Nimi: Castlewolf Hamlet ”Rommel” (Romppu, Rontti)Rekisterinumero: FIN28259/07
Kasvattaja: Sandbäck Maarit
Omistaja: Maiju Jokela
Rommel sai nimensä erään saksalaisen kenraalin mukaan. Nimi on osoittautunut käyvän hyvin. Rommel on ollut pennusta asti iloinen, rohkea, vilkas, utelias ja tietyllä tapaa omapäinen. Poika on oman egonsa tunteva ja pieni koko ei menoa haittaa. Kun uuteen kotiin oltiin totuttu, vauhtia riitti. Tuhoja Rommel ei pentuaikoina tehnyt kovinkaan paljoa. Omat lelut kyllä tuhoutuivat säännöllisin välein.
Rauhoittumisen merkkejä on iän myötä tullut ja nyt jaksetaankin keskittyä paremmin. Rommel on hyvin sosiaalinen toisille koirille, joskus minusta tuntuu että vähän liikaakin. Rommel ei ymmärrä, että kaikki koirat eivät tykkää jos heidän päälle juostaan mitään varottamatta. Poika tietää miten lauman kaksijalkaiset saa ylös pomppaamaan, varsinkin kun hän haluaa huomiota. Silloin käydään tiputtamassa kaukosäädin lattialle, kun menemme katsomaan, Romppu seisoo sen vieressä ja on sen näköinen että sainpahan teidät ylös.
Rommel osaa myös olla erittäin suloinen ja sen saamme todeta joka aamu kun tulee varovasti tassusta naamaan ja sitten tuhat pusua sekä halit päälle. Jos kaksijalkaiset eivät vielä älyä nousta pitää vähän kovemmin sitä tassua käyttää :) ja pientä haukuntaakin joskus voi kuulua. Illalla nukutaan sylissä ja omalle paikalle mennään vain jos on pakko.
Rommelin oikeat motivointikeinot on löytynyt herkuista. Mutta ihan mikä tahansa nakki ei kelpaa vaan esim. maksa tai hirvenliha on sellaista jonka eteen voi jotain tehdäkin. Juusto on myös ihan menettelevä asia, ainakin meidän tehdessä leipää saamme seuraa pienestä pojasta joka tuijottaa lattiaa tippuvien palojen toivossa. Repimisleikit ovat myös iän myötä alkaneet kiinnostaa ja karvahupun karva onkin meillä agissa ajoittain palkkana.
Parasta kuitenkin on vapaana juokseminen metsässä. Lenkkeily ja hajujen nuuskiminen on myös hauskaa varsinkin jos vastaan tulee muita koiria. Silloin mennään ja ulisten. Ohittamisharjoitukset ovatkin meillä jokapäiväisiä ja joka päivä etenemme parempaan suuntaan. Lempilelu on pieni keltainen vinkuva amerikkalainen jalkapallo, jonka taisimme saada agilitykisoista
Imuri on pahin vihollinen. Sille täytyy käydä joka kerta isottelemassa kun vaatekaapin ovi aukeaa. Siivouspäivinä sen vahtaaminen on kaikkein tärkein asia. Hihnasta/kaulapannasta poika ei myöskään oikein tykkää, ”vitsi vain kun ilman sitä ei pääse lenkille vaikka mieli tekisi”
Kaiken kaikkiaan tämä partasuu on iso koira koostaan huolimatta ja luonne mitä ystävällisin ja uteliain. Ego on kasvanut ainakin norsun kokoiseksi mikä näkyy niin lenkillä kuin puistossa merkkailuna. Tutut täytyy käydä aina nuuskimassa naamaa myöten. Lapsista Rommel tykkää, mutta joskus ne meinaavat tuppaantua liian lähelle ja silloin pitää vähän varoittaa.
