Ulkoilua

Uusi vuosi aloitettiin nostamalla Rommelin peruskuntoa ja Montyn lihasmassaa. Ohjelmassa on siis ollut paljon hankijuoksua ja Montyn kanssa käytiin jo ekat kilometrit tälle talvelle hiihtämässä. Minä hiihdin ja Monty juoksi vapaana. Ihan ei poika ymmärtänyt, että hän voi mennä edellä. Aluksi sukset oli sellaiset, että niitä piti varoa, mutta kun huomasi, että ei ne päälle tuu niin sitten yritti poika kyytiin kun jolkotteli takana suksien päällä. Vai liekkö syynä ollu kun mentiin vastatuuleen niin oli snauteripoika fiksu ja tuli takana, jotta ei tuullut kuonoon. Myötätuuli antoi sitten vauhtia ja jätkä pinkosia aina eteen juoksemaan. Vetohommia olisi kiva alkaa kokeilemaan, mutta annetaan pojan vielä kasvaa. Totutellaan ensin ne sukset ja vahvistetaan sitä edessä juoksua.

Parina päivänä ollaan käyty Lauran ja koiruuksien kanssa lenkkeilemässä. Kiva kun kaikki neljä tulevat toimeen niin hyvin keskenään. Eilen rämmittiin jäällä puoltoista tuntia ja nautittiin auringonlaskusta. Rommelkin hyvin sinnikkäästi jaksoi rämpiä.

Pojat on oppineet vahtimaan tämän uuden asunnon myötä. Mikä tuottaa meille harmaita hiuksia kun jätetään pojat yksin. Rommel vahtii tod.näk. ikkunasta ja haukkuu jos näkyy esim. koiria. Siitä sitten Monty innistuu ja kohta täällä ulvotaan. Näin oletan kun eilen nauhoitettiin kauppareissun aikana tapahtumia. Nyt vain pitäisi meidän keksiä jokin ratkaisu, että ei pääse Rommel ikkunoihin. Ensi viikolla kun koulu alkaa ja Aussillakin säännölliset työt niin joutuu pojat välillä sen 8 tuntia olemaan kahdestaan.