Loppui ennen kuin ehti alkaakaan

Otsikko viittaa meidän tämänpäiväseen tokokokeeseen ja tällä hetkellä minusta tuntuu että ehkä jopa meidän tokouraankin. Nimittäin lähdimme tänään koko konkkaronkka Liperin tokokokeeseen. Minua ei hirveästi edes jännittänyt ja ajattelin että tästä voi tulla hyvä päivä. Oltiin valmistauduttu hyvin ja treenattu hyvin. Mahdollisuus ykköstulokseen oli! Kävin ilmottautumassa ja huomasin että ollaan toisena koirakkona. Se loi vähän jännitystä kun paikkamakuussa molemmilla puolilla on koira. Mutta sitä ollaan treenattu ja luotin siihen. Sitten kun oltiin hallissa odottelemassa huomasin että meidän vieressä oleva koira onkin pois, joten vielä parempi meille paikkamakuuta ajatellen. Siinä odotellessa Monty ikävä kyllä pääsi uhoamaan yhdelle urokselle, joka sattui olemaan sitten meidän vieressä myöskin paikkamakuussa. Mietin että oliko tämä nyt tässä, keskeytetäänkö? kun koira meni tuohon tilaan henkisesti, se ei tiedä kovin hyvää. Noh, jatkettiin kuitenkin kun tilanne laukesi ja koira oli hyvin kuulolla ja rentoutui. Sitten tuomarin kopeloidessa tapahtui mitä ei ole ennen tapahtunut ja en edes osannut siihen reagoida. Tuomarin sanoi että Monty koitti näpäistä sormista kun palleja tutkittiin. Monty väisteli tuomaria koko ajan. Tässä vaiheessa tuomari mietti että päästääkö meidät kokeeseen. (nyt toivon että eipä oisi päästänyt, kun itse en aikasemmin osannut sitä ratkaisua tehdä), Mentiin riviin ja Monty tapansa mukaan vähän höyrysi, (nuuski maata ja sinkoili) mutta luoksepäästävyydessä asettui hyvin ja saatiin siitä 10. Sitten alkoi paikkamakuu. Monty tiesi jo mikä liike tulee kun ennakoi maahanmenoa. Meni ekalla käskyllä maahan ja jäi hyvin paikalleen. Kun päästiin kentän toiselle puolelle kerettiin olla muutamia kymmeniä sekuntteja kunnes se vieressä oleva uros päättikin lähteä sähäkästi omistajan luo. Huoh, Niinpä se Montykin lähti ja minnepä muualle ku sen kultsun perään ja rähinällä. Ei onneksi mitään iso rähinää ajoi takaa ja koitti hännästä napsia. Minä kutsuin Montyn pois, mutta siinäpä se meidän koe sitten oli. Monty kehästä pois ja mikä pahinta sai merkinnän agressiivisesta käytöksestä kennelliittoon. 

Olen ehkä vähän shokissa tästä ja mietin vain että mitä olisin voinut tehdä toisin? Olisi pitänyt tajuta kun sillä alkoi mennä yli että nyt jätetään kesken. Se kävi mielessä mutta miksi sitä en tehnty? Mitä minä teen nyt? Jätetäänkö tokohaaveet kokonaan? Meillä on joko ollut todella huono tuuri noissa paikkamakuissa tai sitten ei olla vielä valmiita läheskään kokeeseen. Viime syksynä meidän päälle käytiin ja nyt lähti vierestä koira jonka seurauksena saalisviettinen koirani lähti perään. Ollaan tehty häiriötreeniä (toinen koira vieressä leikkii, tekee kaukoka, juoksee lelun perässä) mutta se ei ole näköjään riittänyt siihen että kisatilanteessa Montyn hermot pysyisivät kasassa ja pysyisi paikallaan jos joku toinen sinkoaa vierestä pois. Alo-luokan paikkamakuut on minusta niin inhottavia kun ei voi tietää toisten suoritusvarmuudesta. Montykaan ei ole ollut sieltä varmimmasta päästä, mutta töitä ollaan sen kanssa tehty ja harmittaa kun taas joudutaan palamaan takaisin lähtöruutuun ja saamaan paikkamakuusta kiva juttu ja että se sai sen merkinnän. Totuushan on että Montyn olisi pitänyt pysyä paikalla, en puolustele sitä yhtään. 

Onko minulla liian isot tavoitteet tuon suhteen? Rommelin kanssahan me tokokoetta käytiin sen ollessa olikohan viisi vuotias..pitäiskö minun odottaa että Montykin vähän vielä kasvaisi henkisesti. Kesäkuussahan se täyttää neljä. Ensi vuoden tokouudistukset vain eivät meidän kannalta ole niin hyviä niin siksi olisin halunnut edes yhden hyvän paikkamakuun kisatilanteessa, jotta sille tulisi sitä varmuutta. Näitäkin tilanteita jossa toinen koira lähtee rivistä pitäisi treenata. Treenikaverien koirat kun ovat niin varmoja paikallaolijoita. Tämä iänikuinen klisee, kyllä se treeeneissä osaa! Montyn kanssa on vain tosi kiva treenata tokoa. Se tekee innokkaasti ja on kehittynyt todella paljon. Pitäiskö meidän sitten vain unohtaa kisat?

Näistä uhoamisista toisille uroksille on tullut nyt hieman ongelma. Messarissa viime jouluna ajattelin että se johtui pitkästä matkasta, odottelusta ja nartuista. Osasyynähän nuo voi ollakin, mutta onko sille kehkeytymässä joku urosagressio. Meillähän on vain narttukavereita pääsääntöisesti. Joskus hallilla treenatessa on tapahtunut sitä, että odotellaan vuoroa ja treenikavereiden urokset tulee halliin/menee ohi pitää alkaa uhittelemaan. Siitä tietenkin kiellän ja kovasti ja koitan myös ennakoida noita tilanteita, jotta niitä ei tulisi. Tässäpä vuodatusta tältä osin, jos hyvät lukijat teillä on jotain vinkkejä tähän miten saadaan tämä nollattua niin otan niitä vastaan. Nyt en tiedä mitä pitäisi ajatella. Ehkä keskitytään Rommeliin ja sille se TK2 tänä vuonna..

Pikatreenejä

Viikonloppuna meillä oli pikku prinsessan nimiäiset. Typykkä sai nimekseen Anni Reeta. Hulinaa riitti ja näin ollen ei oikein kerennyt tekemään mitään muuta kuin pikatreenejä koirien kanssa. Tai tais nuokin treenit olla viikolla tehtyjä. Päivät menevät ihan liian nopeasti. Sunnuntaina tuli syötyä kakkua, voileipäkakkua ja muita herkkuja ihan liikaa ja niitä on vieläkin jäljellä. Eilen käytiin tekemässä läheisellä koulun parkkiksella pikatreenit paikkamakuuseen ja matkalla sinne sitten tehtiin seisomisia, maahamenoja ja luoksetuloja. Tänään aurinko paistaa niin kivasti että oisi voinut lähteä lenkille, mutta varmaan vielä viikonlopun hulinat väsyttävät ku piti ihan päikkärit Annin nukkuessa ottaa. Tällainen pikapostaus ennen viikonlopun koitosta!

Pojat vartioivat pikkuisen unia

kevät

Viime postauksen jälkeen ollaan aktivoiduttu niin ulkoilunkin kuin treenienkin suhteen. Kun aurinko paistaa niin ulkona on sen verran lämmin, että voidaan vaunulenkkejä tehdä mukavasti. Kerroinkin, että niitä pitää treenata ja hyvin ne on lähteneet sujumaan. Pojat nopeasti hoksasivat, että vieressä pitää kulkea. Vauhti ei ole päätä huimaava, mutta pääsevät pojat myös juoksemaan irti välillä, niin tyytyvät välillä hitaaseenkin vauhtiin. Neiti nukkuu kolmen tunnin unia niin keretään poikien kanssa viettää omaa laatu aikaa välillä. 

Laatu aika tarkoittaa sitä että kerkeen trimmailla poikia, käytiin viime viikolla vapaavuorolla aksaamassa ja illalla ollaan päästy tokoilemaan tuttujen kanssa. Lisäksi voidaan maata sohvalla myös pojat kainalossa :) Aksahallilla oli viikolla myös neitikin mukana. Nukkui sikeästi kaukalossaan, kun minä treenasin vuorotellen poikien kanssa. Kätevää ja mukavaa! Ilmoitinpa Montyn nyt sitten sinne tokokokeeseen. Sitä silmällä pitäen, ollaan hieman tehty liikkuroinnin kanssa jääviä ja paikkamakuuta. Paikkamakuu on nyt paljon parempi, mitä joskus on ollut ja luotan koiraan nyt erilailla. Toivotaan että uusi paikka ja uudet koirat eivät alkaisi ahistamaan toista niin paljon että pakka ei pysy kasassa. Viime hetken maratontreenejä en nyt ota vaan palautellaan mieleen ja palkataan paljon. Kerron sitten miten meni ja toivottavasti saadaan myös suoritukset videolle. Hyvällä perussuorituksella voidaan odottaa  ykkös tulosta!

Uusi "lauman" jäsen

Kaksi viikkoa sitten saimme uuden "lauman" jäsenen, nimittäin sellaisen 3510g ja 50cm mittaisen pikkuisen tytön. Tässä on nyt mennyt aikaa häneen tutustuessa niin äidillä ja isällä kuin meidän pojillakin. Pojat alkavat tottua. Eivät enää joka itkuun reagoi ja vaipanvaihtoon ole lähdössä mukaan, vaan ovat omalla paikallaan. Rommel on ollut paljon kiinnostuneempi ja tunkee syliin kyllä yhtäaikaa jos mahdollista. Rommel on aina ollut kiinnostunut ylipäätään vauvojen jaloista. Hyppii niitä kohti, mutta kun siihen puuttui heti niin ei ole tarvinnut montaa kertaa sitä siitä enää komentaa. Muuten antaa olla vauvan sohvalla, sitterissä ihan rauhassa. Monty taas on ottanut vauvan vastaan erinomaisesti. Ei turhaan tule nuuskimaan vaan antaa olla. Monty myös komentaa Rommelia jos Rommel alkaa liiaksi käydä hyppimään. Mutta kaiken kaikkiaan kotiutuminen on sujunut hyvin. Eilen ja tänään päästiin kaikki yhdessä ulos ja saivat pojatkin juosta pitkästä aikaa irti. Lenkithän ovat olleet Aussin vastuulla kun itse en ole päässyt hädin tuskin kävelemään. Synnytys ei ollutkaan niin helppo mitä voisi kuvitella. Pikkuhiljaa tästä aletaan toipua ja toivon, että päästäisiin ensi keskiviikkona jo omiin ryhmätreeneihin. 

Sisätokoa ollaan tehty aina kun vauva on nukkunut. Vieläkin pidän mahdollisena sitä, että kuun lopussa tokokoe olisi tähtäimessä. Mutta kyllä koirista alkaa huomata, että ne tarvitsevat normaalit ulkoilut ja tekemiset kun aamu- ja iltarallit ovat tässä kahdessa viikossa tulleet tutuksi. Vaunujen kanssa lenkit eivät tule olemaan helppoja, mutta treenataan sitäkin. Voi olla että ensi viikolla kun Aussi lähtee töihin käymme lyhyet aamupäivälenkit ja minä Aussin tullessa kotiin lähden sitten koirien kanssa pitemmälle lenkille. Katsotaan millainen päivärytmi meille muotoutuu.