Kiitos ja anteeksi

Me ollaan Rommelin kanssa kisattu loppukesä/syksy muutamia kisoja. SM-nollia on kasassa neljä ja tuplatkin on saatu. Lisäksi mm-karsintoihin vaadittu voittonolla on myös taskussa. En kyllä kesällä ajatellut että sinne karkeloihin vielä mentäisiin, mutta saa nähdä. Lisäksi valioituminenkin oli TAAS niinkin lähellä kun voitettiin omissa kisoissa niin serti olisi ollut tulossa, mutta tietenkin meillä oli jo siltä tuomarilta serti jo saatu. Tätä meidän tuuria! Mutta jospa se tulisi vielä tässä. Olisi hienoa saada Rommel agilityvalioksi. Se kruunaisi meidän uran ja sen työn mitä ollaan tehty. Käppänä, ja vielä tommonen kovapäinen, itsenäinen, oman tiensä kulkija, -ei ole varmasti helpoin agilityrotu. Rommel on näyttänyt että kyllä sekin pääsee nopeasti. Tänä kesänä on jo useasti ylitetty 4m/s etenemät. Mutta harmi on että ikä sillä alkaa kuitenkin painaa ja haluan sille terveen eläkeiän joten meidän kisaura alkaa olla loppusuoralla. Tällä hetkellä me treenaillaan pikkujuttuja ja pidetään peruskunnosta huolta.

Mutta sitten...Elämä on joskus sangen epäreilua. Sitä ei voi todellakaan ennustaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja edes mitä huomenna tapahtuu. Joten muistakaa elää jokainen päivä ikäänkuin se olisi viimeinen. Blogi meillä pitää varmaankin nyt pienen tauon. Pystyn tästä juuri ja juuri nyt vasta kirjoittamaan. Me jouduimme luopumaan rakkkaasta perheenjäsenestä ja se tuntuu edelleen todella pahalta ja  epäreilulta vaikka aikaa siitä on kulunut jo tovin. Ei ole vielä ollut päivää että ei se pala kurkkuun tule ja kyyneliltä olisi vältytty. Aika parantaa haavat tai näin ainakin sanotaan, mutta en ole siitä kovinkaan varma. Välillä olen surullinen, vihainen itselleni ja myös harmittaa. Harmittaa kun saatiin kaikki palaset harrastusten osalta kasaan, koira oli parhaimmillaan ja me nautittiin niin siitä yhdessä tekemisestä. Mutta vaihtoehdot oli meillä vähissä ja uskon/toivon että näin oli paras myös koiralle.

Katsotaan mitä tässä talven aikana tapahtuu ja palaillaan kertomaan siitä sitten aika-ajoin.

Olen ollut ihan äimän käkenä välillä kun blogissa on ollut lukijoita useita kymmeniä joku päivä. Kiitos teille siitä ja hyvää syksyä ja tulevaa talvea!

Kirkkain tähti taivaalla toivotan sinulle joka ilta hyvät yöt!

Jäi jäljelle vain irtokarvat,
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takinvuoret,
kaikki ne revityt lelut, puunkuoret...
Vain jokainen muisto,
hetki täynnä elämää,
kun näitä muistelen 
- en koskaan yksin jää.

Aksasta me tykättiin!



Into tokoiluun kasvoi molemmilla koko ajan!



Halusin tähän tuoda vielä videon arjesta, mutta kone teki tepposet. Kertokoot kuvat sen!