Agiliitoa

Kiireet eivät ole hellittäneet yhtään ja nyt tulee vielä muutto eteen. Ei hirveästi naurata, mutta jospa se tästä. Treeneissä ollaan keskitytty nyt kontakteihin ja olen ihan kosketusalustalle sitä ruvennut tekemään. Eilen matka jatkui Pieksämäelle ja siellä eka rata meni ihan haisteluksi ja lopulta sitten kaappasin koiran syliin ja ärähdin, että tämmönen peli ei vetele. En tiedä auttoiko se asiaa, mutta seuraavalla radalla meno oli paljon vauhdikkaampaa ja kerran meinasi jätkä laskea nenän maahan, mutta tiukka nyt mennään käsky sai sen nenän pois ja sitten sitä mentiinkin, väärän putken suun kautta, kovaa maaliin. Mutta ei harmita yhtään tuo viimeinen hylly kun niin hienosti sain sen takaisin peliin mukaan ja sekä kepit että kontaktit meni loistavasti!

Monty on saanut nauttia pentuelämää. Kauheasti en ole kerennyt sen kanssa touhuta, mutta aina jotain pientä. Reissuihin ipana on päässyt aina mukaan ja kovin jänniä paikkoja ne on aluksi olleet. Maneesia ei ole kyllä ihmetellyt onneksi yhtään. Eilen agikisoissa vähän jänskätti alussa, mutta kyllä se siinä sitten vähän aikaa ihmettelyn jälkeen kokosi hienosti itsensä ja käytiin tutkimassa paikkoja ihan reippaasti. Pentukurssikin on ohi. Me ei kyllä minun töitteni takia ihan jokaiselle kerralle päästy. Noutajien treeneissä ollaan käyty myös pyörimässä ja aina se on siellä reippaampi. Pitää vain yrittää käyttää monessa paikassa. Nyt hieman koulun ohella alkaa helpottaa niin jospa sitä aikaa jäis muillekin jutuille. Muuttopuuhat toivottovasti saadaan äkkiä pois alta!