Meidän itsenäisyyspäivä meni koiramaisin tunnelmin. Aamutuimaan nousimme aksailemaan Montyn kanssa ja iltapäivästä sitten lähdimme kisailemaan Rommelin kanssa. Tuloksena 10 (kepeillä liian kiirus) ja hyl (lentokeinu, joka oli mun moka) Radat eivät olleet vaiketa vaan hyvin vauhdikkaita ja helposti olisi saanut nollia, jos vain ohjaajan hermo taas olisi kasassa pysynyt. Nämä ns. kotikisat eivät oo kaikista helpoimpia, sillä jännitän niitä aika paljon. Syytä olen tähän miettynyt ja pohdin, että jännitän ehkä niitä tuttuja katsojia. Pitäisi päästä tämmöisestä eroon ja mennä rennon letkeesti niin ei sortuisi tyhmiin virheisiin. Tai sitten syynä on se, että en osaa päättää minkä ohjauksen teen johonkin tiettyyn kohtaan ja sitten katson muiden suorituksia ja vaihdan/emmin ja jossain kohdassa sitten räpiköin. Arg, että oon tällä hetkellä harmissani ja hieman jopa vihainen itselleni, koska jos saan jossitella niin olisimme voineet olla aika kärjessä ilman minun ohjausmokia. Rommel meni lujaa ja asenne oli kohdallaan. Se jopa haukku mulle radalla. :) Siitä pienestä kirpusta on tullu aivan ihana harrastuskoira. Siksi välillä tympäseen kun itse pilaan koiran mahdollisuudet olla paremmilla sijoilla. Huoh, onneksi, vaikka tämä nyt voi siltä kuulostaa, ei elämä ole sijoituksista kiinni. Pääasia että koiran kanssa tekeminen on hauskaa ja molemmat siitä nauttii.
Montyn kanssa tosiaan ollaan tehty keppejä. Tänään kokeiltiin 12 keppiä ja hyvin meni, mutta silti vielä palailen vähän taaksepäin ja vahvistetaan kulmia sekä lähetyksi. Nyt taidan painua pehkuihin ja toivon, että tämä ärsytys menisi ohi piakkoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti