Minun rakas kirppu!

Kävimme eilen Varkaudessa kisaamassa pitkästä aikaa. Oli kyllä huippua ja Rommel oli niin mahtava!! Kontaktit hienot, kepit hienot, kaikki putkiansat selvitettiin eli hyvin ohjautui ja takaavedot, päällejuoksut oli onnistuneita. Mutta mitä sitten tapahtuukaan!?! Minä olen hätäinen tai ei pysy ajatukset kasassa ja möhlin ja tulee pari kieltoa. Jotenka ne nollat oli taas niin lähellä. Vitonen molemmilta radoilta ja hieman yliaikaa kun sekunnit kuluvat sitten kun pakka menee sekaisin. Harmittaa, mutta hyvä tietää että me päästään ihanneaikoihin kun kaikki sujuu hyvin. Muuten radalla olo tuntui mukavalta ja rennolta ja katselin kisakalenteria että touko-heinkuun alku ollaan varmaan aika tiiviisti viikonloput kisakentillä :D Sit pieni tauko ja elokuun omista kisoista sitten syyskuuhun paukutetaan taas :D. Jospa se tuuri kävisi meillekin ja saataisiin joitakin nollia.

Palkintoja...

Viime vuoden kunniaksi Rommel sai seuramme Poks:n agilityseuramestarin pystin ja oli vielä agilitykoira 2. Viime vuosi menikin ihan mukavasti ja tavoite -nousu kolmosiin saavutettiin ja siellä pari nollaakin. Rommelin kanssa ollaan viikottain käyty aksailemassa ja ehkä se Harri Ace:lta olikin oikeassa, että vauhtia on tullut lisää. Viimeviikon treenit kyllä tuskastutti kun aiheena oli layerointi ja mutka putken takana oli hyppy. Itseasiassa tällaisia kohtia oli kaksi ja toisessa ei mitään ongelmaa mut sit toisessa pikkuinen kun kerran huomasi, että voi tulla siivekkeen ohikin niin sittehän se siitä aina kokeili onneaan. Oliko äänepainollani tosiaan niin suuri merkitys vai miksi näin kävi, niin en osaa sanoa. Noh, onnistumisiakin tuli. Kontaktit eivät antaneet huomisille kisoille kyllä varmuutta, mut näillä mennään.

Montyn kanssa viime viikonloppuna aksailtiin myös ja vauhtia ja varmuutta hypyille ja putkelle pojalla alkaa olla. Tytöt eivät jää tältä pojalta huomaamatta, varsinkin jos kyseessä on juoksuinen narttu. Jo treeneissä sain ihmetellä, että minne ne korvat jäi kun esiin astui kaksi viehättävää snautserityttöä samaan näyttelytreeneihin. Seuraavana päivänä sekin selvis, toisella oli juoksut. Toisaalta oli ihan hyvä, niin saatiin harjoitella tätäkin seuraavaa päivää varten. Nimittäin käytiin sunnuntaina Enossa kehässä pyörähtämässä ja kotiin tuomiseksi siellä saatiin sertiruusuke. Se oli Montyn toinen serti ja näin ollen jätettiin sitten Polvijärven näyttely väliin ja käydään ehken toukokuussa Joensuussa ja sitten kun poika täyttää kaksi niin koitetaan se vika serti muotovalion titteliin saada. 

Eno 4.3 Tuomarina Leni Finne

eno 4.3 Tuomarina Leni Finne

Lopuksi kuvia poikien tokoilusta

Vauhdikas hyppy

Perusasento

Maahanmenoa palkkana pallo! :)

Seuraa

Seuraa

Rommel odottaa vuoroaan

Yhteis paikalla olo

Talven riemua!

Vihdoin se aurinko paistoi sillon kun minä olen kotona ja aamupäivän tokoilun jälkeen lähdin sitten koirien ja Ellin kanssa ulkoilee jäälle! Oli todella mukavaa ja koirat saivat juosta pitkästä aikaa kunnolla. Illalla meillä olikin kaksi snautseriraatoa. Tässä muutama kuva eilisestä.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Huomasinpa tuossa, että viimeisestä bloggauksesta on mennyt tovi. Syyttää voi joulua ja uusien työkuvioiden alkamista. Minä aloitin fysioterapeutin työt tammikuun puolessa välissä, niin on mennyt aikaa totutella uuteen rytmiin. Mutta se minusta :). Koirat ovat tällä hetkellä niin hormonien vietävissä, että menee välillä ja ehkä ekaa kertaa poikien touhuun hermot! Lenkillä Rommel aloittaa jo oven avautuessa uikutuksen ja menee nenä kiinni maassa. Jopa vastaan tulevalle ihmisille pitää uikuttaa, jos sillä sattuisi olemaan vaikka siellä takataskussa se juoksuinen narttu. Monty vahtaa ikkunasta ja ilmoittaa jos siellä joku kävelee jolloin sitten Rommel tulee tarkistamaan olisiko se tyttö nyt siellä. Hajut aiheuttaa sitten molemmin puolista kokeilua että antaisko se rakas velikulta astua, ja kun kunpikaan ei suostu siihen hommaan niin painiksi/leikiksi sitten menee. 

Rommelin kanssa ollaan käyty aksailemassa niin omalla vuorolla kuin Kuopiossa valmennuksessa. Valmennuksessa meille kerrottiin että ollaan saatu vauhtia. Olisiko syynä karvojen tippuminen vai oisko se vauhti oikeasti noussut. Kontakteja ollaan vahvistettu ja ihan hyvältä se näyttää. Vielä ei 100% varmuutta ole mutta hyvin sujuu niin näillä jatketaan. Montyn kanssa ollaan tokoiltu ja mukavasti poika ottaa kontaktia ja jaksaa jo tehdä hommia pitempäänkin kuin vain muutaman toiston. Mikä mukavinta, Monty palkkautuu pallolla!! Ehkä vähän menee jopa ylikierroksille jolloin aivot unohtuu ja tarjoaa ihan mitä vain kuhan vain pallo lentäis. Ollaan myös aksailtu Montynkin kanssa ja alkaa vauhtia olla ihan mukavasti! Ontumista ei ole näkynyt nytten joulun jälkeen. KOPUTAN PUUTA!! joten mietin, että uskaltaisinko mennä sen kanssa keväällä alkavaan alkeiskurssille. Toisaalta rimat voidaan pitää alhaalla sielläkin niin miksipä ei. Opetin pojille myös sukan riisumisen näin pakkasten alla. :) kätevä sitten joskus kun ei voi niitä ite riisua :D syystä tai toisesta. 

Näyttelyihin ilmoitin myös tuon riiviön. Juoksemista tulee nyt sitten harjoitella taas ahkeraan. Enon kehä ei oikein innosta sen pienuuden ja ihmispaljouden takia, mutta jospa siitä jotain tulisi. Ei oteta paniikkia. Odotellaan kesän ulkonäyttelyitä ja käydään ottamassa kehäkokemusta siihen asti.

Vuoden viimeiset kisat!

Itsenäisyyspäivä meni agilitykisoissa. Rommelin kanssa käytiin juoksemassa kolme rataa. Oma kisafiilis oli jossain kadoksissa ja palasi sitten vikalle radalle. Kaksi ekaa rataa oli siis hyvin tahmeita niin koiran kuin minunkin osalta, ja en ollut ihan hereillä. Kolmannella radalla oli jännä putkihässäkkä jota jo alkuaan jännitin, että vääräänpäähän putkeen koira saattaa sujahtaa. Viime aikaiset treenitkin on noiden putkien osalta ollut aika melkoista, kuin teinpä minä mitä tahansa niin Rommel vain sujahtaa sinne linjalla olevaan putkeen. Ajatuksena oli tehdä ennen putkia pieni ennakoiva valssi, mutta se jäi tekemättä, kun puomilta juostiin sen verran lujaa. Tiedänpä mitä treenaillaan ensi viikolla :) Mutta hyvin pienestä on kiinni nuo nollat meidän radalla. Ekalla radalla putki oli taas huokuttimena ja sinne sujahti, toisella sitten ihan omaa hölmöyttä en keskittynyt tarpeeksi ja väärältä puolelta hyppyä meni koira. No mutta nyt treenaillaan ja karvakin lähtee pois tässä kuukauden sisällä ja keväällä sitten uusia kisoja kohti! Saatiinhan me viime kisoista eka nolla kolmosista..että ihan hyvä saldo loppuvuoden kisoille :) 

Monty raukka se alkaa tuoda patoutunutta kahden kuukauden energiaa esille. Ihan toimettomana ei olla kahta kuukautta oltu, vaan aloiteltiin noudon alkeita. Kapulan pitoa ja nostamista. Alkaa pikkuinen tajumaan homman ajatuksen. Mutta piti snautseripojan sitten keksiä itselleen vielä toinen vaiva, kun jo ontuminen saatiin hyvälle mallille. Nimittäin trimmin jälkeen tämähän nuoli kutittavaa pippeliään vereslihalle asti ja eipä auta kun kauluri kaulaan ja lääkettä taas. Hitaasti kyllä paranee, mutta ei onneksi enää niin paljon kutise. Aika pahan näköiseksi vehkeensä kyllä sai. Mietin että kerkeekö se parentua kuukaudessa kun haaveilin Tamminäyttelyä Kajaanissa...Mutta onneksi muuten poika alkaa olla oma itsensä ja voidaan ruveta taas harrastelemaan. Varovaisin askelin kylläkin, kun ihan 100% varmuutta ontumisen syystä ole.

Sairaslomailua

Taas on aika vierehtänyt bloggailusta. Viimeksi taisin kirjoitella, että oppari on vienyt suurimman osan ajasta. Nyt se on ohi ja viimeinenkin koulupäivä on jo takana. Seuraava kysymys onkin että mitä sitten? Onneksi töitä on mutta kyllä kait sitä oman alan töitä aletaan pikkuhiljaa etsimään. Opintojen jatkaminen on myös mietintämyssyn alla, mutta ei nyt ihan heti. Vähän aikaa jos lepäilis.

Sitten koirakuulumisiin. Otsikko viittaa Montyyn. Raukka noin viisi viikkoa sitten kun tulin kotiin käveli kolmella jalalla. Piti vasenta takasta ilmassa. Eläinlääkärissä epäilivät polven revähdystä/venähdystä. Siitä sitten alkoi meillä 6-8 viikon sairasloma, eli pelkillä pissikäyneillä mennään. Ihan hyvin on mennyt, vaikka minusta välillä näyttää että edistymistä ei tapahdu. Ja ei ole kiva katsoa kun koira näyttää masentuneelta tekemättömyyden takia. Fyssarikin on käynyt pari kertaa ja aijon kyllä jatkaa sitä, kunnes koira on kunnossa. Fyssari epäili myös, että kyseessä voisi olla SI-nivel, joka olisi vähän liikahtanut. Olen monesti näiden viikkojen aikana toivonut, että koirat osaisivat puhua!

Sitten Rommeliin. Rompulan kanssa nyt treenaillaan kontakteja kuntoon. Päästään käymään hallilla vähän useammin niin jospa ne alkais sujua paremmin. Alku ainakin näyttää lupaavalta.

Touhuilua

Onpas taas bloggailussa ollut taukoa. Kaikkea on kerennyt tapahtua. Koulu lähenee minulle loppua. Oppari olisi melkolailla valmis. Rommelin kanssa käytiin kisaamassa jokunen viikonloppu sitten. Ihan huipusti koira teki hommia, mutta kun minä en ihan vielä handlaa sitä miten ohjaisin koiraani nopeinten. Vikalta radalta saatiinkin hyvä nollatulos, mutta pienten keppien etsimisen jälkeen ei ihan ihanneaikaan keretty. Montyn kanssa käytiin hallittavuustestiä kokeilemassa ja pikkuinen teki ihan huipusti töitä ja päästiin testi kunnialla läpi! Nyt vain odottelemaan että päästään alkeiskurssille. Halli on nyt hyvässä vaiheessa ja esteet on siirretty sisälle. Nyt on siis mahdollisuus vaikka joka päivä käydä treenaa. Näin vähän ajattelin että Monty herran kanssa voisi pikkujuttuja käydä useammin kuin kerran treenaa. Lisäksi suunitelmissa olisi tokojuttuja yrittää viedä eteenpäin. Minulla on viimeinen harjoittelu menossa ja pojat joutuu nyt sit olemaan 7-8 tuntia kahdestaan. Se näkyy niiden virtamäärässä! Ollaan käyty nyt sitten eräällä montulla lenkkeilee ja heittelee palloa. Näistä reissuista muutama kuva!