Joulurauhaa!

Vuosi on melkein ohi ja hieman voisin koota tätä vuotta yhteen. Paljon on tapahtunut. Rommelin kanssa päästiin tavoitteisiin agin saralla kun kakkosluokkaan piti päästä. Nälkä se kasvoi syödessä, ja olisin toisen nousunollan halunnut. Monta kertaa se oli lähellä. Muuten kesän kisasuunitelmat eivät menneet ihan niinkuin ajattelin. Rommel nimittäin sairasteli jotain mahatautia ja joutui lääkekuurille niin karanteenissa oltiin vähä yli kaksi kuukautta.
Pentuhaaveet kasvoivat kevään tullessa ja näin se toisen koiran hankinta aikaistui vuodella, kun vielä hyvät vanhemmatkin löytyivät. Elokuussa meille tuli sitten Monty joka on kyllä tuonnut meille taas uutta eloa elämään. Pissiä lattioilla ja pennun koulutus ei ollut ihan lähellä mielessä niin joskus tuntui, että mihin sitä taas on päänsä laittanut. Mutta nyt kun Monty on sen puolivuotta ja järkeä hieman tullut enemmän niin kyllä kahden pojan elämää on ihan kiva seurata ja nähdä miten ne kuitenkin nauttivat toisistaan. Montyn kanssa ollaan jo agilityn alkeita otettu ja näyttää ihan hyvältä sen suhteen. Ruoka on paras palkka, mutta ihan hyvin se palkkautuu lelulla taistellessakin. Enemmän pitäisi vain sitä tehdä.
Partasuut ja niiden omistajat toivottavat rauhallista joulua ja menestyksellistä uutta vuotta 2011!

Ruka ja muuttopuuhat

Vaikka muuttopuuhat olivat kesken me päätettiin lähteä kuitenkin lomailemaan Rukan maastoihin. Mutta ilman kommelluksia sinne emme päässeet. Auto päätti, että suunnitelmien mukaan keskiviikkona ei vielä kannata lähteä. Vanha vika uusiutui ja ei enää korjaantunutkaan itsestään. Onneksi saatii auto pikahuoltoon ja päästiin torstaina lähtemään. Reissu oli kyllä sen arvoinen. Käytiin keilaamassa ja tropiikissa sekä päivät katsottiin mc-kisoja. Pojat oli kisoissa mukana, mutta Rommeli ei tarennut pitkään seisoskella. Onneksi hotelli oli ihan vieressä niin pystyi viemään sen aina lämmittelemään. Montya kylmä ei paljon haitannut. Sen piti tervehtiä jokaista ihmistä hyppäämällä syliin. Mutta muuten se oli todella reipas ja kautin sekä valtava ihmismassa ei sitä paljo häirinnyt. Mäkihypyn aikana se vain istui ja katsoi kun miehet hyppi tornista alas ja välillä riehui kun siihen oli tilaisuus. Sen sain kokea, että häkkiin sitä poikaa ei voi jättää ainakaan vahtimatta. Tietenkin tekemisen puutehan siinä tulee kun luukin oli jo syöty. Oma peti piti tuhota tuusan nuuskaksi ja sen jälkeen naapurit saivat kait kuulla pienen konsertin. Tämä tapahtui ensimmäisenä iltana kun kävimme keilaamassa. Tulomatkalla kävimme Kuhmossa ja pojat sai leikkiä Lennyn ja Gamman kanssa. Alkujännityksen jälkeen Monty rentoutui ja leikki oikein kivasti labbispoikien kanssa.

Tämä viikko ollaan sit tehty muuttoa ja poikien osalta se on ollut varmasti aika tylsää. Ovat joutuneet väistelemään laatikoita ja olemaan melko pienessä tilassa. Mutta ihan hyvin ne ovat uuteen kotiin sopeutuneet. Mitä nyt Rommel sai jonkun mahataudin ja kakkasi tiistai-iltana kerran pelkkää verta. Soitin heti päivystävälle ja saatiin lääkkeet, joten nyt tilanne on paljon parempi ja uloste normaalia. Lisäksi Rommel ei suostunut jäämään tänään kotiin kun lähdimme Montyn kanssa aksailemaan. Oli jo täpinöissään ku laittelin herkkuja ja etsin treeniliivä muuttokuormasta. Juoksenteli ovelle ja oli selvästi lähössä mukaan. Rommelin ei siis ollut tarkoitus lähteä mukaan mutta pakko se oli ottaa kun pikkumies jäi ulvomaan. Hallilla raukka sitten luuli että pääsee aksaamaan, mutta joutui tällä kertaa vain katsomaan sivusta. Kiva jos sillä alkaa olla tommonen motivaatio touhuun :D

Montyn pentuaksat meni tosi kivasti. Suoran pätkällä irtosi kivasti namialustalle ja pimeää putkeenkin muutaman toiston jälkeen tosi mukavasti. Vinot kulmat on vielä hankalia, jostain kumman syystä. Mutta eipä me paljoa olla tehtykkään. Olisi kiva vain päästä sen kanssa enemmän touhuamaan. Mutta nyt jatkamme vielä tavaroiden purkua. Ja kuvia toivottavasti saan päivitettyä joku päivä!

Rommel ja Monty

Nyt on kiireet hieman hellittäneet ja pääsee koirienkin kanssa paremmin touhuamaan. Mitään ihmeellistä ei olla tehty. Käyty lenkkeilemässä Utran harjuilla ja opeteltu sivulle tuloja ja kahden koiran kanssa hihnassa kävelyä. Se on ehkä se vaikein juttu :) Monty on päässy myös aksatreeneihin mukaan ja muutaman kerran muistuteltiin putkeen menoa. Nyt aamusta sitten leikittiin kelpie Skipin kanssa ja olihan se pitkästä aikaa varmasti Montynkin mielestä kivaa päästä rallaamaan.

Rommelin kanssa touhuaminen on melkeinpä vain agilitya. Vähän ollaan tokoiltu ja muutamia temppuja yritetty ylläpitää. Aksan puolella keskittyminen on edelleen puomin alastuloon ja se alkaa sujua kivasti. Kosketusalusta on ihan hyvä keino tässä. Rommel hieman kokeilee omia rajojaan irti ollessaan. Kun minun huomio on kuitenkin enemmän Montyssa kiinni niin hän kait ajattelee että ei tarvitse kuunnella luoksetulokäskyjä. Noh, siitä palautteen saaneena on tässäkin asiassa tullut järkiinsä ja kuuntelee jo paremmin. Hajut toisaalta näin alkutalvesta on varmaan taas erilaisia. Muutto olisi nyt sitten edessä ja joudumme kuun lopussa jättämään hyvästit näille mahtaville lenkkimaastoille. Mutta tiedänpä nyt mihin kannattaa tulla :)

Agiliitoa

Kiireet eivät ole hellittäneet yhtään ja nyt tulee vielä muutto eteen. Ei hirveästi naurata, mutta jospa se tästä. Treeneissä ollaan keskitytty nyt kontakteihin ja olen ihan kosketusalustalle sitä ruvennut tekemään. Eilen matka jatkui Pieksämäelle ja siellä eka rata meni ihan haisteluksi ja lopulta sitten kaappasin koiran syliin ja ärähdin, että tämmönen peli ei vetele. En tiedä auttoiko se asiaa, mutta seuraavalla radalla meno oli paljon vauhdikkaampaa ja kerran meinasi jätkä laskea nenän maahan, mutta tiukka nyt mennään käsky sai sen nenän pois ja sitten sitä mentiinkin, väärän putken suun kautta, kovaa maaliin. Mutta ei harmita yhtään tuo viimeinen hylly kun niin hienosti sain sen takaisin peliin mukaan ja sekä kepit että kontaktit meni loistavasti!

Monty on saanut nauttia pentuelämää. Kauheasti en ole kerennyt sen kanssa touhuta, mutta aina jotain pientä. Reissuihin ipana on päässyt aina mukaan ja kovin jänniä paikkoja ne on aluksi olleet. Maneesia ei ole kyllä ihmetellyt onneksi yhtään. Eilen agikisoissa vähän jänskätti alussa, mutta kyllä se siinä sitten vähän aikaa ihmettelyn jälkeen kokosi hienosti itsensä ja käytiin tutkimassa paikkoja ihan reippaasti. Pentukurssikin on ohi. Me ei kyllä minun töitteni takia ihan jokaiselle kerralle päästy. Noutajien treeneissä ollaan käyty myös pyörimässä ja aina se on siellä reippaampi. Pitää vain yrittää käyttää monessa paikassa. Nyt hieman koulun ohella alkaa helpottaa niin jospa sitä aikaa jäis muillekin jutuille. Muuttopuuhat toivottovasti saadaan äkkiä pois alta!

Kiirettä pitää

Tosiaan, kiirettä pitää joka päivä on jotain ohjelmaa ollut viimeiset kolme viikkoa, että alkaa jo pikku hiljaa näkyä kodissa ja silmissä. Mutta mitäpä sitä ei tekisi harrastuksien eteen ja töissäkin on käytävä koulun lisäksi.

Viime lauantaina käytiin pitkästä aikaa kisaamassa Rommelin kanssa ja noh, ei ne ihan putkeen menneet. Ekalla radalla pussi oli pitkästä aikaa liian outo, joten Rommel tuli kaks kertaa sieltä pois. Kolmannen kerran sit meni läpi ja juostiin pois radalta. Toisella radalla sitten puomin kontakti oli ihan mahdoton, ei auttanut treenit viimetippaan, juoksi myös yhden hypyn ohi ja kepeillä jäi haistelemaan, niin ja vielä kaiken huipuks meni väärään päähän putkeen. Sillä ei kyllä enää ollu väliä. Tämä laittoi sitten miettimään näitä kontakteja uusiksi. Haluaisin niin kovasti vielä yrittää juoksukontakteilla, mutta kun ei niistä näytä kovin hyviä tulevan niin mietin että pitäisikö minun ruveta pysäyttämään..Noh, katsotaan mitä Pieksämäellä tapahtuu ja päätetään sitten.

Monty kasvaa ja kasvaa..Sen elämäntehtävä on kiusata Rommelia ja syödä sen jätökset pihalta. Vissiin ajattelee, että autanpa isäntäväkeä keräämisessä. Omiin ei onneksi koske, mutta Rommelin jätökset on vissiin herkkua, yök! Jotain täytyy tähänkin keksiä. Ollaan käyty niin noutajien kuin snautsereiden penturyhmässä ja ihan kivasti on menny. Ei enää kulje niin häntä matalana ja annan sen kyllä leikkiä ja riehua jos sille päälle sattuu. Kovin paljon on vielä tehtävää sen kanssa. Päivässä pitäisi olla enemmän kuin 24h.

Koulutusta

On ollut kyllä niin kiire harjoittelun ja muun elämän vuoksi, että ei ole kerennyt tänne paljo kirjoittelemaan. Harjoittelupäivien jälkeen olo on niin poikki, ja sitten kun laittaa siihen päälle harrastukset niin eipä sitä paljo levähtämiseen aikaa jää. Montyn kanssa ollaan aloitettu pentukurssi. En kyllä näiltä muilta hommilta oo sitten sinnekään päässy ku yhdesti niistä kolmesta harjoittelukerrasta. Eka kerta menikin ihan hyvin. Aiheena kontakti ja leikkiminen ja namin perässähän se menee. Leikkikin sujui ihan ok. Nykyään poika on niin kakat housussa aikuisia koiria tavatessaan ja minua pikkuisen alkaa huolettaa kun se on alkanut pissiä alleen jos joku isompi koira tulee sen luokse. Kyllä se siitä sit tokenee, mutta ensireaktio on tuo. Mitähän tähän tekisi??

Rommelin kanssa ei olla paljoa keretty tekemään. Kerran taidettiin aksaa ottaa ja kivasti se kyl kulki. Lauantaina olisikin koetuksen paikka kun muutaman kuukauden tauon jälkeen päästään kisaamaan. Odotan innolla ja vähänkin liian innolla. Nollan toivossa, mutta ei pidä luoda paineita.

Viikonloppu meni agilityohjaajan peruskurssilla. Kouluttajana Seppo Savikko ja olipa hyvä kurssi. Jo ekana viikonloppuna oppi melkoisesti. Tuli uusia ideoita niin kouluttamisen kannalta kuin ihan meillä Rommelin kanssa tekemiseen.

Maailma avartuu

Monty sai viime sunnuntaina tehosterokotteen ja päästään nyt sitten tutustumaan enemmän paikkoihin ja muihin koiriin. Nyt on viime aikoina nähty kelpien pentua Skipiä joka on tomera poika komentamaan. Mutta ihan ok leikit vielä sujuu. Monty rokotusreissullaan tapasi sisaruksiaan ja niihin verrattuna Monty oli vähän pelokas. Isojen koirien haukkua säikähti alussa niin paljon että juoksi auton alle piiloon. Tuli kuitenkin kun menin kutsumaan, lisäksi aina kun joku iso tuli luokse niin meidän poika se kellahti selälleen. Noh, ehkä parempi noin mitä rupeaisi uhittelemaan. Samaisena päivänä Montylla oli maha ihan kuralla, mutta onneksi apu oli lähellä ja nyt on taas poika ihan kunnossa.

Tänään käytiin ekaa kertaa kunnolla Monty kanssa penturyhmässä vähän tottelevaisuutta harjoittelemassa. Ihan kivasti se meni ja koira on kontaktissa. Alussa vähän arasteli muita koiria mutta kyl sitten loppua kohden reipastu. Leikkiminen oli teemana ja kyllä pieni snakusterikin sieltä sen leikkihalun löysi. Täytyy nyt enemmän vain palkata lelulla niin kyl se siitä. Sitten vaihdoin koiraa ja Rommelin kanssa jäätiin kisoihin tähtäävien ryhmään, aiheena peruskäskyt ja paikalla olo. Maahan meno on hidasta, mutta menee kuitenkin. Siihen siis nopeutta! Paikalla olo sujui tosi hyvi vaikka häiriötä oli vaikka millä mitalla. Tästä on hyvä jatkaa talvikautta.