Aksaa

Viikonloppu meni kivasti kavereiden kesken koiramaisia harrastuksia unohtamatta. Montyn kanssa käytiin sen ensimmäisessä agilitykoulutuksessa Joan agilitypäivillä kouluttajana Heidi Utriainen. Koulutuksen tavoitteeksi asetin Montylle että se tekee töitä uudessa paikassa ja uusilla esteillä. Snautseripoika ylitti tavoitteet ja teki hienoa rataa pätkissä. Rata oli hyvin takakiertopainoitteinen. Itse takakierrot onnistuivat ja poika luki hienosti niistopersjätöt ja saksalaiset. Sylikäännöksessä oli hieman ongelmaa, mutta ei me sitä olla treenattukkaan. Minä kun taas oon oppinut ohjaamaan pientä koiraa jolle ei tarvi tilaa kovinkaan paljo antaa niin tuntuu hassulta olla niin kaukana esteestä, jotta ei niin taipuisa snautseri pääsee hyppäämään. Mutta hyvin siitä selvittiin ja voisimme osallistua uudelleenkin koulutuksiin. 

Illalla sitten kävimme hiomassa keppejä ja Rommeli teki tokoa ja palkaksi sai rallata aksaa. Kepit oli nyt vähän hankalat Montyn mielestä. Meni hyvin kun ajatteli tekemäänsä, mutta minusta tuntui että otti paineita Late colliesta joka oli aika lähellä suoritettavia keppejä. Tai jokin siinä oli kun jätkä säkä pystyssä levottomana hönttäsi. Keinukin oli sellainen jota mietin että luuliko se keinun hyppäävän päälle. Montyhan vähän pelkää keinua. Ei sikäli sen suorittamista vaan kun se on suoritettu ja se liikkuu selän takana niin se on vähän kaamea tapaus. 

Rommelilla koe lähestyy ja tehtiin vähän kokeenomaista harjoitusta. Liikkeestä jätöt ja hyppy. Arg! se tekee sen taas ennen koetta ja ennakoi perusasennon liikkeestä seisomisessa ja hypyssä. Ei auta kuin treenata hieman vain pelkkää seisomista ja palkata siitä. Mitään huippusuoritusta ei tarvi kokeessa tulla, se ykkönen vain niin pääsee sit kesällä treenaamaan kunnolla niitä avoliikkeitä!

Nämä bloggaukset on aina niin koirapainoitteisia että kerrotaan välillä muutakin. Me muutetaan vihdoin omaan kotiin. Toukokuussa viimestään pojat saa oman pihan ja me päästään näistä opiskelija-asunnoista ja pyörävarkaista (toivottavasti) eroon.