AVA

Viimeksi kun tänne kirjoittelin oli itku herkässä. Kyllä se vieläkin aika-ajoin tulee. En ole kerennyt tai ehkä oikein osannut tänne kirjoitella vielä mitään tätä aikaisemmin, kun me Rommelin kanssa tehtiin niitä tavallisia asioita joista ei ehkä mitään kerrottavaa ole. Talven aikana kisattiin kaksissa kisoissa ja Rompula teki molemmista tuplanollat. Saatiin siis kasaan myös MM-karsintanollat, mutta ne karkelot jätettiin pois. Sitten Rommel sai virtsakiviä ja ne jouduttiin leikkaamaan. Onneksi ne huomattiin ja saatiin koira kuntoon. Nyt ollaan tiukalla ruokavaliolla ja se tuntuu ihan olevan hyvä. Maistuu ja onneksi käy myös palkkana. Samalla Rommel kastroitiin. Siitä toivuttua pääsimme toukokuussa oman seuran kisoihin jossa tarjolla olisi ollut neljä rataa. 2x agilityrata ja 2x hyppyrata. Me ei oikein noita hyppiksiä harrasteta niin kaksi rataa riitti meille. 

Ensimmäinen oli ihan kauhea räpellys. Tungin itse liikaa kepeille ja siitä virhe. Sitten pakka levisi ja hyllytettiin. Plussaa hyvät kontaktit! Toisella radalla oli ihan hassuja kulmia ja minä puoli minuuttia ennen radan tutustumisen loppua hoksasin että hei, olen harjoitellut tämän ihan väärin :) Noh, onneksi ei lähdetty ihan ekana ja olin jo nähnyt kun medit menivät niin pystyin vielä sen opettelemaan hyvin ennen lähtöä. Ehkä se suurin jännitys meni siihen ja tehtiin puhdas rata. Vähän varmistelin kepeille ja vikalle putkelle, mutta hyvin meni! En uskaltanut jäädä katsomaan tuloksia vaan lähdettiin jäähdyttelemään ja sitten kun tulin pois seurakaveri tuli onnittelemaan! Itku siinä tuli . Tätä on odotettu, Rommelista tuli AVA. Tunneskaala kävi ilosta-helpotukseen. Työ vihdoin palkittiin. Se ei ole todellakaan ollut helppoa eikä sen ole pitänytkään olla. Ikinä se ei ollut varmaa, mutta pieni mahdollisuus oli olemassa.  

Nyt pääsi koira varhaiseläkkeelle. Kävimme kesällä SM kisoissa ja se oli ihan huippua jälleen. Saimme edustaa seuraamme joukkuekisassa, mutta harmiksi joukkueemme jäi ilman tulosta. Sunnuntaina oli yksilökisat ja karsintarata käytiin vesilammikossa. Mutta se ei haitannut menoa. Mentiin niin kovaa kuin päästiin ja puhdas rata saatiin. Pari sekunttia tuli yliaikaa ja aika pitkään saatiin odottaa että päästiinkö 50 koirakon joukkoon. Finaaliin ei päästy, mutta sekään ei haitannut. Se oli parasta mitä me ollaan hyppiksellä tehty. Seuraavaksi pidettiinkin lomaa. Käytiin elokuussa piirinmestaruuskisoissa ja noh, oma liikkuminen oli jo sen verran hankalaa että ei sieltä tulosta tullut. Nimittäin tämä minun maha alkaa olla jo tiellä. Eli me ollaan ehkä nyt meidän uramme parhaat suoritukset tehty ja hömpötellään omaksi iloksi ryhmätreeneissä ja pidetään kuntoa yllä ettei ihan rapistuta. 

Jospa sitten seuraavaksi alkaisi katsomaan ja miettimään sitä kaveria Rompulalle ja kasvattamaan uutta käppänävaliota :)

Kiitos ja anteeksi

Me ollaan Rommelin kanssa kisattu loppukesä/syksy muutamia kisoja. SM-nollia on kasassa neljä ja tuplatkin on saatu. Lisäksi mm-karsintoihin vaadittu voittonolla on myös taskussa. En kyllä kesällä ajatellut että sinne karkeloihin vielä mentäisiin, mutta saa nähdä. Lisäksi valioituminenkin oli TAAS niinkin lähellä kun voitettiin omissa kisoissa niin serti olisi ollut tulossa, mutta tietenkin meillä oli jo siltä tuomarilta serti jo saatu. Tätä meidän tuuria! Mutta jospa se tulisi vielä tässä. Olisi hienoa saada Rommel agilityvalioksi. Se kruunaisi meidän uran ja sen työn mitä ollaan tehty. Käppänä, ja vielä tommonen kovapäinen, itsenäinen, oman tiensä kulkija, -ei ole varmasti helpoin agilityrotu. Rommel on näyttänyt että kyllä sekin pääsee nopeasti. Tänä kesänä on jo useasti ylitetty 4m/s etenemät. Mutta harmi on että ikä sillä alkaa kuitenkin painaa ja haluan sille terveen eläkeiän joten meidän kisaura alkaa olla loppusuoralla. Tällä hetkellä me treenaillaan pikkujuttuja ja pidetään peruskunnosta huolta.

Mutta sitten...Elämä on joskus sangen epäreilua. Sitä ei voi todellakaan ennustaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja edes mitä huomenna tapahtuu. Joten muistakaa elää jokainen päivä ikäänkuin se olisi viimeinen. Blogi meillä pitää varmaankin nyt pienen tauon. Pystyn tästä juuri ja juuri nyt vasta kirjoittamaan. Me jouduimme luopumaan rakkkaasta perheenjäsenestä ja se tuntuu edelleen todella pahalta ja  epäreilulta vaikka aikaa siitä on kulunut jo tovin. Ei ole vielä ollut päivää että ei se pala kurkkuun tule ja kyyneliltä olisi vältytty. Aika parantaa haavat tai näin ainakin sanotaan, mutta en ole siitä kovinkaan varma. Välillä olen surullinen, vihainen itselleni ja myös harmittaa. Harmittaa kun saatiin kaikki palaset harrastusten osalta kasaan, koira oli parhaimmillaan ja me nautittiin niin siitä yhdessä tekemisestä. Mutta vaihtoehdot oli meillä vähissä ja uskon/toivon että näin oli paras myös koiralle.

Katsotaan mitä tässä talven aikana tapahtuu ja palaillaan kertomaan siitä sitten aika-ajoin.

Olen ollut ihan äimän käkenä välillä kun blogissa on ollut lukijoita useita kymmeniä joku päivä. Kiitos teille siitä ja hyvää syksyä ja tulevaa talvea!

Kirkkain tähti taivaalla toivotan sinulle joka ilta hyvät yöt!

Jäi jäljelle vain irtokarvat,
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takinvuoret,
kaikki ne revityt lelut, puunkuoret...
Vain jokainen muisto,
hetki täynnä elämää,
kun näitä muistelen 
- en koskaan yksin jää.

Aksasta me tykättiin!



Into tokoiluun kasvoi molemmilla koko ajan!



Halusin tähän tuoda vielä videon arjesta, mutta kone teki tepposet. Kertokoot kuvat sen!

tähän astinen uramme kohokohta?

Minulla loma alkoi ja se aloitettiin Rommelin kanssa käymällä Jyväskylässä agilityn MM-karsinnoissa. Sain houkuteltua kaverini matkaseuraksi, joten ei tarvinnut meidän lähteä koko perheellä. Näin ollen sain keskittyä vain kisaamiseen. Saatiin Jyväskylässä yöpaikka, joten lähdimme perjantai-iltana jo ajelemaan. Veimme teltan kisapaikalle jo valmiiksi, mikä oli hyvä, kun lauantaina oli hyvin epävakainen sää. Kisapäivä oli pitkä ja välillä käytiin autossa ottamassa torkut.

Ensimmäinen karsintarata, hyppäri, oli aika suoraviivainen ilman mitään sen kummempia kinkkisiä kohtia. Linjojen kanssa sai olla tarkkana ja juosta piti. Rommel teki tasaisen hyvää suoritusta, pituuden palikkaan ilmeisesti hieman kosketti varvas tai jotain kun maaliin tullessa luulin ihan että oli puhdas rata, mutta tuloksista oli vitonen + ne yliajat..Videoltakaan ei näy missä kohdin tuomari kättä nostaa...mutta meille se oli henkisesti puhdas rata :)

Toinen rata oli agilityrata ja ihanneaika siellä 40,19 mikä oli kyllä kova, mutta ehkä saavutettavissa. Rata alkoi hyvin ja Rommel tuntui etenevän ihan mukavasti, mutta tuli hassusti A:n ohitse (minä olin ehkä vähän edessä jolloin ei nähnyt sitä) Niin siinä tuhraantui meillä aikaa ja tulokseksi siis viisi virhepistettä ja 9 sekunttia yliaikaa. Loppurata oli myös sujuva ja kontaktit ihan huiput!

Me lähdettiin kisoihin rennoin mielin ja kokemaan jotain uutta! Ei varmaan tule toista tilaisuutta näihin karkeloihin joten otsikon mukaan lauantai saattoi olla meidän uramme kohokohta. Edustaa omaa seuraamme Suomen parhaimpien joukossa. Radat eivät olleet vaikeita. Näistä kisoista jäi opittavaa se, että minun tulee nyt alkaa keskittymään siihen, että pystyn jättämään Rommelin suorittamaan esim. keppejä. Jään helposti sitä siihen vierelle kirittämään. Eli voisimme alkaa kokeilemaan kisoissa vähän enemmän riskinottoja. Se saattaisi tuoda muutamia sekuntteja nopeutta lisää.

Videot pitää julkaista joku kerta

Viime lauantaina käytiin Varkaudessa avaamassa ensi vuoden SMnollatili. Aurinko paistoi ja sain ensimmäiset rusketusrajat. Vaikka päivä oli kuuma jaksoi Rommel hyvin juosta ja uusi viilennystakki oli ihan hyvä. Tuomarina oli Salme Mujunen ja hänen tapaansa radat olivat hassunhauskoja. Kontakteilta täyskäännöksiä ja putket tuomassa rataan vauhtia! Mukavat radat, mutta ei se Rommel edelleenkään kontakteilta käänny vaan posottaa suoraan ja yleensä siinä menee aikaa kun etsin sitä selän takaa :) Treenattavaa siis on. Mutta nyt lomailemme!

Kuvia SM-karkeloista

Tässä vielä kuvasaldoa ja lisää tunnelmia. Kuvaajana Erja Härkönen

Minijoukkue: Virpi ja Lenni, Laura ja Meela, Kati ja Martta sekä Maiju ja Rommel
sekä yksilöradalta Rompula

SM-kisat 2015

Nyt on käyty agilityuramme toiset SM-kisat. Viime vuonna Tampereella saimme edustaa seuraamme joukkuekisassa sijalla neljä. Tänä vuonna olimme joukkuekisan lisäksi myös yksilökisassa. Lauantaina siis Poksin minijoukkueessa kisasi Laura ja Meela, Kati ja Martta, Virpi ja Lenni sekä me, tässä järjestyksessä. Me majoituttiin serkkuni luona, mikä oli aivan mahtavaa. Oli grilliruokaa ja palju! Lauran ja Meelan rataa en kerennyt lauantaina katsomaan, mutta Katia ja Virpiä onneksi kerkesin mennä kannustamaan. Meillähän rata oli vasta viiden aikaan iltapäivästä. Rommelin jätin majapaikkaan. Lauralla ja Meelalla oli tullut hylätty suoritus toiseksi viimeisellä esteellä. Se tiesi, että meidän muiden tuli tehdä tulos, jotta joukkueemme sijoittuisi. Kati ja Martta tekivät hienon yliaikanollan. Virpillä ja Lennillä ei mennyt ihan niinkuin ajateltiin, mutta hienoa menoa jos ei niitä kolmea kieltoa lasketa :) Näin ollen saimme lähteä Rommelin kanssa ihan ilman paineita mutta puhdasta ja rentoa rataa lähdimme tekemään. Tässä onnistuttiin. minusta se joukkuerata oli hieno! Koira teki todella hienot kontaktit ja kääntyi tiukasti. Joukkuun kokonaissuoritus oli siis hylätty. 

Lauantaina kun satoi vettä melkein koko päivän, paitsi finaalien aikana, niin sunnuntaina porotti aurinko niin kuumasti, että ei tarvinnut pitkiä housuja. Meidän startti oli 12.20. Olimme ryhmämme ensimmäinen koirakko. Alkuun se minua jännitti, mutta ei se ollutkaan paha paikka lähteä. Olinhan nähnyt sen radan jo monta kertaa ja mielessäni pohtinut miten se suoritetaan. Sunnuntaina vaikka olisi voinut mennä sillä ajatuksella, että kaikki tai ei mitään niin hieman yhdessä kohdassa varmistelin. Se ehkä söi meiltä sen sekunnin, mikä ei nyt niin haitannut, koska ei se olisi meitä finaaliin vienyt. Tehtiin siis SM-kisojen karsintaradalla puhdas rata 3,55 sekunnin yliajalla, etenemällä 3.87. (radan etenemä oli laskettu 4,2, mikä on meille aika paljon) Rata oli hyvin tutun oloinen. Tuomarina oli Mika Moilanen, jonka radalla kävimme toukokuun lopussa Kajaanissa. Siellä oli monta samanlaista kohtaa. Kepeille vienti, putket oli sijoitettu samalla lailla..se vahvisti ajatusta että kyllä me tämä hoidetaan. Rommel jäi lähtöön hyvin. Raukka ei kuullut tule käskyä kun kaijuttimet huusivat sen vieressä. Sama viime vuonna. Hypin ja pompin siellä että saa tulla ja silti se vähän epäröi että ootko varma :) Oli kyllä kiva kisata ja tuo koira on ihan mahtava. Vaikka me ei nopeimpia ollakkaan niin se on kyllä ihan huippu silti! 

Seuraavaksi vietämme juhannusta ja sitten käymme tutustumassa MM-karsintojen tunnelmaan. Siellä ei varmaan vauhti riitä myöskään huippujen vauhtiin, mutta kun kerran sinne päästään niin käydäänhän sitä nyt katsomassa millaista siellä on. Kuitenkin ainutkertainen tilaisuus. Sen jälkeen käymme Varkaudessa yksissä kisoissa ja sitten koittaa kesäloma. Kesälomalla lenkkeilemme ja teemme ehkä pieniä aksajuttuja ja loppuhuipennus on taas Ylläksen viikon mittainen reissu! 

Tässä tunnelmia SM-kisoista ja lopuksi myös muutama video aikaisemmista kisoista.

Tässä videoita ja tuloksia helatorstailta. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana :)

SERT-rata

Kajaanin hasardien pelastusten nollarata

AVA-titteli lähellä ja SM-kisoja odotellaan.

Tämä postaus on ollut odottamassa julkaisua videoita varten, mutta en oo vielä saanut niitä puhelimesta ladattua. Joten menköön nyt ilman videoita. Ne tulee jälkikäteen :) Viime kuussa helatorstaina olimme kisaamassa naapuriseuran kisoissa. Yö oli taas nukuttu huonosti ja aamulla klo 9 oli ensimmäinen startti Montyn kanssa. Monty oli reippaampi hallissa, mitä viimeksi. Vielä ei täysin rento, mutta nyt ei tarvinnut raahata sitä lähtöön. Ensimmäiseltä radalta se taas tuli ekan esteen ohi ja siinä meni mahdollisuus puhtaaseen rataan. Muuten ihan hyvä rata ja hyvää etenemistä. Joalla oli uusi puomi, mikä vähän rämisi ja pelotti koiraa. Lisäksi sillä toisessa etusessa oli jotain ja jäi nuolemaan sitä. Mutta kaiken kaikkiaan saa olla tyytyväinen. Sijoituttiin tuolla radalla kolmanneksi muistaakseni. Toinen rata lähti lähempänä yleisöä, josta Monty vähän paineistui ja oli vaikea saada se jäämään paikoilleen kun se vain vilkuili sinne yleisöön. Sain kuitenkin ja lähdettiin melkeinpä yhtämatkaa. Tämä rata oli vähän hasardi. Pelastuksen pelastuksia ja kepeillä ei koira taipunut toiseen väliin. Lopulta sitten putken väärä pää koitui kohtaloksi. Mutta taas reipasta etenemistä koiralta. Kääntymäänhän tuommonen neliömäinen snautseri on vähän huono :)

Mutta sitten, se helatorstain harmitus! Ensiksikin Rommelin kanssa kisattiin kaksi agilityrataa. Kisaajia oli niin vähän että en edes uskonut meidän saavuttavan puhtaita ratoja kummempaa. Jos sertejä aijottiin saada niin piti voittaa mikä ei nyt ole meille mitään jokapäiväistä luksusta. Palkintosijoituksia kolmosissa ollaan saatu ollen toisia tai kolmansia, mutta ei olla taidettu voittaa vielä kertaakaan. Sekin päivä koitti! Saatiin nolla ekalta radalta ja se oli kyllä hyvä rata. Meille rataprofiililta oikeanlainen rata. Etenevä ja vauhtia saatiin pidettyä yllä. Näin ollen siis ekalta radalta ainut nollatulos ja SERTi. Se olikin toinen serti AVA-titteliin kun ensimmäinen tuli kaksi vuotta sitten toukokuussa. En uskaltanut jäädä katsomaan tuloksia vaan lähdin jäähdyttelemään ja treenikaverit tuli sitten onnittelemaan. Noh, sen päivän tavoite oli saavutettu. Toiselle radalle lähdettiin rennoin mielin. Toinenkin rata oli kiva. Sai luukuttaa. Vedätin aalta mikä oli hyvä. Mutta pari kohtaa meni vähän pitkäksi ja keppien jälkeen ei ihan edetty suoraviivaisesti missä menetettiin hieman aikaa. Puhtaalla radalla taas kuitenkin maaliin. Siinä koiraa palkatessa seurasin muita ja ei ollut puhtaita suorituksia tullut. En pystynyt taaskaan jäämään katsomaan loppuun vaan lähdin jäähdyttelemään. 

Lenkiltä palatessa sain kuulla, että oli tullut toinen nolla seurakaverillamme. Silloin tiesin, että oltiin korkeintaan toisia, koska ajattelin että ei me sheltille nopeudessa oltu pärjätty. Mutta kun näin tulokset ja sen aikaeron, alkoi mieli taas jossitella ja harmitella :) Olimme siis hävinneet 0,05s Mintulle ja Lauralle. Se pituuden jälkeinen mutka tai kepeiltä pikkuinen hidastus tai putkeen ohjatessa vähän vauhti hyytyi. Nämä kohdat kun olisivat menneet nappiin voisimme ehkä juhlia nyt AVA-titteliä :). Se titteli mistä haaveilen ja nyt se oli lähempänä kuin koskaan! Noissa kisoissa tuomarit tekivät joka toisen radan vuorotellen mikä mahdollisti sen, että SERTejä pystyi vastaanottamaan molemmilta radoilta, kätevää. Vaikka olisihan se ollut aika hassua saada sertit samoista kisoista ja valioitua :D. Mutta mikä parasta, siihen on meillä mahdollisuus. Toivottavasti se joskus napsahtaa eikä siihen menisi toista kahta vuotta :) 

Toinen iloinen asia oli se, että ensimmäisen radan voiton myötä, voimme osallistua myös mm-karsintoihin kesäkuun lopussa. Olisihan se kans yksi kokemus lisää tällä agilityuralla.

Kuun lopussa kävimme myös Kajaanissa kisaamassa kahden agiradan verran. Tuomarin oli Mika Moilanen, jolla oli haastavat alut ja muuten ihan etenevä rata. Radat, jossa pitää kikkailla heti kahden ekan esteen aikana, ovat meille vähän haastavia. Sillä jos ohjaus on yhtään pielessä heti alussa jään jälkeen ja radasta tulee pelastuksien pelastusrata. Tehtiin kuitenkin molemmilta radoilta nollat ja ekalla sijoituttiin kolmanneksi. Toisalla oltiin viidensiä. Ihan huikee tuo koira nykyisin. Tekeminen on niin mukavaa sen kanssa ja siihen voi luottaa että se suorittaa sen minne sen ohjaa.

Nyt ei ole kisoja tiedossa, vaan vähän huilitaan ja hiotaan joitakin pikkujuttuja sekä pidetään virettä yllä. Viime viikolla oli SM-joukkuetreenit. Hiottiin irtoamista ja omaa liikkumista paremmaksi. Nyt vain sitten rennoin mielin SM-kisoihin. Mitään hävittävää meillä ei siellä ole. 

Koulutuksia ja kisailuja

Kevät on jo Joensuussa pitkällä. Bloggaus on jäänyt vähän vähemmälle ja nyt tuleekin juttua kolmen viikon takaisesta Jenna Caloenderin koulutuksesta Mikkelissä, minne lähdimme Katin ja Martan kanssa. Matka meni nopeasti vaikka silmät tuntuivat että ne painaa ainakin tonnin, kun edellinen yö oli hieman katkonainen, kiitos siitä Annille joka ei halunnut nukkua enää viiden jälkeen. Perille päästiin jossa paistoi pääasiassa ainakin aurinko. Rata näytti sangen vähäesteiseltä mutta oli siinä omat juttunsa.

Alkuun tuplavalssit, jota olen odettanutkin että joku mulle ne opettaisi tai minusta tuntuu että mä en osaa valssata. Minä aina jämähdän paikoilleen, joten luota koiraa että se tulee ja mene! Näillä ohjella ennätin hyvin valssata ja minulla ei ollut kiire mihinkään. Ja se mikä yllätti oli että Rommel kääntyi niihin. Koira jonka olen luullut, että se ei käänny vaan posottaa suoraan. Ihan ihme ajatuksia. Ysille harjoiteltiin poispäinkäännöstä. Ensiksi mietin että muistaako Rommel sitä, lähteekö etenemään. Se meni kuin vahna tekijä! Loppuun koitettiin layerointia 16-18 niin että ohjattiin puomin takaa. Sekin toimi, vaikkakin ei ollut se nopein meille, mutta koira irtosi. (luulen kyllä että koira tiesi minne oli mentävä kun rataa oli jo tehty, mutta meni kuitenkin)

Sitten koitti vappu

Vappuna on jo tullut perinteeksi että se vietetään agilityn merkeissä. Omalla seuralla on jo ollut monena vappuna kisat ja tänä vuonna ne oli kolmepäiväset. Kisasin Montyn kanssa perjantaina ja lautaina sekä Rommelin kanssa sunnuntaina. Monty oli oikein pätevä ja omalla hallilla rento ja tiesi mitä mentiin tekemään. Se avasikin perjantaina LUVA-tilinsä! Toinen luvakin oli lähellä, mutta minä olin liian malttamaton, enkä ohjannut loppuun. Välillä unohtuu, että se pitää viedä esteelle eikä voi olettaa että irtoaa niinkuin Rommel. Mutta ei se Rommelkaan aina niille esteille irtoa. Sunnuntaina se oli jotenkin ihan hakusessa. Ihan hyvällä vauhdilla kulki, mutta jotenkin se ei ollut täysillä mukana. Haisteli lähdössä ja jopa radalla. Ehkä olin itsekin jo väsynyt sunnuntaina enkä keskittynyt niin, mutta jotain hämminkiä meidän tekemisessä oli. Harmi sinänsä koska taas se SERTi olisi ollut saatavilla. Noh, pitkään jatkunut nollaputki nyt meni hyllytellyksi ja tästä otimme opiksi. Ensi torstaina jatketaan taas molempien kanssa!

Montyn luva-rata:

Täytyy tähän loppuun vielä sanoa, kun ekstemporena toikoilin poikien kanssa keskiviikon treenivuorolla, koska Melissa Markki tarvitsi tokoilijoita johonkin koulujuttuunsa. Hän siis videoi. Nuo pojat olivat siis ihan huikeita. En oo tehnyt tokoliikkeitä niiden kanssa koko talvena ja Monty seurasi ihan törkeen hyvää seuraamista, hypyn ja liikkeestä maahanmeno oli minusta 10 arvoisia sekä Rommel teki ihan mahtavan luokstulon pysäytyksen. Tokointo taas kasvoi. Harmi vain kun uusien sääntöjen myötä nuo jo opetetut liikkeet pitää rikkoa…vai kävisinkö kesällä jonkun kokeen vanhoilla säännöillä..