SM-kisat ja juhannus

Viikko sitten kävimme pyörähtämässä päiväseltään aglityn sm-kisoissa Tampereella. Kello kolme aamulla Saara tuli hakemaan ja pakattiin auto koiria täyteen ja eikun ajelemaan. Loppujen lopuksi matka meni nopeasti ja kahdeksan jälkeen oltiin perillä. Kerettiin näkemään meidän joukkueen aloittajan eli Ilonan ja Sirin suoritus. Ai, että jännitti toisten puolesta heidän suoritukset. Meidän joukkueessa oli siis Ilona ja Siri, Saara ja Kerttu, Kati ja Martta sekä me. 

Ilona ja Siri tekivät nollan, samoin Saara ja Kerttu. Katilla ja Martalla meni kepit solmuun ja tuli hyl, joten tämä loi hieman paineita minulle kun piti tulos saada jotta sijoitumme. Lisäksi olimme tuossa vaiheessa kuudensia, mikä oli meidän mielestä todella hyvä sijoitus. Olimmehan me ensikertalaisia Ilonaa lukuunottamatta. Noh, päivän katsottuani sitä rataa ja mietittyäni suunitelmaa tiesin miten me se tehdään. Rataantutustumisessa, kun se vihdoin kello viisi oli, kävin läpi ajoitukset ja tiukat paikat, jossa koira tuli ottaa haltuun. Niitä siinä radalla oli ja putkiansojakin jonkin verran. Mutta kuitenkin rata oli menevä ja sellainen mistä voi hyvinkin selviytyä. Jouduin hieman varmistelemaan ja se näkyi nopeudessa ja videotakin katsellessa huomaan miten varmistelen. Rommel joutui siis hidastamaan vauhtia aikalailla ja aika olikin pari sekunttia ihanneajan yli. Mutta me tehtiin se puhdas rata. Riemu oli ylimmillään koko joukkueella. Joukkueen kolme tulosta laskettua yhteen lopullinen sijoitus olikin neljäs, joten nostettiin Rompulan kanssa joukkuetta pari sijaa ylöspäin. Oli se huikee tunne tulla maaliin puhtaalla suorituksella ja jännittää lopullista sijoitusta. Kolmas sija oli ehkä noin 3-4 sekunnin päässä. Olisi siis pitänyt meidän kiitää aikalailla. Kannatti lähteä aamuyöstä ajelemaan ja kotimatkalla ei väsyttänyt ollenkaan kun oli niin huikee tunne päivästä. Aurinkoinen ilma ja eväät sekä hyvä seura oli ihan parasta. Nautittiin vain agilityn huumasta. Ei edes ylivuotava maito haitannut :D Joukkuetovereiden mukaan minulla oli rautaiset hermot. Ihmettelinkin miten minua ei jännittänyt paljoakaan. Pienoinen tunne mahanpohjassa oli ja kun omaa suoritusta odottelin kävin kyllä rataa läpi monta tuhatta kertaa. Päivä oli pitkä niin eniten pelkäsin että jaksanko keskittyä rataan ja miten koira toimii päivän oltua häkissä. Mutta kyllä se adrenaliini nousi ja Rommelkin oli rauhallinen, mutta säpäkkä. 

Omaa vuoroa odotellessamme en halunnut katsoa muiden suoritusta ja kun siirryimme lähtökarsinoihin Rommelkin kuunteli ja minulla oli hyvä tunne siitä että kyllä me osataan. Sitten lähdettiin lähtöviivalle ja koira jäi hyvin istumaan. Etenin aika kauas, mikä aiheutti kuuluttajan ja muun hälinän takia sen, että Rompula ei kuullut käskyä saada lähteä tulemaan. Jouduin siinä heilumaan että se näkee että saa tulla. :) Kolmen ensimmäisen hypyn jälkeen keinu oli täpärällä, jäin jälkeen, mutta selvittiin koiran lukiessa itse rataa. Kepit otettiin varmuudella hieman kauempaa, rauhallisesti loppuun asti ja sitten kahden hypyn kautta putkeen, jossa otin koiraa aika paljon kiinni vaikka ei välttämättä olisi tarvinnut. Muurin kautta puomille ja täydellisten kontaktien kautta hypylle joka oli hieman sivussa mikä yllätti minutkin kun se sujui kuin tanssi. Putken kautta hypyille ja takaakiertoon, josta taas putkelle ja loppusuora häämöttikin. Tuo rata ohjattiin kyllä este kerralla. Rommel on näyttänyt nyt viime kisoissa tänä keväänä että se on kuulolla paljon paremmin mitä ennen. Enää ei putkiansat ole olleet meidän riesana. (koputan silti puuta)

Ei tommoisia tunnelmia joka päivä koe. Toivotaan että ensi vuonna olisimme vielä Rommelin kanssa aksaradoilla ja ehkä jopa siellä yksilökisoissakin. Mutta joukkuekisa on aina jotenkin niin paljon mukavampi.

SM-rata

Sunnuntaina sitten pakkasin tavarat laukkuun ja Aussi kävi viemässä meidän Annin ja koirien kanssa Kuhmoon. Oli tarkoitus viettää siellä viikko ja juhannus mökkeillen perheen kesken. Oli kyllä mukava juhannus. Vanhemmilla oli 40-vuotishääpäivä ja juhlimme sitä samalla. Oli voileipäkakkua, täytekakkua ja grillattiin sekä illasta tietenkin lettuja. Lisäksi saunottiin vastalla. Sääkin suosi, vaikka oli kylmä mutta aurinko paistoi. Eipähän ollut itikoita.