Kuvia SM-karkeloista

Tässä vielä kuvasaldoa ja lisää tunnelmia. Kuvaajana Erja Härkönen

Minijoukkue: Virpi ja Lenni, Laura ja Meela, Kati ja Martta sekä Maiju ja Rommel
sekä yksilöradalta Rompula

SM-kisat 2015

Nyt on käyty agilityuramme toiset SM-kisat. Viime vuonna Tampereella saimme edustaa seuraamme joukkuekisassa sijalla neljä. Tänä vuonna olimme joukkuekisan lisäksi myös yksilökisassa. Lauantaina siis Poksin minijoukkueessa kisasi Laura ja Meela, Kati ja Martta, Virpi ja Lenni sekä me, tässä järjestyksessä. Me majoituttiin serkkuni luona, mikä oli aivan mahtavaa. Oli grilliruokaa ja palju! Lauran ja Meelan rataa en kerennyt lauantaina katsomaan, mutta Katia ja Virpiä onneksi kerkesin mennä kannustamaan. Meillähän rata oli vasta viiden aikaan iltapäivästä. Rommelin jätin majapaikkaan. Lauralla ja Meelalla oli tullut hylätty suoritus toiseksi viimeisellä esteellä. Se tiesi, että meidän muiden tuli tehdä tulos, jotta joukkueemme sijoittuisi. Kati ja Martta tekivät hienon yliaikanollan. Virpillä ja Lennillä ei mennyt ihan niinkuin ajateltiin, mutta hienoa menoa jos ei niitä kolmea kieltoa lasketa :) Näin ollen saimme lähteä Rommelin kanssa ihan ilman paineita mutta puhdasta ja rentoa rataa lähdimme tekemään. Tässä onnistuttiin. minusta se joukkuerata oli hieno! Koira teki todella hienot kontaktit ja kääntyi tiukasti. Joukkuun kokonaissuoritus oli siis hylätty. 

Lauantaina kun satoi vettä melkein koko päivän, paitsi finaalien aikana, niin sunnuntaina porotti aurinko niin kuumasti, että ei tarvinnut pitkiä housuja. Meidän startti oli 12.20. Olimme ryhmämme ensimmäinen koirakko. Alkuun se minua jännitti, mutta ei se ollutkaan paha paikka lähteä. Olinhan nähnyt sen radan jo monta kertaa ja mielessäni pohtinut miten se suoritetaan. Sunnuntaina vaikka olisi voinut mennä sillä ajatuksella, että kaikki tai ei mitään niin hieman yhdessä kohdassa varmistelin. Se ehkä söi meiltä sen sekunnin, mikä ei nyt niin haitannut, koska ei se olisi meitä finaaliin vienyt. Tehtiin siis SM-kisojen karsintaradalla puhdas rata 3,55 sekunnin yliajalla, etenemällä 3.87. (radan etenemä oli laskettu 4,2, mikä on meille aika paljon) Rata oli hyvin tutun oloinen. Tuomarina oli Mika Moilanen, jonka radalla kävimme toukokuun lopussa Kajaanissa. Siellä oli monta samanlaista kohtaa. Kepeille vienti, putket oli sijoitettu samalla lailla..se vahvisti ajatusta että kyllä me tämä hoidetaan. Rommel jäi lähtöön hyvin. Raukka ei kuullut tule käskyä kun kaijuttimet huusivat sen vieressä. Sama viime vuonna. Hypin ja pompin siellä että saa tulla ja silti se vähän epäröi että ootko varma :) Oli kyllä kiva kisata ja tuo koira on ihan mahtava. Vaikka me ei nopeimpia ollakkaan niin se on kyllä ihan huippu silti! 

Seuraavaksi vietämme juhannusta ja sitten käymme tutustumassa MM-karsintojen tunnelmaan. Siellä ei varmaan vauhti riitä myöskään huippujen vauhtiin, mutta kun kerran sinne päästään niin käydäänhän sitä nyt katsomassa millaista siellä on. Kuitenkin ainutkertainen tilaisuus. Sen jälkeen käymme Varkaudessa yksissä kisoissa ja sitten koittaa kesäloma. Kesälomalla lenkkeilemme ja teemme ehkä pieniä aksajuttuja ja loppuhuipennus on taas Ylläksen viikon mittainen reissu! 

Tässä tunnelmia SM-kisoista ja lopuksi myös muutama video aikaisemmista kisoista.

Tässä videoita ja tuloksia helatorstailta. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana :)

SERT-rata

Kajaanin hasardien pelastusten nollarata

AVA-titteli lähellä ja SM-kisoja odotellaan.

Tämä postaus on ollut odottamassa julkaisua videoita varten, mutta en oo vielä saanut niitä puhelimesta ladattua. Joten menköön nyt ilman videoita. Ne tulee jälkikäteen :) Viime kuussa helatorstaina olimme kisaamassa naapuriseuran kisoissa. Yö oli taas nukuttu huonosti ja aamulla klo 9 oli ensimmäinen startti Montyn kanssa. Monty oli reippaampi hallissa, mitä viimeksi. Vielä ei täysin rento, mutta nyt ei tarvinnut raahata sitä lähtöön. Ensimmäiseltä radalta se taas tuli ekan esteen ohi ja siinä meni mahdollisuus puhtaaseen rataan. Muuten ihan hyvä rata ja hyvää etenemistä. Joalla oli uusi puomi, mikä vähän rämisi ja pelotti koiraa. Lisäksi sillä toisessa etusessa oli jotain ja jäi nuolemaan sitä. Mutta kaiken kaikkiaan saa olla tyytyväinen. Sijoituttiin tuolla radalla kolmanneksi muistaakseni. Toinen rata lähti lähempänä yleisöä, josta Monty vähän paineistui ja oli vaikea saada se jäämään paikoilleen kun se vain vilkuili sinne yleisöön. Sain kuitenkin ja lähdettiin melkeinpä yhtämatkaa. Tämä rata oli vähän hasardi. Pelastuksen pelastuksia ja kepeillä ei koira taipunut toiseen väliin. Lopulta sitten putken väärä pää koitui kohtaloksi. Mutta taas reipasta etenemistä koiralta. Kääntymäänhän tuommonen neliömäinen snautseri on vähän huono :)

Mutta sitten, se helatorstain harmitus! Ensiksikin Rommelin kanssa kisattiin kaksi agilityrataa. Kisaajia oli niin vähän että en edes uskonut meidän saavuttavan puhtaita ratoja kummempaa. Jos sertejä aijottiin saada niin piti voittaa mikä ei nyt ole meille mitään jokapäiväistä luksusta. Palkintosijoituksia kolmosissa ollaan saatu ollen toisia tai kolmansia, mutta ei olla taidettu voittaa vielä kertaakaan. Sekin päivä koitti! Saatiin nolla ekalta radalta ja se oli kyllä hyvä rata. Meille rataprofiililta oikeanlainen rata. Etenevä ja vauhtia saatiin pidettyä yllä. Näin ollen siis ekalta radalta ainut nollatulos ja SERTi. Se olikin toinen serti AVA-titteliin kun ensimmäinen tuli kaksi vuotta sitten toukokuussa. En uskaltanut jäädä katsomaan tuloksia vaan lähdin jäähdyttelemään ja treenikaverit tuli sitten onnittelemaan. Noh, sen päivän tavoite oli saavutettu. Toiselle radalle lähdettiin rennoin mielin. Toinenkin rata oli kiva. Sai luukuttaa. Vedätin aalta mikä oli hyvä. Mutta pari kohtaa meni vähän pitkäksi ja keppien jälkeen ei ihan edetty suoraviivaisesti missä menetettiin hieman aikaa. Puhtaalla radalla taas kuitenkin maaliin. Siinä koiraa palkatessa seurasin muita ja ei ollut puhtaita suorituksia tullut. En pystynyt taaskaan jäämään katsomaan loppuun vaan lähdin jäähdyttelemään. 

Lenkiltä palatessa sain kuulla, että oli tullut toinen nolla seurakaverillamme. Silloin tiesin, että oltiin korkeintaan toisia, koska ajattelin että ei me sheltille nopeudessa oltu pärjätty. Mutta kun näin tulokset ja sen aikaeron, alkoi mieli taas jossitella ja harmitella :) Olimme siis hävinneet 0,05s Mintulle ja Lauralle. Se pituuden jälkeinen mutka tai kepeiltä pikkuinen hidastus tai putkeen ohjatessa vähän vauhti hyytyi. Nämä kohdat kun olisivat menneet nappiin voisimme ehkä juhlia nyt AVA-titteliä :). Se titteli mistä haaveilen ja nyt se oli lähempänä kuin koskaan! Noissa kisoissa tuomarit tekivät joka toisen radan vuorotellen mikä mahdollisti sen, että SERTejä pystyi vastaanottamaan molemmilta radoilta, kätevää. Vaikka olisihan se ollut aika hassua saada sertit samoista kisoista ja valioitua :D. Mutta mikä parasta, siihen on meillä mahdollisuus. Toivottavasti se joskus napsahtaa eikä siihen menisi toista kahta vuotta :) 

Toinen iloinen asia oli se, että ensimmäisen radan voiton myötä, voimme osallistua myös mm-karsintoihin kesäkuun lopussa. Olisihan se kans yksi kokemus lisää tällä agilityuralla.

Kuun lopussa kävimme myös Kajaanissa kisaamassa kahden agiradan verran. Tuomarin oli Mika Moilanen, jolla oli haastavat alut ja muuten ihan etenevä rata. Radat, jossa pitää kikkailla heti kahden ekan esteen aikana, ovat meille vähän haastavia. Sillä jos ohjaus on yhtään pielessä heti alussa jään jälkeen ja radasta tulee pelastuksien pelastusrata. Tehtiin kuitenkin molemmilta radoilta nollat ja ekalla sijoituttiin kolmanneksi. Toisalla oltiin viidensiä. Ihan huikee tuo koira nykyisin. Tekeminen on niin mukavaa sen kanssa ja siihen voi luottaa että se suorittaa sen minne sen ohjaa.

Nyt ei ole kisoja tiedossa, vaan vähän huilitaan ja hiotaan joitakin pikkujuttuja sekä pidetään virettä yllä. Viime viikolla oli SM-joukkuetreenit. Hiottiin irtoamista ja omaa liikkumista paremmaksi. Nyt vain sitten rennoin mielin SM-kisoihin. Mitään hävittävää meillä ei siellä ole. 

Koulutuksia ja kisailuja

Kevät on jo Joensuussa pitkällä. Bloggaus on jäänyt vähän vähemmälle ja nyt tuleekin juttua kolmen viikon takaisesta Jenna Caloenderin koulutuksesta Mikkelissä, minne lähdimme Katin ja Martan kanssa. Matka meni nopeasti vaikka silmät tuntuivat että ne painaa ainakin tonnin, kun edellinen yö oli hieman katkonainen, kiitos siitä Annille joka ei halunnut nukkua enää viiden jälkeen. Perille päästiin jossa paistoi pääasiassa ainakin aurinko. Rata näytti sangen vähäesteiseltä mutta oli siinä omat juttunsa.

Alkuun tuplavalssit, jota olen odettanutkin että joku mulle ne opettaisi tai minusta tuntuu että mä en osaa valssata. Minä aina jämähdän paikoilleen, joten luota koiraa että se tulee ja mene! Näillä ohjella ennätin hyvin valssata ja minulla ei ollut kiire mihinkään. Ja se mikä yllätti oli että Rommel kääntyi niihin. Koira jonka olen luullut, että se ei käänny vaan posottaa suoraan. Ihan ihme ajatuksia. Ysille harjoiteltiin poispäinkäännöstä. Ensiksi mietin että muistaako Rommel sitä, lähteekö etenemään. Se meni kuin vahna tekijä! Loppuun koitettiin layerointia 16-18 niin että ohjattiin puomin takaa. Sekin toimi, vaikkakin ei ollut se nopein meille, mutta koira irtosi. (luulen kyllä että koira tiesi minne oli mentävä kun rataa oli jo tehty, mutta meni kuitenkin)

Sitten koitti vappu

Vappuna on jo tullut perinteeksi että se vietetään agilityn merkeissä. Omalla seuralla on jo ollut monena vappuna kisat ja tänä vuonna ne oli kolmepäiväset. Kisasin Montyn kanssa perjantaina ja lautaina sekä Rommelin kanssa sunnuntaina. Monty oli oikein pätevä ja omalla hallilla rento ja tiesi mitä mentiin tekemään. Se avasikin perjantaina LUVA-tilinsä! Toinen luvakin oli lähellä, mutta minä olin liian malttamaton, enkä ohjannut loppuun. Välillä unohtuu, että se pitää viedä esteelle eikä voi olettaa että irtoaa niinkuin Rommel. Mutta ei se Rommelkaan aina niille esteille irtoa. Sunnuntaina se oli jotenkin ihan hakusessa. Ihan hyvällä vauhdilla kulki, mutta jotenkin se ei ollut täysillä mukana. Haisteli lähdössä ja jopa radalla. Ehkä olin itsekin jo väsynyt sunnuntaina enkä keskittynyt niin, mutta jotain hämminkiä meidän tekemisessä oli. Harmi sinänsä koska taas se SERTi olisi ollut saatavilla. Noh, pitkään jatkunut nollaputki nyt meni hyllytellyksi ja tästä otimme opiksi. Ensi torstaina jatketaan taas molempien kanssa!

Montyn luva-rata:

Täytyy tähän loppuun vielä sanoa, kun ekstemporena toikoilin poikien kanssa keskiviikon treenivuorolla, koska Melissa Markki tarvitsi tokoilijoita johonkin koulujuttuunsa. Hän siis videoi. Nuo pojat olivat siis ihan huikeita. En oo tehnyt tokoliikkeitä niiden kanssa koko talvena ja Monty seurasi ihan törkeen hyvää seuraamista, hypyn ja liikkeestä maahanmeno oli minusta 10 arvoisia sekä Rommel teki ihan mahtavan luokstulon pysäytyksen. Tokointo taas kasvoi. Harmi vain kun uusien sääntöjen myötä nuo jo opetetut liikkeet pitää rikkoa…vai kävisinkö kesällä jonkun kokeen vanhoilla säännöillä..

Kisakausi korkattu

Maaliskuun alussa alkoi jo polttelemaan, että kisakentille pitäisi päästä Rommelin kanssa. Katselin  mihin sitä olisi kiva mennä ja viikko sitten viikonloppuna Kuopiossa Viiksiareenalla oli kolmen radan verran juostavaa. Virpi lähti Lennin kanssa mukaan, joten matka meni rattoisasti. Loskakeli ei sinänsä houkuttanut, mutta kyllähän tuo nyt meni. Onneksi kisakenttä oli tekonurmella ja halli sutkot lämmin. Ratoina oli kaksi agilityrataa ja yksi hyppäri. Meille nuo hyppärit eivät ole suotuisia, mutta tällä kertaa suoritimme sen kunnialla läpi vaikkakin yliaikaa tuli. Toinenkin rata meni yliajalle 0,8 sekunttia kun tuli vähän pitkää kaarrosta. Ekalta radalta saatiin nolla. Muuten hyvää menoa, hieman vähemmän olisi saanut ottaa koiraa haltuun ja antaa koiran vain mennä. Mutta ei me kolmea puhdasta rataa olla ikinä tehty! 

Sitten viikolla käytiin herkistelemässä pääsiäisen kisoja varten omalla treenivuorolla molempien koirien kanssa. 

Pääsiäinen alkoi meillä siis aksan merkeissä. Naapuriseuralla oli kolmosille tarjolla neljä rataa josta me mentiin pitkänä perjantaina kolme. Kivoja ratoja, jotka sisälsi putkiansoja ja lopussa oli aina joku takakiertohässäkkä. Näistäkin selvitiin vaikka vähän jouduin karjumaan, sillä Rommel meinasi lähteä lapasesta pari kertaa. Oli kyllä omassa tekemisessäkin huolimattomuutta ja toisella radalla jouduin puomin jälkeiseen takaakiertoon huutelemaan koiralle että odota odota :D Olisi pitänyt itse laittaa töppöstä eteen vielä enemmän :)

Kisaaminen on nyt meillä sillä tasolla että koira tekee sen mitä siltä pyydetään. Se ei keksi siellä omia, vaan etenee ja lukee rataa! Puomi on ollut nyt kisoissa ihan huippu. Toivottavasti pysyy sellaisena. Harmi kun ikää alkaa Rompulalle tulemaan ja enää se ei ole niin huippuvauhdissa kuin ehkä pari vuotta sitten. Sillä näköjään nuo agilityradatkin ovat sellaisia että turhia mutkia ei voi tulla, jos mielii ihanneaikaan. Aalta kääntyminen osoittautui sellaiseksi mitä tulisi treenata. Rommel tykkää posottaa sieltä vain suoraan ja tulee sitten minun selän taakse.

Launtaina oli myös Montyn vuoro aloitella kisakauttaan. Aamupäivästä oli kolmosille ensiksi kolme rataa, josta me Rommelin kanssa ekalla saatiin nolla sijalla 2. Mikä harmitti hieman kun serti oli taas niin lähellä. Jospa se onni meillä joskus kääntyy. Kaksi muuta rataa hyllytettiin iloisesti. Hyvät hyllyt. Vähän alkoi jo kisat painaa koiran tassuissa ja ei ehkä keskittyminen itsellänikään ollut mitä parhainta enää. Sitten oli Montyn vuoro. Ykkösten radat olivat todella simppelit. Juostiin vain eteenpäin. Kävin Montyn kanssa radan rakennuksen aikaan hallissa ja se vähän pelkäsi siellä. Kuulutukset ja ihmisten taputukset/kiljahdukset säikäyttivät sen. Nakkia syötin, mutta ei se rentoutunut siitä vielä. Sitten kun odottelimme omaa vuoroa tehtiin sivulle tuloja/seuraamista hallin ulkopuolella. Mietin jo että saankohan tätä koiraa halliin ollenkaan ja jouduinkin houkuttelemaan ja vähän painostamaankin kun meille oli jo vihelletty lupa tulla lähtöön. Sitten kun kaulapanta saatiin pois näytti koira siltä että lähteekö se lipettiin. Sain sen kuitenkin käskytettyä istumaan ja se jäi paikalleen. Olisi pitänyt lähteä yhtämatkaa sen kanssa juoksemaan kun luvan saatua tuli koira ohi ekan esteen. Oli hieman paineistunut ja ratkaisi ongelman tulemalla luokse. Mutta jatkettiin siitä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja sehän meni ihan hyvin loppuun asti. Maalissa oli iloinen snautseri joka pomppi ja odotti palkkaa.

Toiselle radalle päätin, että mennään jo halliin jonnekin nurkkaan syömään nakkia. Tuli paremmin tuolloin jo halliin ja syötiin ja syötiin. Alkoi rentoutua ja teki hienoa seuraamista. Lähti omalla vuorolla reippaasti kohti lähtöä ja siinä vielä joku toinen koira räsähti, jolloin Monty hieman hypähti sivuun, mutta unohti kyllä. Tiesi nyt mitä lähdetiin tekemään. Panta taas pois ja koira istumaan. Tällä kertaa lähdin yhtäaikaa sen kanssa. Onneksi sen pystyi tekemään kun rata alkoi taas suoralla ja kolmas este oli pussi, missä sai koiran hyvin kiinni. Se oli oikein hyvä rata. Ainut virhe tuli kolmanneksi viimeisellä esteellä, mutka putkelle, kun Monty havahtui yleisöstä ja meni ohi putken suun. Siitä siis kielto. Mutta puomi ja keinu oli hyvät. Tuli omalla tavalla reippaasti! Eli kokonaisuutena ihan hyvä päivä ja saatiin sitä mitä mentiin hakemaan. Rommelin kanssa rentoa tekemistä ja vähän riskien ottoa ja Montyn kanssa kokemusta uudesta paikasta/esteistä/kisatilanteesta. Uskon ja toivon että tässä kun kevään aikana nyt on tiedossa useammat kisat ja jos päästään niihin niin alkaa Montyllekin rutiinia tulla ja näin ollen ei enää paineistuisi. Pallien poisto vei siltä vähän tuota itseluottamusta, vaikka muuten se teki sille hyvää.

Rommelin yksi rata viikonlopulta. Hieno Hyl


Montyn toinen rata

pääsiäisen ulkoilua

Kuulumiset

Meille kuuluu kiirettä töiden puolesta ja flunssa on käynyt meistä jokaisen läpi. Siinä samalla ollaan koitettu treenailla ja pitää kotia pystyssä. Anni täytti vuoden, mutta emme vielä juhlineet. Ensi viikonloppuna sitten. Nyt ollaan päästy kahtena viikkona omiin treeneihin MOLEMPIEN koirien kanssa! Montyn tassut on olleet ihan ok:t tai välillä kyllä rakkulat on puhjenneet, mutta nyt on ollut useampi päivä, että se ei ole niitä nuollut niin paljoa ja pysyneet näin sit kuosissa. Vielä niitä patteja on tassujen välissä, mutta toivon todella, että tassut pysyisivät tuossa kunnossa mitä ne nyt on jos ei täysin kuntoon voi tulla. On ollut ihan mahtavaa päästä sen kanssa aksaamaan. Se ilo, mikä siitä näkee kun saa paahtaa ja palkaksi saa pallon. Monty kaikenlisäksi on minusta jo sangen etevä snautseri aksaamaan. Osaa wiskit ja blacklapit (kirjoitetaankohan noin…) ja irtoaa esteille! Sekä kepit ne on kyllä hienot! Opetan kyllä seuraavat koirat myös 2 by 2 menetelmällä! Tulipas paljon huutomerkkejä :) 

Montyn ruoka vaihdettiin royal canin mediumista brit care salmon&potatoon. Ainakin näin viikon kokemuksen perusteella oli todella hyvä vaihto. Uloste on pienentynyt ja koostumus paljon parempaa. Taidan vaihtaa Rommelillekin. Olen kyllä pettynyt royalin ruokaan. Tai ainakin tuohon mediumiin. Ei voi tietää, mutta jotain yhteyttä Montyn tassuongelmiin luulen olevan sillä kun kastraation myötä vaihdettiin vähäkalorisempaan ruokaan ja kokeiltiin siis royalin mediumia, mikä on vehnäpohjainen. Alunperin jo mietin että uskallanko vehnäpohjaista syöttää. En olisi arvannut että se saattaisi aiheuttaa tassuongelman. Jos syynä oli siis ruuan vaihto toivon, että tämä brit care ruoka sen parantaa! Raakaruokinta ei ole pois suljettu, mutta tähän saumaan en vielä sitä pystynyt aloittamaan ja vanha ruoka onneksi loppui jolloin piti jotain tilalle keksiä. Brit care ruokaa on kehuttu ja jostain foorumilta luin että joku oli saanut siitä avun furunkoloosiin. Lisäksi ollaan tehty sisätottista. Tänään Annin kanssa tehtiin Montylle noutoa. Anni vei kapulan vähän kauemmaksi (toisin sanoen tiputti sen jalkojensa juureen) ja Monty nosti sen ja toi aina minun eteen :) Täydelliset pidot ja luovutukset. 

Lopuksi vielä kuvia 1-vuotiaasta Annista:

 Kaverukset!

"Urheilija ei tervettä päivää nää"

Nimittäin Monty. Vaikka se ei nyt mikään himourheilija olekkaan, niin välillä tuntuu että pienen koiran pään menoksi on nyt kyllä vähän liikaa vastoinkäymisiä tullut. Kastroinnista toivuttiin nopeasti mutta sen jälkeen tulehtui korvat. Vuosi aloitettiin tassuvaivoilla. Montylla alkoi tulla pieniä rakkuloita tassujen väliin, ikäänkuin meidän ihmisten rystysten väliin. Aluksi ne olivat sellaisia reikiä, mitä luulin että se on ne nuolemalla/kirputtamalla saanut aikaseksi ja ne hoitui puhdistamalla ja bebathenilla. Mutta sitten niitä alkoi tulla enemmän ja se reikä ei ollutkaan Montyn aiheuttamaa vaan rakkulat puhkesivat ja niistä tulee verta. Käytin sitä näytillä luottoeläinlääkärillämme ja epäilyksenä mitä ilmeisemmin furunkoloosi. No ei onneksi mitään kasvainta tai kuolemantuomiota, mutta sangen ikävä sairaus. Lääkitystä ei ole, antibioottikierteeseen ei lähdetä, joten hoitona kotihoito: puhdistus, kosteuden välttäminen eli kuivataan tassut joka ulkoilun jälkeen tällä hetkellä föönillä. Nuolemisen estäminen ja rasvataan edelleen. Tassujen karvat trimmasin lyhyeksi. Nyt tilanne alkaa olla parempi, vaikka vasempaan etuseen on tullut kaksi pientä paukamaa lisää entisten umpeutuessa. Lisäksi oikeassa takasessa on kaikkein isoin rakkula joka toivottavasti laskisi ajan myötä. Toivon todella, että tämä ei ota nyt valtaa Montyn tassuista. Sillä minusta tuntuu niin pahalta kun ei voida lenkkeillä normaalisti, mikä näin talvella tarkoittaisi vapaana kirmailua lumihangessa ja jos tassut on auki ei aksahallikaan ole paljoa asiaa. Monty kuitenkin on sen verran energinen, että se vaatii omat pyrähdykset ja vauhdin hurmaa. Se sitten näkyy sisällä kun koittaa saada Rommelia leikkiin ja tuo mitä ihmeellisiä tavaroita käteen. Sisätokoilu onkin tullut taas ohjelmaan. Lisäksi pyydän sitä tuomaan välillä Annin tavaroita jotta vähän saisi käyttää päätään. Ostettiin myös tossut, toivossa että ulkoiltaisiin niiden avulla, mutta ainakin näin ekan kerran kokeilun jälkeen Monty hyppi ja repi ne pois…Täytyy vielä kokeilla. Eli jos teilla lukijat on vielä hoitokokeiluja tähän niin saa antaa. Lisäksi ajattelin vaihtaa nappulat raakaruokaan. Kaveri Maria on ollut ystävällinen ja auttanut minua laskuissa, jotta nyt pitäisi lähteä lihakauppaan.

Että näin aloitettiin meillä vuosi. Pidetään peukkuja että Montyn oireet pysyisivät poissa ja päästäisiin aksaamaan ja kisaamaan kevään/kesän aikana. Rommeli sitten on tehnyt sitä aksaa varmaan Montynkin edestä. Käytiin tänään Juha Oreniuksen koulutuksessa. Radalla mentiin eikä meinattu. Itse olen todella tyytyväinen meidän suoritukseen ja saatiin taas uusia juttuja treenattavaksi. Kuten A-lta käätymiset. Rommel toimi hyvin. Putkiansat suoritettiin ja japanilaiset saatiin onnistumaan! Juhakin mainitse, että se ohjaustapa toimii meille ja siltä se alkaa tuntuakin. Laitan radan tänne joku kerta. Tämmöistä tällä kertaa. Ensi viikolla aloitan työt joten blogiin saattaa tulla pikkuinen tauko. Kevään suunitelmissa on kisata maaliskuussa viimestään. Käydä Montyn kanssa ACE:lla yksi koulutus ja Rommelin kanssa on suunnitteella huhtikuussa Jenna Caloanderin koulutus Mikkelissä. Kaksi puuttuvaa nollaa käydään jostain hakemassa ja sitten valmistaudutaan SM-kisoihin. Näillä siis tämä kevät!