Säät lauhtui ja sehän tiesi sitä, että me ulkoillaan ja treenataan! Tiistaina käytiin päiväseltään tokoilemassa. Montylle tein apuohjaajan avulla naksuttimella seuraamista ja perusasennon viilaamista, lisäksi kerran luoksetulon ja paikkamakuun. Perusasennossa huomattiin että minun pitää olla tarkkana missä käsi on. Herkästi Monty meni hieman vinoon ja itse kun sitä ei varsinkaan nyt nää, niin apuohjaaja oli hyvä kun sen sanoi ja naksutti oikeasta paikasta. Toisaalta mietittiin oisko Montyllakin ollut ongelmana se, että ei nää minua..Mut hyviä toistoja saatiin ja idea oli se, että perusasennosta tuli palkka kun vireen noustessa ei malta tämä poika pyllyä maahan laskea. Rommelin kanssa sitten tehtiin noutoa ja luoksetulon pysäytystä sekä kaukoja. Kaukoissa ainakin nyt oli ongelma se, että maahan menossa meinaa hiipiä eteen. Rommelilla on nyt lyhyt karva, että voi sekin aiheuttaa että lumiseen maahan on ikävä mennä. Nouto oli hyvä ja sisällä kun sitä tekee niin palautus on hieman hitaampaa mitä hakeminen, ulkona se korjaantui. Hyvää häiriötä oli kun kentällä telmi myös yhtäaikaa kolme pientä pentua.
Keskiviikkona sitten oli ryhmätreenien vuoro. Tällä kertaa sinne pääsi vain Rommel. Monty oli ollut hieman tuhma ja syönyt parit runebergin tortut kuonoonsa poissaollessamme. Koira joka ei ole ikinä varastanut ruokaa pöydiltä on jäänyt kiinni pari kertaa tämmöisestä. Minun kotiinjäämisellä on varmaan ollut jokin vaikutus sen rutiineihin kun pitää keksiä omia juttua tai sitten ne runebergin tortut olivat vain niin vastustamattomia, kun tänään taas oli ollut hyvin kotona kun olin aamupäivällä poissa. Tiedä häntä.
Treenit siis Rommelin kanssa menivät hyvin. Pikku pätkää tehtiin ja puomia että keppejä vahvistettiin. Keppejä tehtiin vähän erilailla. Rommel kepitti ja minä koitin kävellä sitä vastaan. Aluksi se vähän ihmetteli mutta sitten tässäkin apupalkkaajalla saatiin hyviä toistoja.
Tänään sitten käytiin molempien kanssa vielä vapaavuorolla treenailemassa aksaa. Montylle meidän uusia putkia ja puomia. Keinu laskettiin vähän matalemmalle, niin pääsi Monty itsenäisesti paukuttelemaan. Hyvin se sujui eikä paukuttelua säikähtänyt. Tarjoo nyt keinua ja puomia koko ajan, mikä toisaalta on hyvä, mutta jatkoa ajatellen lupa tulee olla että sinne pääsee. Kepit olivat hienot niitä vain pari toistoa. Pientä radan tynkääkin tehtiin matalilla rimoilla ja vauhtia tuntuu olevan ihan riittävästi. Noiden kanssa on kyllä ilo treenailla. Vaikka eivät olekkaan maailman taitavimpia niin iloa ja hauskuutta ei puutu. Odotan että päästään molempien kanssa kesällä kisaamaan!! Kuvia toivottavasti jatkossa saan enempi niin ei mene nämä ihan tylsäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti