AVA

Viimeksi kun tänne kirjoittelin oli itku herkässä. Kyllä se vieläkin aika-ajoin tulee. En ole kerennyt tai ehkä oikein osannut tänne kirjoitella vielä mitään tätä aikaisemmin, kun me Rommelin kanssa tehtiin niitä tavallisia asioita joista ei ehkä mitään kerrottavaa ole. Talven aikana kisattiin kaksissa kisoissa ja Rompula teki molemmista tuplanollat. Saatiin siis kasaan myös MM-karsintanollat, mutta ne karkelot jätettiin pois. Sitten Rommel sai virtsakiviä ja ne jouduttiin leikkaamaan. Onneksi ne huomattiin ja saatiin koira kuntoon. Nyt ollaan tiukalla ruokavaliolla ja se tuntuu ihan olevan hyvä. Maistuu ja onneksi käy myös palkkana. Samalla Rommel kastroitiin. Siitä toivuttua pääsimme toukokuussa oman seuran kisoihin jossa tarjolla olisi ollut neljä rataa. 2x agilityrata ja 2x hyppyrata. Me ei oikein noita hyppiksiä harrasteta niin kaksi rataa riitti meille. 

Ensimmäinen oli ihan kauhea räpellys. Tungin itse liikaa kepeille ja siitä virhe. Sitten pakka levisi ja hyllytettiin. Plussaa hyvät kontaktit! Toisella radalla oli ihan hassuja kulmia ja minä puoli minuuttia ennen radan tutustumisen loppua hoksasin että hei, olen harjoitellut tämän ihan väärin :) Noh, onneksi ei lähdetty ihan ekana ja olin jo nähnyt kun medit menivät niin pystyin vielä sen opettelemaan hyvin ennen lähtöä. Ehkä se suurin jännitys meni siihen ja tehtiin puhdas rata. Vähän varmistelin kepeille ja vikalle putkelle, mutta hyvin meni! En uskaltanut jäädä katsomaan tuloksia vaan lähdettiin jäähdyttelemään ja sitten kun tulin pois seurakaveri tuli onnittelemaan! Itku siinä tuli . Tätä on odotettu, Rommelista tuli AVA. Tunneskaala kävi ilosta-helpotukseen. Työ vihdoin palkittiin. Se ei ole todellakaan ollut helppoa eikä sen ole pitänytkään olla. Ikinä se ei ollut varmaa, mutta pieni mahdollisuus oli olemassa.  

Nyt pääsi koira varhaiseläkkeelle. Kävimme kesällä SM kisoissa ja se oli ihan huippua jälleen. Saimme edustaa seuraamme joukkuekisassa, mutta harmiksi joukkueemme jäi ilman tulosta. Sunnuntaina oli yksilökisat ja karsintarata käytiin vesilammikossa. Mutta se ei haitannut menoa. Mentiin niin kovaa kuin päästiin ja puhdas rata saatiin. Pari sekunttia tuli yliaikaa ja aika pitkään saatiin odottaa että päästiinkö 50 koirakon joukkoon. Finaaliin ei päästy, mutta sekään ei haitannut. Se oli parasta mitä me ollaan hyppiksellä tehty. Seuraavaksi pidettiinkin lomaa. Käytiin elokuussa piirinmestaruuskisoissa ja noh, oma liikkuminen oli jo sen verran hankalaa että ei sieltä tulosta tullut. Nimittäin tämä minun maha alkaa olla jo tiellä. Eli me ollaan ehkä nyt meidän uramme parhaat suoritukset tehty ja hömpötellään omaksi iloksi ryhmätreeneissä ja pidetään kuntoa yllä ettei ihan rapistuta. 

Jospa sitten seuraavaksi alkaisi katsomaan ja miettimään sitä kaveria Rompulalle ja kasvattamaan uutta käppänävaliota :)

tähän astinen uramme kohokohta?

Minulla loma alkoi ja se aloitettiin Rommelin kanssa käymällä Jyväskylässä agilityn MM-karsinnoissa. Sain houkuteltua kaverini matkaseuraksi, joten ei tarvinnut meidän lähteä koko perheellä. Näin ollen sain keskittyä vain kisaamiseen. Saatiin Jyväskylässä yöpaikka, joten lähdimme perjantai-iltana jo ajelemaan. Veimme teltan kisapaikalle jo valmiiksi, mikä oli hyvä, kun lauantaina oli hyvin epävakainen sää. Kisapäivä oli pitkä ja välillä käytiin autossa ottamassa torkut.

Ensimmäinen karsintarata, hyppäri, oli aika suoraviivainen ilman mitään sen kummempia kinkkisiä kohtia. Linjojen kanssa sai olla tarkkana ja juosta piti. Rommel teki tasaisen hyvää suoritusta, pituuden palikkaan ilmeisesti hieman kosketti varvas tai jotain kun maaliin tullessa luulin ihan että oli puhdas rata, mutta tuloksista oli vitonen + ne yliajat..Videoltakaan ei näy missä kohdin tuomari kättä nostaa...mutta meille se oli henkisesti puhdas rata :)

Toinen rata oli agilityrata ja ihanneaika siellä 40,19 mikä oli kyllä kova, mutta ehkä saavutettavissa. Rata alkoi hyvin ja Rommel tuntui etenevän ihan mukavasti, mutta tuli hassusti A:n ohitse (minä olin ehkä vähän edessä jolloin ei nähnyt sitä) Niin siinä tuhraantui meillä aikaa ja tulokseksi siis viisi virhepistettä ja 9 sekunttia yliaikaa. Loppurata oli myös sujuva ja kontaktit ihan huiput!

Me lähdettiin kisoihin rennoin mielin ja kokemaan jotain uutta! Ei varmaan tule toista tilaisuutta näihin karkeloihin joten otsikon mukaan lauantai saattoi olla meidän uramme kohokohta. Edustaa omaa seuraamme Suomen parhaimpien joukossa. Radat eivät olleet vaikeita. Näistä kisoista jäi opittavaa se, että minun tulee nyt alkaa keskittymään siihen, että pystyn jättämään Rommelin suorittamaan esim. keppejä. Jään helposti sitä siihen vierelle kirittämään. Eli voisimme alkaa kokeilemaan kisoissa vähän enemmän riskinottoja. Se saattaisi tuoda muutamia sekuntteja nopeutta lisää.

Videot pitää julkaista joku kerta

Viime lauantaina käytiin Varkaudessa avaamassa ensi vuoden SMnollatili. Aurinko paistoi ja sain ensimmäiset rusketusrajat. Vaikka päivä oli kuuma jaksoi Rommel hyvin juosta ja uusi viilennystakki oli ihan hyvä. Tuomarina oli Salme Mujunen ja hänen tapaansa radat olivat hassunhauskoja. Kontakteilta täyskäännöksiä ja putket tuomassa rataan vauhtia! Mukavat radat, mutta ei se Rommel edelleenkään kontakteilta käänny vaan posottaa suoraan ja yleensä siinä menee aikaa kun etsin sitä selän takaa :) Treenattavaa siis on. Mutta nyt lomailemme!

Kuvia SM-karkeloista

Tässä vielä kuvasaldoa ja lisää tunnelmia. Kuvaajana Erja Härkönen

Minijoukkue: Virpi ja Lenni, Laura ja Meela, Kati ja Martta sekä Maiju ja Rommel
sekä yksilöradalta Rompula

SM-kisat 2015

Nyt on käyty agilityuramme toiset SM-kisat. Viime vuonna Tampereella saimme edustaa seuraamme joukkuekisassa sijalla neljä. Tänä vuonna olimme joukkuekisan lisäksi myös yksilökisassa. Lauantaina siis Poksin minijoukkueessa kisasi Laura ja Meela, Kati ja Martta, Virpi ja Lenni sekä me, tässä järjestyksessä. Me majoituttiin serkkuni luona, mikä oli aivan mahtavaa. Oli grilliruokaa ja palju! Lauran ja Meelan rataa en kerennyt lauantaina katsomaan, mutta Katia ja Virpiä onneksi kerkesin mennä kannustamaan. Meillähän rata oli vasta viiden aikaan iltapäivästä. Rommelin jätin majapaikkaan. Lauralla ja Meelalla oli tullut hylätty suoritus toiseksi viimeisellä esteellä. Se tiesi, että meidän muiden tuli tehdä tulos, jotta joukkueemme sijoittuisi. Kati ja Martta tekivät hienon yliaikanollan. Virpillä ja Lennillä ei mennyt ihan niinkuin ajateltiin, mutta hienoa menoa jos ei niitä kolmea kieltoa lasketa :) Näin ollen saimme lähteä Rommelin kanssa ihan ilman paineita mutta puhdasta ja rentoa rataa lähdimme tekemään. Tässä onnistuttiin. minusta se joukkuerata oli hieno! Koira teki todella hienot kontaktit ja kääntyi tiukasti. Joukkuun kokonaissuoritus oli siis hylätty. 

Lauantaina kun satoi vettä melkein koko päivän, paitsi finaalien aikana, niin sunnuntaina porotti aurinko niin kuumasti, että ei tarvinnut pitkiä housuja. Meidän startti oli 12.20. Olimme ryhmämme ensimmäinen koirakko. Alkuun se minua jännitti, mutta ei se ollutkaan paha paikka lähteä. Olinhan nähnyt sen radan jo monta kertaa ja mielessäni pohtinut miten se suoritetaan. Sunnuntaina vaikka olisi voinut mennä sillä ajatuksella, että kaikki tai ei mitään niin hieman yhdessä kohdassa varmistelin. Se ehkä söi meiltä sen sekunnin, mikä ei nyt niin haitannut, koska ei se olisi meitä finaaliin vienyt. Tehtiin siis SM-kisojen karsintaradalla puhdas rata 3,55 sekunnin yliajalla, etenemällä 3.87. (radan etenemä oli laskettu 4,2, mikä on meille aika paljon) Rata oli hyvin tutun oloinen. Tuomarina oli Mika Moilanen, jonka radalla kävimme toukokuun lopussa Kajaanissa. Siellä oli monta samanlaista kohtaa. Kepeille vienti, putket oli sijoitettu samalla lailla..se vahvisti ajatusta että kyllä me tämä hoidetaan. Rommel jäi lähtöön hyvin. Raukka ei kuullut tule käskyä kun kaijuttimet huusivat sen vieressä. Sama viime vuonna. Hypin ja pompin siellä että saa tulla ja silti se vähän epäröi että ootko varma :) Oli kyllä kiva kisata ja tuo koira on ihan mahtava. Vaikka me ei nopeimpia ollakkaan niin se on kyllä ihan huippu silti! 

Seuraavaksi vietämme juhannusta ja sitten käymme tutustumassa MM-karsintojen tunnelmaan. Siellä ei varmaan vauhti riitä myöskään huippujen vauhtiin, mutta kun kerran sinne päästään niin käydäänhän sitä nyt katsomassa millaista siellä on. Kuitenkin ainutkertainen tilaisuus. Sen jälkeen käymme Varkaudessa yksissä kisoissa ja sitten koittaa kesäloma. Kesälomalla lenkkeilemme ja teemme ehkä pieniä aksajuttuja ja loppuhuipennus on taas Ylläksen viikon mittainen reissu! 

Tässä tunnelmia SM-kisoista ja lopuksi myös muutama video aikaisemmista kisoista.

Tässä videoita ja tuloksia helatorstailta. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana :)

SERT-rata

Kajaanin hasardien pelastusten nollarata

Kuulumiset

Meille kuuluu kiirettä töiden puolesta ja flunssa on käynyt meistä jokaisen läpi. Siinä samalla ollaan koitettu treenailla ja pitää kotia pystyssä. Anni täytti vuoden, mutta emme vielä juhlineet. Ensi viikonloppuna sitten. Nyt ollaan päästy kahtena viikkona omiin treeneihin MOLEMPIEN koirien kanssa! Montyn tassut on olleet ihan ok:t tai välillä kyllä rakkulat on puhjenneet, mutta nyt on ollut useampi päivä, että se ei ole niitä nuollut niin paljoa ja pysyneet näin sit kuosissa. Vielä niitä patteja on tassujen välissä, mutta toivon todella, että tassut pysyisivät tuossa kunnossa mitä ne nyt on jos ei täysin kuntoon voi tulla. On ollut ihan mahtavaa päästä sen kanssa aksaamaan. Se ilo, mikä siitä näkee kun saa paahtaa ja palkaksi saa pallon. Monty kaikenlisäksi on minusta jo sangen etevä snautseri aksaamaan. Osaa wiskit ja blacklapit (kirjoitetaankohan noin…) ja irtoaa esteille! Sekä kepit ne on kyllä hienot! Opetan kyllä seuraavat koirat myös 2 by 2 menetelmällä! Tulipas paljon huutomerkkejä :) 

Montyn ruoka vaihdettiin royal canin mediumista brit care salmon&potatoon. Ainakin näin viikon kokemuksen perusteella oli todella hyvä vaihto. Uloste on pienentynyt ja koostumus paljon parempaa. Taidan vaihtaa Rommelillekin. Olen kyllä pettynyt royalin ruokaan. Tai ainakin tuohon mediumiin. Ei voi tietää, mutta jotain yhteyttä Montyn tassuongelmiin luulen olevan sillä kun kastraation myötä vaihdettiin vähäkalorisempaan ruokaan ja kokeiltiin siis royalin mediumia, mikä on vehnäpohjainen. Alunperin jo mietin että uskallanko vehnäpohjaista syöttää. En olisi arvannut että se saattaisi aiheuttaa tassuongelman. Jos syynä oli siis ruuan vaihto toivon, että tämä brit care ruoka sen parantaa! Raakaruokinta ei ole pois suljettu, mutta tähän saumaan en vielä sitä pystynyt aloittamaan ja vanha ruoka onneksi loppui jolloin piti jotain tilalle keksiä. Brit care ruokaa on kehuttu ja jostain foorumilta luin että joku oli saanut siitä avun furunkoloosiin. Lisäksi ollaan tehty sisätottista. Tänään Annin kanssa tehtiin Montylle noutoa. Anni vei kapulan vähän kauemmaksi (toisin sanoen tiputti sen jalkojensa juureen) ja Monty nosti sen ja toi aina minun eteen :) Täydelliset pidot ja luovutukset. 

Lopuksi vielä kuvia 1-vuotiaasta Annista:

 Kaverukset!

"Urheilija ei tervettä päivää nää"

Nimittäin Monty. Vaikka se ei nyt mikään himourheilija olekkaan, niin välillä tuntuu että pienen koiran pään menoksi on nyt kyllä vähän liikaa vastoinkäymisiä tullut. Kastroinnista toivuttiin nopeasti mutta sen jälkeen tulehtui korvat. Vuosi aloitettiin tassuvaivoilla. Montylla alkoi tulla pieniä rakkuloita tassujen väliin, ikäänkuin meidän ihmisten rystysten väliin. Aluksi ne olivat sellaisia reikiä, mitä luulin että se on ne nuolemalla/kirputtamalla saanut aikaseksi ja ne hoitui puhdistamalla ja bebathenilla. Mutta sitten niitä alkoi tulla enemmän ja se reikä ei ollutkaan Montyn aiheuttamaa vaan rakkulat puhkesivat ja niistä tulee verta. Käytin sitä näytillä luottoeläinlääkärillämme ja epäilyksenä mitä ilmeisemmin furunkoloosi. No ei onneksi mitään kasvainta tai kuolemantuomiota, mutta sangen ikävä sairaus. Lääkitystä ei ole, antibioottikierteeseen ei lähdetä, joten hoitona kotihoito: puhdistus, kosteuden välttäminen eli kuivataan tassut joka ulkoilun jälkeen tällä hetkellä föönillä. Nuolemisen estäminen ja rasvataan edelleen. Tassujen karvat trimmasin lyhyeksi. Nyt tilanne alkaa olla parempi, vaikka vasempaan etuseen on tullut kaksi pientä paukamaa lisää entisten umpeutuessa. Lisäksi oikeassa takasessa on kaikkein isoin rakkula joka toivottavasti laskisi ajan myötä. Toivon todella, että tämä ei ota nyt valtaa Montyn tassuista. Sillä minusta tuntuu niin pahalta kun ei voida lenkkeillä normaalisti, mikä näin talvella tarkoittaisi vapaana kirmailua lumihangessa ja jos tassut on auki ei aksahallikaan ole paljoa asiaa. Monty kuitenkin on sen verran energinen, että se vaatii omat pyrähdykset ja vauhdin hurmaa. Se sitten näkyy sisällä kun koittaa saada Rommelia leikkiin ja tuo mitä ihmeellisiä tavaroita käteen. Sisätokoilu onkin tullut taas ohjelmaan. Lisäksi pyydän sitä tuomaan välillä Annin tavaroita jotta vähän saisi käyttää päätään. Ostettiin myös tossut, toivossa että ulkoiltaisiin niiden avulla, mutta ainakin näin ekan kerran kokeilun jälkeen Monty hyppi ja repi ne pois…Täytyy vielä kokeilla. Eli jos teilla lukijat on vielä hoitokokeiluja tähän niin saa antaa. Lisäksi ajattelin vaihtaa nappulat raakaruokaan. Kaveri Maria on ollut ystävällinen ja auttanut minua laskuissa, jotta nyt pitäisi lähteä lihakauppaan.

Että näin aloitettiin meillä vuosi. Pidetään peukkuja että Montyn oireet pysyisivät poissa ja päästäisiin aksaamaan ja kisaamaan kevään/kesän aikana. Rommeli sitten on tehnyt sitä aksaa varmaan Montynkin edestä. Käytiin tänään Juha Oreniuksen koulutuksessa. Radalla mentiin eikä meinattu. Itse olen todella tyytyväinen meidän suoritukseen ja saatiin taas uusia juttuja treenattavaksi. Kuten A-lta käätymiset. Rommel toimi hyvin. Putkiansat suoritettiin ja japanilaiset saatiin onnistumaan! Juhakin mainitse, että se ohjaustapa toimii meille ja siltä se alkaa tuntuakin. Laitan radan tänne joku kerta. Tämmöistä tällä kertaa. Ensi viikolla aloitan työt joten blogiin saattaa tulla pikkuinen tauko. Kevään suunitelmissa on kisata maaliskuussa viimestään. Käydä Montyn kanssa ACE:lla yksi koulutus ja Rommelin kanssa on suunnitteella huhtikuussa Jenna Caloanderin koulutus Mikkelissä. Kaksi puuttuvaa nollaa käydään jostain hakemassa ja sitten valmistaudutaan SM-kisoihin. Näillä siis tämä kevät! 

Tervetuloa vuosi 2015

Niin se vuosi taas hurahti. Monesti olen tässä todennut, että ei ole ikinä mennyt vuosi näin nopeasti. Vasta jäin äitiyslomalle. Kaikinpuolin on ollut aivan ihana vuosi ja menestystäkin on saatu. Saimme pienen tytön tyllerön ja hänen kasvua on ollut ihanan seurata. Koirien kanssa pääsi harrastamaan ja menestystä tuli niin SM- kuin piirinmestaruustasollakin. Montyn kanssa tehtiin hyviä ratoja ja saatiin aksa sille tasolle, että nyt tänä vuonna paukutellaan sen kanssa kisoja! Rommelin kanssa toivottavasti päästään SM-yksilö kisaan. Mutta ennen kaikkea toivon, että molemmat pojat ja Anni pysyvät terveinä! Tänä vuonna palaan työelämään ja se hieman jännittää. Lisäksi Anni joutuu menemään hoitoon, mikä on varmaan äidille pahempi juttu. Onneksi sain mahdollisuuden tehdä lyhyempää viikkotuntimäärää niin olen vain kolmena päivänä viikossa töissä. 

Joulu meni meillä Kuhmossa ollessa. Vaikka menimme paikasta a paikkaan b ja vielä c niin saimme silti myös levähtää ja öllötellä. Harmi kun oli kovat pakkaset niin ulkona ei kauan voinut olla. Tuli syötyä ja syötyä. Kuhmossa oli niin ihana talvi. Lunta puissa ja aurinko paistoi pilvien takaa. 

Uusi vuosi vaihtui meillä rauhallisesti kotona ollessa. Viime vuonna Monty säikähti raketteja ja tästä syystä lähdimme vähän kauemmaksi lenkkeilemään. Ei kuitenkaan ihan liian kauas vaan hallille treenaamaan aksaa :) Aluksi koira parka ei meinannut uskaltaa tulla autosta pois kun juuri hallin pihaan saavuttuamme jotkut ampuivat raketteja hallin takana. Noh, kävin Rommelin kanssa siinä vähän aikaa kävelemässä ja kun raketinampujat olivat menneet pois houkuttelin nakilla ja vähän jouduin myös tuuppaamaan koiraa ulos jotta päästäisiin halliin. Kun Monty saatiin halliin oli se oma itsensä ja tehtiin ihan super keppejä ja irtoamisia hypylle. Tämän jälkeen käytiin vähän aikaa kävelemässä ja onneksi silloin kukaan ei siinä lähellä ampunut mitään. Kauempaa kuului pauketta, mutta siitä ei Monty välittänyt. Rommel on onneksi niin varma tapaus noidan äänien suhteen että jos se antoi Montyllekin turvaa. Kotona koirat olivat rentoina. Ainoastaan naapurin ampumat onko ne nyt niitä kissanpieruja vai mitä :) tiiättehän -ne jotka päästävät kauean ininän… joka tapauksessa ne sai Montyn murisemaan ja haukkumaan pihalle. Mutta minusta Monty oli paljon rennonpi mitä viime vuonna. Muutenkin se on pallien poiston jälkeen ollut rennonpi kotioloissa. Koittaa leikkiä millo milläkin ja nukkuu jalat ylhäällä sohvalla, missä se ei ennen ole aikaansa viettänyt. Ääniarkuus on ehkä hivenen korostunut, mutta onneksi palautuu sutkot hyvin. Vaikka silloin tällöin aina harmittelen, että miksi piti pallit poistaa niin loppujen lopuksi varmasti oikea ratkaisu koiran kannalta. 

Hyvää vuotta 2015 teille kaikille!

Ansaittu joululoma

Kyllä se kannatti sittenkin ilmoittaa Rommel Joan itsenäisyyspäivän kisoihin. Vaikka pakkasta ei ollutkaan yhtä astetta enempää, niin tuuli oli sen verran kylmä, että toppatakki päällä ja autoa vähän väliä käynnissä pitäen sekä juostessa sai itsensä ja koiran pysymään lämpimänä. Mutta niin, tavoitteeksi asetin ne tuplat. Viime kesäkuussa Joan hallissa saimme myös tuplat, joten se oli mahdollista ja jotenkin tykkään siellä kisata. Hyviä tuloksia ollaan saatu sieltä minusta melkeinpä aina. Eka rata oli vauhdikas. Tuomarina Kari Jalonen. Neljäs este oli puomi, jonka päässä putki oli mutkalla ja tietenkin sinne "väärään" päähän tuli koira johdattaa. Tiesin että nyt on vain juostava. Enkä siltikään ennättänyt ja jouduin koiraa käskyttämään kovin, että ei mene sinne suoraan putkeen vaan kääntyisi. Tässä meni meillä hivenen ylimääräistä aikaa, koska Rommel teki siinä pyörähdyksen jos toisenkin. Mutta sain oikeeseen putken päähän. Ei me meidän juoksukontakteilla muuta ois voitu tehdä. Pitäis varmaan opettaa oikea ja vasen koiralle :) Nolla kuitenkin napsahti. Tulimme tällä radalla toiseksi ja voittajasta alle sekunnin hävineenä, mikä taas jäi harmittamaan koska se serti oli niinkin lähellä. Eikä serti siirtynyt koska osallistujia oli vain 18 :/ No mutta ei pitänyt jäädä harmittelemaan vaan tuli keskittyä toiseen rataan. Tuomari vaihtui tuossa välissä Anne Viitaseen.

Toinen rata oli myös kiva. Yksi kohta oli mitä monet arpoivat ja joutui miettimään aika kauan mitä siinä tekisi. Kepit seinään päin ja siitä takaisin päin hypylle joka vielä piti kiertää takaa. Lisäksi a-este oli hollilla. Päätin että otan koiran tarkkaan kiinni ja kierrätän hypyn takaa ja tiesin jo että en kerkeä siihen varmaan mitään kovin järkevää tekemään, joten se meni sylkkärillä. Onneksi Rommel eteni hyvin seuraavalle esteelle ja meno pääsi jatkumaan. Hidas tuo hypylle tulo oli ja tämä rata oli kyllä hirveetä varmistelua muutenkin. Tavoite kun oli ne tuplat. Maaliin päästiin ja tuplanollat on nyt taskussa. Tälläkin radalla päästiin palkintopallille kolmannella sijalla. Voittajalle Katille ja Kyllille hävisimme useita sekuntteja, joten en usko että vaikka oisimme menneet ilman varmisteluja oltaisiin ajassa pärjätty. Onnea Kati ja Kylli vielä kerran valioitumisesta!!

Videoita näiltä radoilta ei ole. Ihan hyvä niin, sillä aina kun ollaan videoitu on mennyt joku pieleen ;) 

Ei se Rommelin valioituminen niin kaukana ole. Jospa meillä onni joku kerta kävisi ja saadaan ne puuttuvat kaksi sertiä. Tänä vuonna se on ollut pari kertaa niin lähellä. Mutta nyt voimme hyvillä mielin jäädä joululomalle ja tehdä huoltojuttuja. Helmikuussa voisin ajatella että lähdetään sitten niitä paria nollaa vielä metsästämään, jotta päästään ekat yksilö SM-kisat korkkaamaan. Kasassa on nyt siis viisi nollaa ja seitsemän vaaditaan.

Aksaa ja yksi tötteröpäinen

Kuten jo viime kirjoituksessa mainitsin, että Montylta taitaa ne pallit lähteä niin nyt kävi näin. Mietin pitkään ja hartaasti, varasin ajan ja senkin jälkeen vielä mietin. Syynähän ei siis ole se, että sen kanssa ei pärjäisi, vaan enemmänkin koen että Montyn elämä ehkä helpottuisi. Kovasti snautseri on narttujen hajujen perään, mutta kuitenkin aina ollut kuulolla. Lisäksi toivon että leikkaus toisi sille stressittömämpää elämää, koska Monty pehmeyden/ääniarkuuden vuoksi stressaa aika paljon. Voitteko uskoa, että kärpänen saa snautseripojan pelkäämään niin, että sitä pitää mennä piiloon makuuhuoneeseen ja rymistellä porttia keskellä yötä että isäntäväki heräisisi. Näin on tapahtunut useammankin kerran ja me jo aletaan tietää että jaa taasko on sisällä kärpänen ja käydään se litistämässä ja jatketaan unia. Alkujaan huvittavaa, mutta en kyllä enää tiedä. :) Monty on nyt siis toipilaana, vaikka eihän tuo kovin kipeä ole ollut kuin ekan illan. Silloinkin jo käytiin pikkulenkki kävelemässä. Sääli on jättää toinen kotiin aina kun Rommelin kanssa lähdetään aksaan. Ikkunasta näkyy vain tötteröpäinen koira. Onneksi huomenna saamme ottaa tötterön pois ja tassukin alkaa olla kunnossa niin jospa se snautseripoikakin ensi viikolla pääsisi hallille hommiin ja kevään aikana kisaamaan, kun nyt jää itsenäisyyspäivän kisat välistä.

Rommel on sitten saanut nauttia omasta ajasta. Viime viikolla Jokisen Silja kävi hieromassa Rommelin. Hieman oli jumia vasemmalla puolella selässä ja lonkan alueella. Säikähdin vähän kun ei lonkan alueella ole ennen ollut, että toivottavasti ei nyt ole mitään sen suurempaa. Mitenkään ei koira ole oireillut, mutta pitää vielä ottaa toinenkin käsittely tässä lähiaikoina. Olen koittanut itse hieroskella kerta viikkoon, mutta ei se varmaan ihan sama ole. 

Lauantaina oli Jenna Caloenderin koulutus. Useat ovat häntä kehuneet ja voin sanoa että oli kyllä paras koulutus missä pitkiiin aikoihin olen ollut! Saatiin uusia vinkkejä niin ohjaukseenkin kuin radanlukuunkin. Opeteltiin japanilaista, mitä treeniryhmässä ollaan koitettu opetella, mutta aina minä sen koiran jonnekin kadotan. Nyt sitten sain siihen hyviä vinkkejä ja se tulee olemaan tämän talven operaatio: sisäistämme japanilaisen niin että voimme sitä kisoissakin käyttää. Rommel sai kehuja etenevästä käppänästä! Minä olen kyllä siitä pikku-ukosta niin ylpeä. Täytyy koittaa nauttia joka hetkestä sen kanssa kun tosiasia on että se täyttää ensi vuonna kahdeksan ja ne parhaat kisavuodet on tässä ja nyt. Ollaan sillä tasolla, että nyt vain hiotaan ja pidetään yllä kuntoamme ja voimme käydä kisoissa jos siltä tuntuu. Kovasti haluaisin toisen miniaksakoiran tähän rinnalle, mutta mieheni täytyisi ensin saada puhuttua ympäri että kolme koiraa menee siinä missä kaksikin. Mutta kyllä siihen useampi vuosi vielä menee, koska toista samanlaista käppänää ei ole kyllä olemassa. Niin sitä toiseksi parasta joutuu ehkä vielä etsimään. 

Tässä vielä koulutusrata:

Syksyä

Niin on ollut kiirus syksyn aikana, että ei ole kerennyt paljon kirjoittelemaan. Viikkotreeneissä ollaan käyty säännöllisesti, mutta pientä kisataukoa ollaan pidetty. Tai se tauko tuli vähän vahingossa kun unohdin ilmoittaa viime kuussa Kajaanin agikisoihin, kun Annia nukuttaessa nukahdin itsekin ja olen niitä, jotka jättää ilmottautumisen viimeiseen päivään/hetkeen niin sehän sit jäi.

Tänä syksynä ruskaa lähdimme ihailemaan Kolille. Kävimme siellä vaeltamassa aamupäivän. oisko jotain 8km kävelty. Ukko- ja Akka-koli käytiin katsomassa ja olihan ne maisemat hienot. Anni mandukassa viihtyi oikein hyvin ja nukkui sitten automatkat.

Lisäksi käytiin yksi kylpyläloma viettämässä Saimaan rannalla. Se oli todella kiva reissu, vaikka alkujaan mietin että onkohan tämä lomailua ollenkaan kun lähdetään 8kk ikäisen vauvan ja kahden koiran kanssa pieneen hotellihuoneeseen. Mutta ilokseni voin sanoa että reissu meni hyvin. Anni viihtyi   tutkiessa uusia juttuja sekä tykkäsi uida ja koirat lepäilivät kun lähdimme käymään joko kylpylässä tai syömässä omassa häkissään haukkumatta. Pitkiä aikoja emme tietenkään poissa olleet. Ihan pojat eivät tätä lomaa niin rentouttavana varmasti pitäneet mitä me muut. Kotona oli reissun jälkeen pari päivää kaksi snautseriraatoa lattialla. Ennen reissua Monty piti vasenta takastaan ilmassa yhden päivän ajan. Olin jo kiikuttamassa sitä kuviin, mutta kuitenkin sitten päätin että katsotaan miten tilanne etenee ja sehän meni ohi sitten yhtä nopeasti mitä tulikin. En yhtään osaa sanoa mitä se linkutti. Mietin että vaivaako eturauhanen, kun silloin vuosikkaana oli vähän samaa. Lisäksi on ollut nyt kovin narttuhuuruissa ja Rommeli on joutunut aika napakkaan sanomaan Ei sille sen liehittely yrityksille. Tästä syystä alkaa vahvistua meillä se päätös, että ne pallit taitaa lähteä tuolta isommalta. Muutenhan sen kanssa ei ole ongelmia kun sen oikut tiedostaa, mutta tuo hajujen saanti nenään saa sen ihan sekaisin ja sitten koittaa Rommelin selkään. Meno menee niillä joskus niin vauhdikkaaksi, että on parempi jättää toinen aina portin taakse, että ei esim. Anni jää jalkoihin. Montyn näyttelyurakin kun jää nyt, koska en näe mitään syytä lähteä käymään metsästämässä niitä kahta cacibia ulkomailta, kun sukua ei tämä koira pääse jakamaan. Harrastaa voimme aksaa ja tokoa pallittomanakin :)

Tänään kävimme Virpin ja Lennin (toivottavasti se oli Lenni :) kanssa Kuopiossa Hukka-Putken kisoissa. Tuomarina oli Mika Moilanen. Hyvät ja kivat radat oli, mutta meille taas ekan radan kohtaloksi kävi toinen rima. Oman liikkeen ajoitus oli hieman myöhässä ja ihmisnuoli jäi tekemättä, niin  koira tuli todella kovaa ja huonosti hypylle, josta rima tipahti. Vitonen siis ekalta radalta. Toisella radalla oli hauska putki hässäkkä ja olisi kiva ollut se mennä, mutta yhtäkkiä Rommel pysähtyi  viidenne esteen, hypyn, eteen. Näytti siltä, että olisi haistellut ja jäin sitä vähän ihmettelemään, koitettiin jatkaa, mutta ei ollut koira oma itsensä vaan kielsi seuraavan hypyn myös. Jätin siis kesken sen radan ja tultiin pois. Mutta huomasin sitten videolta ja Sallakin sanoi että ei se jäänyt haistelemaan, vaan kakoi jotain. Ihmeellinen ja harmittava juttu. Emme siis kartoittaneet sm-nollatiliä tällä kertaa. Jos sää pysyy nollan tietämillä, niin itsenäisyyspäivän tienoilla olisi Joa:lla kisat, jossa voisimme pari rataa käydä juoksemassa. Pääsee todennäköisesti myös Monty kokeilemaan kisaonnea :)

Pienet harmitukset

Kesä meni ja syksy tekee tuloaan. Meidän Annikin täytti jo 6kk. Apua, hän ei ole enää pikkuinen vauva vaan kohta konttailee ja sitten sitä juostaan perässä. Konttausharjoitukset ovat hyvässä vauhdissa kun pylly nousee jo ylös ja siinä sitten heijataan. Mitähän koirat tuumaa kun neiti alkaa lähteä liikkeelle.  

Me ollaan Rommelin kanssa herätty kesätauolta ja käyty nyt kahtena viikonloppuna kisaamassa. Kuopiossa ensin ja eilen Lieksassa. Otsikko viittaa tunnelmiin näiden kisojen jälkeen. Kuopiossa meillä oli kolme rataa josta tulosrivi oli 0,hyl,5. Hylly niin ikään hyppikseltä. Ne ei oo meidän ratoja ollenkaan. Niissä vauhti nousee niin korkeelle, että pienintäkään virhettä/myöhästymistä ei voi tulla. Agilityradat ovat vähän armollisimpia. Tuolloin siis harmitti tuo vitonen kun rima tipahti. Rata oli muuten hyvä.

Eilen käytiin sitten Liekassa. Sielläkin kolme rataa. Tulosrivi täältä 10,0,hyl. Koiria oli vähän joten saumat oli vaikka mihin :) Mitään tulospaineita ei otettu. Lähdettiin tekemään vain hyviä ratoja. Rataprofiilit olivat juuri kuin meille tehty. Sai paahtaa ja se näkyikin nopeudessa. Aksaradoilla Rommelin nopeus oli 3,8 ja 3,9 etenemillä. Ja se harmittava tapaus oli se, että B-radalla Rommel meinasi mennä väärälle esteelle (Onneksi omaan kovan äänen tarpeen tullen ja sain käännettyä koiran juuri, ennen kuin sen nenänpää koski putkea), joten siinä tuli vähän mutkaa mikä söi mitä luultavammin meiltä Sertin. Tulimme siis toiseksi tuolla radalla. Nyt voi sanoa että se toinen Agi-serti oli lähellä. Harmitti sen hetken ja ehkä nyt kun kirjoitan siitä tänne :) Laitan videota tänne kuhan kerkiän ladata. Tuplatkin oli myös lähellä, sillä A-radalla virheet tuli taas rimasta ja A:n kontakti!?! Hyppyradasta ei olekkaan mitään mainittavaa, ne ei ole meitä varten vieläkään.

Ensi viikolla sitten Maaninka ja sitten omat kisat eli Piirinmestaruudet! Montykin starttailee siellä. Luvassa on viisi starttia Montylle. Ne otetaan ihan harjoituksen kannalta, jotta saadaan kisakokemusta. Kisataan nyt urakalla kun kerta mahdollisuus on :) Päivitystä odotettavissa varmaankin vasta piirinmestisten jälkeen.

A-rata

B-rata

Kuvia SM-kisoista

Kuviakin onneksi saatiin agilityn SM-kisoista. Kuvaajana Kari Hirvonen

SM-kisat ja juhannus

Viikko sitten kävimme pyörähtämässä päiväseltään aglityn sm-kisoissa Tampereella. Kello kolme aamulla Saara tuli hakemaan ja pakattiin auto koiria täyteen ja eikun ajelemaan. Loppujen lopuksi matka meni nopeasti ja kahdeksan jälkeen oltiin perillä. Kerettiin näkemään meidän joukkueen aloittajan eli Ilonan ja Sirin suoritus. Ai, että jännitti toisten puolesta heidän suoritukset. Meidän joukkueessa oli siis Ilona ja Siri, Saara ja Kerttu, Kati ja Martta sekä me. 

Ilona ja Siri tekivät nollan, samoin Saara ja Kerttu. Katilla ja Martalla meni kepit solmuun ja tuli hyl, joten tämä loi hieman paineita minulle kun piti tulos saada jotta sijoitumme. Lisäksi olimme tuossa vaiheessa kuudensia, mikä oli meidän mielestä todella hyvä sijoitus. Olimmehan me ensikertalaisia Ilonaa lukuunottamatta. Noh, päivän katsottuani sitä rataa ja mietittyäni suunitelmaa tiesin miten me se tehdään. Rataantutustumisessa, kun se vihdoin kello viisi oli, kävin läpi ajoitukset ja tiukat paikat, jossa koira tuli ottaa haltuun. Niitä siinä radalla oli ja putkiansojakin jonkin verran. Mutta kuitenkin rata oli menevä ja sellainen mistä voi hyvinkin selviytyä. Jouduin hieman varmistelemaan ja se näkyi nopeudessa ja videotakin katsellessa huomaan miten varmistelen. Rommel joutui siis hidastamaan vauhtia aikalailla ja aika olikin pari sekunttia ihanneajan yli. Mutta me tehtiin se puhdas rata. Riemu oli ylimmillään koko joukkueella. Joukkueen kolme tulosta laskettua yhteen lopullinen sijoitus olikin neljäs, joten nostettiin Rompulan kanssa joukkuetta pari sijaa ylöspäin. Oli se huikee tunne tulla maaliin puhtaalla suorituksella ja jännittää lopullista sijoitusta. Kolmas sija oli ehkä noin 3-4 sekunnin päässä. Olisi siis pitänyt meidän kiitää aikalailla. Kannatti lähteä aamuyöstä ajelemaan ja kotimatkalla ei väsyttänyt ollenkaan kun oli niin huikee tunne päivästä. Aurinkoinen ilma ja eväät sekä hyvä seura oli ihan parasta. Nautittiin vain agilityn huumasta. Ei edes ylivuotava maito haitannut :D Joukkuetovereiden mukaan minulla oli rautaiset hermot. Ihmettelinkin miten minua ei jännittänyt paljoakaan. Pienoinen tunne mahanpohjassa oli ja kun omaa suoritusta odottelin kävin kyllä rataa läpi monta tuhatta kertaa. Päivä oli pitkä niin eniten pelkäsin että jaksanko keskittyä rataan ja miten koira toimii päivän oltua häkissä. Mutta kyllä se adrenaliini nousi ja Rommelkin oli rauhallinen, mutta säpäkkä. 

Omaa vuoroa odotellessamme en halunnut katsoa muiden suoritusta ja kun siirryimme lähtökarsinoihin Rommelkin kuunteli ja minulla oli hyvä tunne siitä että kyllä me osataan. Sitten lähdettiin lähtöviivalle ja koira jäi hyvin istumaan. Etenin aika kauas, mikä aiheutti kuuluttajan ja muun hälinän takia sen, että Rompula ei kuullut käskyä saada lähteä tulemaan. Jouduin siinä heilumaan että se näkee että saa tulla. :) Kolmen ensimmäisen hypyn jälkeen keinu oli täpärällä, jäin jälkeen, mutta selvittiin koiran lukiessa itse rataa. Kepit otettiin varmuudella hieman kauempaa, rauhallisesti loppuun asti ja sitten kahden hypyn kautta putkeen, jossa otin koiraa aika paljon kiinni vaikka ei välttämättä olisi tarvinnut. Muurin kautta puomille ja täydellisten kontaktien kautta hypylle joka oli hieman sivussa mikä yllätti minutkin kun se sujui kuin tanssi. Putken kautta hypyille ja takaakiertoon, josta taas putkelle ja loppusuora häämöttikin. Tuo rata ohjattiin kyllä este kerralla. Rommel on näyttänyt nyt viime kisoissa tänä keväänä että se on kuulolla paljon paremmin mitä ennen. Enää ei putkiansat ole olleet meidän riesana. (koputan silti puuta)

Ei tommoisia tunnelmia joka päivä koe. Toivotaan että ensi vuonna olisimme vielä Rommelin kanssa aksaradoilla ja ehkä jopa siellä yksilökisoissakin. Mutta joukkuekisa on aina jotenkin niin paljon mukavampi.

SM-rata

Sunnuntaina sitten pakkasin tavarat laukkuun ja Aussi kävi viemässä meidän Annin ja koirien kanssa Kuhmoon. Oli tarkoitus viettää siellä viikko ja juhannus mökkeillen perheen kesken. Oli kyllä mukava juhannus. Vanhemmilla oli 40-vuotishääpäivä ja juhlimme sitä samalla. Oli voileipäkakkua, täytekakkua ja grillattiin sekä illasta tietenkin lettuja. Lisäksi saunottiin vastalla. Sääkin suosi, vaikka oli kylmä mutta aurinko paistoi. Eipähän ollut itikoita. 

Tuplanollat!

Viikonloppu meni tutusti koiramaisissa tunnelmissa. Lauantaina päästiin varasijalta Lieksan luonnetestiin Montyn kanssa. On ollut ajatuksissa että testaisin sen, no nyt päästiin ja klo 10 lähdettiin ajelemaan koko konkkaronkka kohti Lieksaa. Päivä ei ollut onneksi kuuma, joten matka meni hyvin. Luonnetesti on minulle ihan uusi kokemus, mutta avoimin mielin sinne mentiin. Tiesin Montyn heikot kohdat, ei siis leiki tai tee tuttavuutta uusien ihmisten kanssa ja on äänille herkkä. Yllätyksenä tuli että se on todella herkkä. Keskeytyksen syynä pehmeä hermostoltaan. Paineistu kovin ja stressaantu joten koiraa säästääkseni keskeytin testin. Tuomarit olivat todella kivoja ja sanoivat että tein oikean päätöksen. Ei ole tarkoitus koiraa kiusata. Kelkka meni Montylla ihan ok ja tuli sitä nuuskimaan kun kyykistyin. Puolustuksessa haukkui ensin edessäni mutta vetäytyi tuomarin tullessa minun lähelle selkäni taakse ja hypähti minua vasten. Pyrkikö turvaan minun syliin mitä teki uutena vuotena kun lenkkeilimme juuri ilotulitusten aikaan..Tässä vaiheessa keskusteltiin tuomareiden kanssa keskeytyksestä, mutta jatkoin haalarille ja tynnyrille ja senpä jälkeen koira halusikin jo autoon. Pentuaikana viitteitä oli ääniarkuuteen ja muistan kun pentukurssilla se ei uskaltanut mennä sillan alta kun autot ajoivat siellä yläpuolella. Vaikka tutustuttiin moniin paikkoihin ja ihmisiin on se arkuus siellä luonteessa vielä. No nytpähän tiedän ja toimitaan sen mukaan. Omalla kentällä Monty pystyy kisaamaan aksaa mutta katsotaan miten edetään sen suhteen että lähdetään jonnekin muualle. 

Sunnuntaina sitten kisattiin Rommelin kanssa. Nämä kisat olivat vähän niinkuin kenraaliharjoitukset ennen SM-joukkueita. Vielä ei jännitä, mutta saattaa se viikon päästä jo vähän mahan pohjasta kutittaa. Kisat olivat Pärnävaaralla ja kolmosille tarjolla kolme rataa. Mentiin ne kaikki, kun olivat agiratoja. Ai että oli mukava kisata. Rentoa ja koira kuunteli ja oli ihan mahtava! Tehtiin meille niin vaikeat tuplanollat ja triplatkin lähellä, mutta pitkän päivän jälkeen vapautin rommelin vähän huolimattomasti lähdöstä enkä ollut ihan oikeassa kohdassa vielä. Tai sitten ekan riman tiputtua meni pasmat sekaisin molemmilta :) Mutta ihan huiput radat! Videota lisään tässä viikolla vielä. (lisätty 24.6)

A-rata

B-rata



C-rata

Kesän ensimmäiset helteet

Viime viikonloppuna tuli sitten kesä! Olin ilmoittanut Rommelin Varkauteen kahdelle radalle ja yhden aikaan lähdimme Katin ja Martan kanssa ajelemaan. Kuultiin että radat olivat tunnin myöhässä joten pitkä päivä siis tulossa. Perillä saimme rauhassa käydä lenkillä ja syödä eväitä. Ratoja olisi taas ollut neljä kappaletta mutta kaksi riitti meille. Siinä kun katselimme aikaisempia ratoja huomattiin että tuomari oli laittanut vaihtoehtoisia esteitä, toisin sanoen sai päättää putken pään ja keppien suoritussuunnan. Hauskaa sinänsä mutta minä kuvittelisin että minulla tulisi valinnan vaikeus. Meidän radalla sai päättää keppien suunnan ja senpä jälkeen tuntuikin että ei kerennyt rataan niin hyvin tutustua kun oli vaikea päättää miten tekisi. Hassuja tommoset, mutta ilmeisesti tätä päivää. Jos viime kisoissa tuntui oma meno ja koira hitaalta niin tuolloin ei onneksi semmoista tunnetta jäänyt. Meno oli mukavaa ja koira kuunteli todella hyvin ja selvittiin putkiansoista. Meidän meno tyssäsi nyt kepeille molemmilla radoilla ja ekalla radalla yksi valssi vähän venyi ja tippui rima sekä toisella radalla toiseksi viimeinen este ohitettiin kun vauhtia oli hieman liikaa niin ei koira kääntynyt. Mutta itseäni ei jännittänyt ollenkaan ja olin rento meininki. Molemmilta radoilta siis 10 virhepistettä ja toisella radalla hieman yliaikaa sekoilun takia.

Rompulan B-rata

Aksa kisakausi korkattu!

Vihdoin ja viimein päästiin poikien kanssa kisaamaan aksaa. Totta, poikien, eli Montykin kisasi kaksi rataa. Meillä vappuna omalla seuralla oli kunnon maratonikisat kun torstaina kisasivat ykköset, perjantaina kakkoset ja lauantaina kolmoset. Torstaina käytiin Montyn kanssa yksi agilityrata ja hyppäri tekemässä. Agilityrata meni kyllä ihan haahuilessa. Alku oli hyppy ja kepit heti suoraan. Monty sujahti keppien ohi, mihinkäs muualle kuin puomille joka oli näköetäisyydellä. Tuli pois ja päästiin jatkamaan, mutta kun kepit oli suoritettu mentiin taas kokeilemaan puomia, hupsu se on. Välillä käytiin myös aalla ilman lupaa että josko täältä niitä herkkuja saataisiin. Noh, se rata meni sitten vain kontaktien ottaessa. Onneksi Montyn kanssa ei mitään sen suurempia tavoitteita ole niin tommoset ei voi kuin naurattaa. Kuhan tehdään omaksi iloksemme! Hyppyrata oli sitten paljon parempi. Minä en vielä oikein hallitse maksikoiran hypyn pituutta ja nyt näkyi että saatoin juosta itsekin liian pitkälle. Mutta siltä radalta tuli 10vp ja vähän yliaikaa kun herran keskittyminen herpaantui kerran ja jäi hypyn taakse nuuskimaan. Mutta siinä näkyi että kun saadaan fokus oikeeseen niin poika kyllä tekee! Olihan se vasta toinen startti että kokemattomuuden piikkiin myös voisi laittaa. Möllejä vain enempi ja kesäkuussa taas mennään!

Montyn hyppis

Lauantaina sitten oli Rommelin kanssa laatuaikaa ja lähdettiin kaksin avaamaan kisakautemme. Ilmoitin myös Rommelinkin vain kahdelle radalle neljästä kun ajattelin että Anni ei isänsä kanssa vielä koko päivää ole yksin ollut. Hyvin oli niillä aamupäivä sujunut. Meidän radat olivat hyllyjä ja eka ihan täysin minun moka kun en vain kerennyt. Toisella radalla Rommel ei taipunut keppien tokaan väliin ja siinä meni sitten pasmat jo sekaisin. Mutta oma liikkuminen oli kyllä nihkeetä. Tai siltä se ainakin tuntui. Ei lähtenyt räväkästi jalat liikkumaan tarvittaessa ja tuntui että olin joka paikassa myöhässä. Mutta pikkuhiljaa toivottavasti tästä tullaan parempaan kuntoon. Rommelkin tuntui jotenkin tahmeelta. Liekkö hänelläkin puolen vuoden kisatauko vähän tehnyt kunnolle huonoa, mutta tosiasia on että ei se enää mikään nuori ole. Pitää nyt katsoa miten paljo niitä kisoja tänä kesänä käydään. SM-juokkueeseen ollaan päästy joten pitäisi muutamat startit kyllä saada. Mutta muuten oli todella kivat radat ja harmitti vähän ku emme olleet kuin kahdella radalla. 

Rommelin A-rata

Snautseripojat!

Säät lauhtui ja sehän tiesi sitä, että me ulkoillaan ja treenataan! Tiistaina käytiin päiväseltään tokoilemassa. Montylle tein apuohjaajan avulla naksuttimella seuraamista ja perusasennon viilaamista, lisäksi kerran luoksetulon ja paikkamakuun. Perusasennossa huomattiin että minun pitää olla tarkkana missä käsi on. Herkästi Monty meni hieman vinoon ja itse kun sitä ei varsinkaan nyt nää, niin apuohjaaja oli hyvä kun sen sanoi ja naksutti oikeasta paikasta. Toisaalta mietittiin oisko Montyllakin ollut ongelmana se, että ei nää minua..Mut hyviä toistoja saatiin ja idea oli se, että perusasennosta tuli palkka kun vireen noustessa ei malta tämä poika pyllyä maahan laskea. Rommelin kanssa sitten tehtiin noutoa ja luoksetulon pysäytystä sekä kaukoja. Kaukoissa ainakin nyt oli ongelma se, että maahan menossa meinaa hiipiä eteen. Rommelilla on nyt lyhyt karva, että voi sekin aiheuttaa että lumiseen maahan on ikävä mennä. Nouto oli hyvä ja sisällä kun sitä tekee niin palautus on hieman hitaampaa mitä hakeminen, ulkona se korjaantui. Hyvää häiriötä oli kun kentällä telmi myös yhtäaikaa kolme pientä pentua. 

Keskiviikkona sitten oli ryhmätreenien vuoro. Tällä kertaa sinne pääsi vain Rommel. Monty oli ollut hieman tuhma ja syönyt parit runebergin tortut kuonoonsa poissaollessamme. Koira joka ei ole ikinä varastanut ruokaa pöydiltä on jäänyt kiinni pari kertaa tämmöisestä. Minun kotiinjäämisellä on varmaan ollut jokin vaikutus sen rutiineihin kun pitää keksiä omia juttua tai sitten ne runebergin tortut olivat vain niin vastustamattomia, kun tänään taas oli ollut hyvin kotona kun olin aamupäivällä poissa. Tiedä häntä. 

Treenit siis Rommelin kanssa menivät hyvin. Pikku pätkää tehtiin ja puomia että keppejä vahvistettiin. Keppejä tehtiin vähän erilailla. Rommel kepitti ja minä koitin kävellä sitä vastaan. Aluksi se vähän ihmetteli mutta sitten tässäkin apupalkkaajalla saatiin hyviä toistoja. 

Tänään sitten käytiin molempien kanssa vielä vapaavuorolla treenailemassa aksaa. Montylle meidän uusia putkia ja puomia. Keinu laskettiin vähän matalemmalle, niin pääsi Monty itsenäisesti paukuttelemaan. Hyvin se sujui eikä paukuttelua säikähtänyt. Tarjoo nyt keinua ja puomia koko ajan, mikä toisaalta on hyvä, mutta jatkoa ajatellen lupa tulee olla että sinne pääsee. Kepit olivat hienot niitä vain pari toistoa. Pientä radan tynkääkin tehtiin matalilla rimoilla ja vauhtia tuntuu olevan ihan riittävästi. Noiden kanssa on kyllä ilo treenailla. Vaikka eivät olekkaan maailman taitavimpia niin iloa ja hauskuutta ei puutu. Odotan että päästään molempien kanssa kesällä kisaamaan!! Kuvia toivottavasti jatkossa saan enempi niin ei mene nämä ihan tylsäksi.

Aksaa vihdoin!

Eilen päästiin vihdoin poikien kanssa omiin ryhmätreeneihin. Rata olikin helpohko, jossa pystyi harjoittelmaan irtoamista ja leyerointia. Lisäksi oli hyppytekniikkaa toisella puolella hallia ja siinä perussarjaa. Molempien kanssa tehtiin kumpaakin pätkää ja ai että pojat olivat innoissaan. Monty meni hienosti ja se irtoaa niin hypyille kuin putkeenkin. Puomi on nyt hieman ottanut takapakkia, kun meidän puomin ylösmenon jalka ei ole kovin tukeva jota Monty varoo ja ylhäällä se sitten kävelee varovaisesti. Menee puomin kyllä joka kerta ja tarjoaa sitä, mutta ei siitä selvästikkään tykkää. Aikaahan siinä tuhraantuu, jos sen saisi edes hieman nopeammaksi niin oisin tyytyväinen. Muutenhan se ottaa kontaktit hienosti ja keinukin on paljon reippaampi. Ehkä meidän pitäisi mennä jollekin puomikurssille sen kanssa tai sitten palata hieman taaksepäin ja tehdä puomia pyödän päällä. Itse kun en voi nyt oikein kannella raskaita juttua niin on hieman vaikeaa. Perjantaina on tarkoitus mennä hallille niin katsotaan mitä keksitään sen puomin kanssa. Rommelin puomi on sitten taas ihan eri maata. Vauhtia riittää ja sen juoksukontaktit on kyllä aika hienot. 

Tämmöinen lyhyt postaus tällä kertaa. Vidoita pitää alkaa taas laitella. Pakkaset taas paukkuvat, mutta kävimme silti aamulenkkien jälkeen vielä päiväkävelyllä auringon paisteessa. Harmi kun se ei vielä lämmitä, vaikkakin nättiä on!

Vapaa viikonloppu!

Pitkästä aikaa semmoinen viikonloppu että ei ole mitään suuniteltua ohjelmaa. Eli voi nukkua ilman että herätyskello pitää laittaa soimaan eikä muutenkaan tarvitse kelloa tuijotella. Nämä päivät hyödynnetään lenkkeilemällä pitkästi ja touhuamalla omaan tahtiin kotihommia :) Lauantai menikin aamupäivä koirien kanssa josta sitten kaupungille kuhan vain kiertelemään. Sen jälkeen paistoin kolmannen kerran jo joulutorttuja ja odottelin ystäviä kylään. Iltalenkin jälkeen sitten sohva kutsuikin mukavasti.

Sunnuntaiaamuna oli sovittu Katin kanssa että käydään hallilla treenailemassa hyppytekniikkaa. Vapaa viikonloppu ja herätyskello ei sopineet yhteen tänä aamuna kun nukuimme silti pommiin. Varttia vaille yhdeksän ylös ja äkkiä vaatteet niskaan ja ajamaan kohti hallia kun sovittu oli että nähdään ysiltä. Hyvin kerkesin. Tein molemmille pojille perussarjaa ja kasvavaa sarjaa. 

Rommel selvisi hyvin perussarjasta, mutta kasvavan sarjan viimeinen väli oli hankala. Jäin tätä nyt miettimään, että voiko sitä lyhentää, kun alkun kasvavat hypyt se selvitti ihan hyvin. Viimeisessä välissä oli 7 jalkaa..yhden vai puolikkaan jalan verran voiskohan lyhentää?? Täytyy kysyä ensi keskiviikkona treenikamuilta. Muuten sen etäisyyden arvioinnissa ei ole minusta vikaa, mutta ei vain pieni koira ihan pysty venyttämään noin paljoa. Monty teki samat harjoitukset ja sen hyppytekniikka on minusta aika kiva. Onhan siinä varmasti parantamista, mutta perussarjassa ekojen himohyppyjen jälkeen alkoi rytmi löytyä ja korjasi poika tyyliään. Kasvava sarja meni hienosti ekalla yrittämällä ja mikä parasta, Monty hyppää todella hiljaa. Sen kanssa noita vain lisää ja sitä me tässä kevät talvi tullaan tekemään. 

Iltapäiväksi sitten Monty joutui trimmipöydälle. Sillä olisi vuoden loppuun yhdet näyttelyt ihan Helsingissä asti. Kasvattaja onneksi tekee itse näyttelyputsin, mutta aloittelin jo rungon nyppimistä kun on päässyt herra vähän karvoittumaan. Hyvään saumaan siis tuo ehkä pysyvä lumi tuli. Onneksi on takit kummallakin. Hyvää sunnuntaita!!

Syksyn harmautta

Syksyn ollessa pitkällä ja talvea jo vähän odotellen jätimme kisailut tältä vuodelta, niin tokon kuin aksankin osalta. Tokoa tosiaan piti kisata, mutta yhdet kisat peruuntuivat järjestäjien osalta ja toisiin en kerennyt tehdä niin paljon treeniä mitä halusin, joten katsoin parhaaksi että tavoitteet ovat nyt tammikuulle. Sitä ennen käydään kuitenkin kerran näyttelykehässä Montyn kanssa pyörähtämässä, sillä ilmoitin sen Pohjoismaiden voittajanäyttelyyn :) Saa nähä miten menee. Treenattu ollaan kyllä. Aksaa ehkä enempi, mutta tokossakin nyt sitten skarpataan. Meidän aksatreenit keskittyvät nyt tekniikan hiomiseen ja yksittäisten esteiden kuten keppikulmien ja kontaktien sekä etenemisen harjoitteluun. Rommel on ihan täysillä mukana olipa treeni mikä tahansa ja Montykin paineli viimeksi koko radan verran vauhdikkaasti. Harmi kun ei ollut kameraa mukana. Keinukin on jo aika kivalla mallilla, mutta en kiirehdi sen suhteen. Kuhan ensi kevääksi saadaan se valmiiksi että voidaan sit jatkaa aksan puolella kisaamista. Muutenhan se menee todella kivasti. 

Montyn kanssa käytiin jokunen viikko sitten Vappu Alatalon motivaatiokoulutuksessa. Oli kyllä ihan hyvä koulutus ja sai uutta ajateltavaa. Tavoitteet oli minulla saada Monty motivoitumaan tokosta ja siinä yhdessä tekemisestä. Aksassa kun ei sitä ongelmaa ole. Tokossa häiriöt vie joskus nuoren pojan ajatukset ihan muualle. Mutta mitäpä tekee Monty. Tutussa hallissa se leikkii pallolla, kuuntelee, tarjoaa edellisenä päivänä tekemiä liikkeestä maahanmenoja, leikkii Vapun kanssa vieheellä. Eli oli Vapunkin mielestä hieno poika :) Monty kyllä tykkää pallosta ja sillä se leikkii oli paikka mikä tahansa. Tai vielä ei ole tullut sellaista paikkaa missä pallo ei kiinnosta kun treenaillaan. Kysyin myös vinkkejä taisteluvietin nostattamiseen, mutta siihen ei ehkä auta muu kuin hyvä lelu. Monty on koira, joka leikkii mielellään tassuilla. Vapulla oli kuitenkin sellainen karvainen lelu jossa oli pallo päässä ja se vinkui. Tällä Monty sit lähti hyvin taistelemaan ja palkaksi lelu lensi. Omat karvalelut eivät niin kiinnostaneet. Vinku on ehkä se avainsana noissa leluissa. Meidän pallohan vinkuu, jolla leikitään. Koitan siis metsästää sellaista lelua tällä hetkellä. 

Tällä hetkellä molemmat pojat on ihan karmeassa karvassa. Viikonloppuna ohjelmana on siis vähän trimmausta ja hyppykoulutusta. Rommeli trimmaillaan siistiksi ja Montylta nypitään runkoa ja vähän jos uskaltaisin otsista leikata ja pyllyä ajella. En ihan pilaa sitä sit ku kuukauden päästä sinne Helsinkiin ollaan menossa.