Pääsiäinen hurahti

Olipas se pienikin loma virkistävä! Ei tarvi varmaan kertoa erikseen missä tunnelmissa se meni, joten aloitan suoraan agilitytuloksista :) Pitkänäperjantaina kisasimme Rommelin kanssa kaksi starttia, josta toinen hyllytettiin. Syynä tähän taas putkeen karkaaminen. Muuten rata oli ihan hieno. Vaikea keppikulmakin onnistui, paitsi Rommel jostain syystä tyssäsi ja tuli pois tokasta välistä. Toinen rata mentiin sitten puhtaasti ja ihanneaikaankin, vaikka aluksi katoin kyllä, että ois menny yliajalle. Vasta seuraavana päivänä huomasin kisakirjasta, että sehän olikin mennyt alle ihanneajan :). Iloinen yllätys sinänsä kun matkassa oli pieniä mutkia tai niitä täpärältä putkeen menon estämisiä. Siis mä en ymmärrä, miten se koira ne putket aina bongaa. Tämäkin oli hyvin kaukana, mutta aika samantyyppinen mitä edellisellä radalla niin kait jäi muistiin että sinne sai mennä.

Lankalauantaina sitten tulostaso oli meillä ihan samanlainen. Ekalta radalta hyl ja toiselta 0. Tuo hyllytys tuli kun minä varmistelin niitä putkiansoja ja liian aikaisin hidastin muurille menoa ja siitä ensin kielto. Pasmat meni minulla siinä sekaisin ja koiralta vauhti niin seuraavan hypyn kierron sijaan sujahti hypyn väärin päin. Toinen rata oli sujuva ja siellä toimi jaakotukset ja niistot/ihmisnuolet :) (hifistelyksihän se meni vai mitä Anni ;) Ihan en ollut sata varma maaliin tullessa että oliko Rommel ottanut puomin kontaktin ja jäähdyttelyn jälkeen menin kysymään kaverilta että nostiko tuomari kontaktilla virheen merkiksi käden? Ei ollut nostanut ja iloitsin :) Kisafiilis oli todella hyvä niin minulla kuin koirallakin. Tästä jatkamme Varkauteen ja sitten toukokuussa jos kokeiltas omia nollajahtikisoja..Saa nähdä saammeko 3 nollaa kasaan ja vielä ne tuplanollat. Näin saisimme osallistumisoikeiden agilityn sm-kisoihin. Paineita ei oteta. Ne on tullakseen jos tulevat. 

Sunnuntaina päätimme lähteä klo 7 kesäaikaa ajamaan kohti Kuhmoa. Olimme perillä klo 10 ja lähdin heti Montyn, äidin ja hänen koiransa Minnin kanssa hiihtämään. Aurinko paistoi todella  lämpimästi ja tuolloin hiihdimme 8 km. Iltasella sitten vielä kävin kolmen snautserin voimin lumikenkäilemässä. Maanantaina jatkoin tätä hiihtoa ja silloin hiihtelimme 10 km. Maanantain hiihtoreissu ei ollut ihan niin rentouttava. Ei siinä mitään, Monty nätisti jolkotteli irti ladun vieressä ja jos ihmisiä tuli, väisti hyvin ja tuli viereen tai loppua kohden ei tarvinnut enää edes viereen kutsua kun jolkotteli ladun vieressä. Mutta kun tapasimme muitakin koirakoita ladun varressa, niin otin kiinni. Näimme yhteensä kolme koiraa, josta kaksi oli veljeni ja siskoni koiria. Niin sisko kun lähti samaa reittiä niin siitä hiihtämisestä ei meinannut tulla mitään ku Monty oli pyllyssä kiinni tai kaverukset oisivat tahtoneet leikkiä.  Jos jäätiin liian taakse veti se meidät hetkessä Tyynen (siskon koira) luo ja jos mentiin edellä pisti se jarrut pohjaan. Emme voineet muuta kuin mennä eri reittiä. Tyynekin sen verran nuori ja kokematon vetäjä, että ei ihan tajunnut ideaa heti. Noh, Monty pääsi jolkottelemaan taas irti. Sitten kun järvellä väistämättä jossain kohdin vastaan taas tultiin testattiin päästäänkö koirakosta irti ollessa ohi. Monty maahan käskyn alle ja siinäpä se pysyikin nätisti. Kelpo koira minulla! 

Jokelan sisarukset vissiin niin huonokuntoisia että tarvitsevat tommoset vetojuhdat ;)