinen

Kuten jo viime kirjoituksessa mainitsin, että Montylta taitaa ne pallit lähteä niin nyt kävi näin. Mietin pitkään ja hartaasti, varasin ajan ja senkin jälkeen vielä mietin. Syynähän ei siis ole se, että sen kanssa ei pärjäisi, vaan enemmänkin koen että Montyn elämä ehkä helpottuisi. Kovasti snautseri on narttujen hajujen perään, mutta kuitenkin aina ollut kuulolla. Lisäksi toivon että leikkaus toisi sille stressittömämpää elämää, koska Monty pehmeyden/ääniarkuuden vuoksi stressaa aika paljon. Voitteko uskoa, että kärpänen saa snautseripojan pelkäämään niin, että sitä pitää mennä piiloon makuuhuoneeseen ja rymistellä porttia keskellä yötä että isäntäväki heräisisi. Näin on tapahtunut useammankin kerran ja me jo aletaan tietää että jaa taasko on sisällä kärpänen ja käydään se litistämässä ja jatketaan unia. Alkujaan huvittavaa, mutta en kyllä enää tiedä. :) Monty on nyt siis toipilaana, vaikka eihän tuo kovin kipeä ole ollut kuin ekan illan. Silloinkin jo käytiin pikkulenkki kävelemässä. Sääli on jättää toinen kotiin aina kun Rommelin kanssa lähdetään aksaan. Ikkunasta näkyy vain tötteröpäinen koira. Onneksi huomenna saamme ottaa tötterön pois ja tassukin alkaa olla kunnossa niin jospa se snautseripoikakin ensi viikolla pääsisi hallille hommiin ja kevään aikana kisaamaan, kun nyt jää itsenäisyyspäivän kisat välistä.

Rommel on sitten saanut nauttia omasta ajasta. Viime viikolla Jokisen Silja kävi hieromassa Rommelin. Hieman oli jumia vasemmalla puolella selässä ja lonkan alueella. Säikähdin vähän kun ei lonkan alueella ole ennen ollut, että toivottavasti ei nyt ole mitään sen suurempaa. Mitenkään ei koira ole oireillut, mutta pitää vielä ottaa toinenkin käsittely tässä lähiaikoina. Olen koittanut itse hieroskella kerta viikkoon, mutta ei se varmaan ihan sama ole. 

Lauantaina oli Jenna Caloenderin koulutus. Useat ovat häntä kehuneet ja voin sanoa että oli kyllä paras koulutus missä pitkiiin aikoihin olen ollut! Saatiin uusia vinkkejä niin ohjaukseenkin kuin radanlukuunkin. Opeteltiin japanilaista, mitä treeniryhmässä ollaan koitettu opetella, mutta aina minä sen koiran jonnekin kadotan. Nyt sitten sain siihen hyviä vinkkejä ja se tulee olemaan tämän talven operaatio: sisäistämme japanilaisen niin että voimme sitä kisoissakin käyttää. Rommel sai kehuja etenevästä käppänästä! Minä olen kyllä siitä pikku-ukosta niin ylpeä. Täytyy koittaa nauttia joka hetkestä sen kanssa kun tosiasia on että se täyttää ensi vuonna kahdeksan ja ne parhaat kisavuodet on tässä ja nyt. Ollaan sillä tasolla, että nyt vain hiotaan ja pidetään yllä kuntoamme ja voimme käydä kisoissa jos siltä tuntuu. Kovasti haluaisin toisen miniaksakoiran tähän rinnalle, mutta mieheni täytyisi ensin saada puhuttua ympäri että kolme koiraa menee siinä missä kaksikin. Mutta kyllä siihen useampi vuosi vielä menee, koska toista samanlaista käppänää ei ole kyllä olemassa. Niin sitä toiseksi parasta joutuu ehkä vielä etsimään. 

Tässä vielä koulutusrata: