Niin se vuosi taas hurahti. Monesti olen tässä todennut, että ei ole ikinä mennyt vuosi näin nopeasti. Vasta jäin äitiyslomalle. Kaikinpuolin on ollut aivan ihana vuosi ja menestystäkin on saatu. Saimme pienen tytön tyllerön ja hänen kasvua on ollut ihanan seurata. Koirien kanssa pääsi harrastamaan ja menestystä tuli niin SM- kuin piirinmestaruustasollakin. Montyn kanssa tehtiin hyviä ratoja ja saatiin aksa sille tasolle, että nyt tänä vuonna paukutellaan sen kanssa kisoja! Rommelin kanssa toivottavasti päästään SM-yksilö kisaan. Mutta ennen kaikkea toivon, että molemmat pojat ja Anni pysyvät terveinä! Tänä vuonna palaan työelämään ja se hieman jännittää. Lisäksi Anni joutuu menemään hoitoon, mikä on varmaan äidille pahempi juttu. Onneksi sain mahdollisuuden tehdä lyhyempää viikkotuntimäärää niin olen vain kolmena päivänä viikossa töissä.
Joulu meni meillä Kuhmossa ollessa. Vaikka menimme paikasta a paikkaan b ja vielä c niin saimme silti myös levähtää ja öllötellä. Harmi kun oli kovat pakkaset niin ulkona ei kauan voinut olla. Tuli syötyä ja syötyä. Kuhmossa oli niin ihana talvi. Lunta puissa ja aurinko paistoi pilvien takaa.
Uusi vuosi vaihtui meillä rauhallisesti kotona ollessa. Viime vuonna Monty säikähti raketteja ja tästä syystä lähdimme vähän kauemmaksi lenkkeilemään. Ei kuitenkaan ihan liian kauas vaan hallille treenaamaan aksaa :) Aluksi koira parka ei meinannut uskaltaa tulla autosta pois kun juuri hallin pihaan saavuttuamme jotkut ampuivat raketteja hallin takana. Noh, kävin Rommelin kanssa siinä vähän aikaa kävelemässä ja kun raketinampujat olivat menneet pois houkuttelin nakilla ja vähän jouduin myös tuuppaamaan koiraa ulos jotta päästäisiin halliin. Kun Monty saatiin halliin oli se oma itsensä ja tehtiin ihan super keppejä ja irtoamisia hypylle. Tämän jälkeen käytiin vähän aikaa kävelemässä ja onneksi silloin kukaan ei siinä lähellä ampunut mitään. Kauempaa kuului pauketta, mutta siitä ei Monty välittänyt. Rommel on onneksi niin varma tapaus noidan äänien suhteen että jos se antoi Montyllekin turvaa. Kotona koirat olivat rentoina. Ainoastaan naapurin ampumat onko ne nyt niitä kissanpieruja vai mitä :) tiiättehän -ne jotka päästävät kauean ininän… joka tapauksessa ne sai Montyn murisemaan ja haukkumaan pihalle. Mutta minusta Monty oli paljon rennonpi mitä viime vuonna. Muutenkin se on pallien poiston jälkeen ollut rennonpi kotioloissa. Koittaa leikkiä millo milläkin ja nukkuu jalat ylhäällä sohvalla, missä se ei ennen ole aikaansa viettänyt. Ääniarkuus on ehkä hivenen korostunut, mutta onneksi palautuu sutkot hyvin. Vaikka silloin tällöin aina harmittelen, että miksi piti pallit poistaa niin loppujen lopuksi varmasti oikea ratkaisu koiran kannalta.
Hyvää vuotta 2015 teille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti