Synttäreitä ja aksaa

Viikko on vierähtänyt miettien tätä koiraharrastusta ja sitä miten tästä eteenpäin. Tapahtumalle ei voi enää mitään ja koira on oma itsensä. Siinäkin tilanteessa, kun sitä olen käynyt läpi, ei ollut loppujen lopuksi sen enempää agressiota mitä esim. Rommel ja Monty leikkiessä tekevät, ajavat toisia takaa, mutta kokeessa kun se tapahtui niin ymmärrän täysin miltä se ulkopuolisista saattoi näyttää. Ja se tosi-asia että paikkamakuussa pitää pysyä paikalla. Tästä nyt sitten vain treenaamaan tätä ja katsotaan josko me joku kaunis päivä sitten tokokoetta joskus koitamme. 

Olemme nyt keskittyneet enempi tämän viikon aikana aksaan. Keinua tehtiin niin viikkotreeneissä kuin näin sunnuntai aamuna vapaavuorolla. Sekä Monty pääsi esittämään todella hyvää seuraamista, (tai ainakin minun näkökulmasta se oli hyvää) sitä pitää kyllä videoida joku päivä. Rommel täytti perjantaina seitsemän vuotta ja pikkuinen pääsi rallattelemaan aksaesteille. Pikkuhiljaa pitää meidän ruveta tekemään niitä kokonaisia ratoja, kun pystyn itse juoksemaan jo paremmin että en ole koko aikaa jäljessä. Treenivuorolla oli keppikulmat aiheena ja ne meni hienosti molemmilla. Montyn kepit on minusta ihan mainiot. Se tekee niitä jopa leyeroinnilla! Keinu tosiaan alkaa olla sillä mallilla että me voitaisiin toukokuussa oman seuran kisoissa startata ne agiradatkin. Pääsiäisen kisat varmaan vielä skipataan Rommelin kanssa sillä nyt tuntuu että Kuhmon reissu vetää enemmän puoleensa. Täällä olisi kolmena päivänä kisat ja aluksi mietin että Rommelin kanssa olisi pitkänäperjantaina käynyt juoksemassa muutaman radan, mutta jätetään se starttaaminen siitä vielä parin viikon päähän. Lopuksi vielä Monteroisen aksanäytettä valssitreenistä. 

Loppui ennen kuin ehti alkaakaan

Otsikko viittaa meidän tämänpäiväseen tokokokeeseen ja tällä hetkellä minusta tuntuu että ehkä jopa meidän tokouraankin. Nimittäin lähdimme tänään koko konkkaronkka Liperin tokokokeeseen. Minua ei hirveästi edes jännittänyt ja ajattelin että tästä voi tulla hyvä päivä. Oltiin valmistauduttu hyvin ja treenattu hyvin. Mahdollisuus ykköstulokseen oli! Kävin ilmottautumassa ja huomasin että ollaan toisena koirakkona. Se loi vähän jännitystä kun paikkamakuussa molemmilla puolilla on koira. Mutta sitä ollaan treenattu ja luotin siihen. Sitten kun oltiin hallissa odottelemassa huomasin että meidän vieressä oleva koira onkin pois, joten vielä parempi meille paikkamakuuta ajatellen. Siinä odotellessa Monty ikävä kyllä pääsi uhoamaan yhdelle urokselle, joka sattui olemaan sitten meidän vieressä myöskin paikkamakuussa. Mietin että oliko tämä nyt tässä, keskeytetäänkö? kun koira meni tuohon tilaan henkisesti, se ei tiedä kovin hyvää. Noh, jatkettiin kuitenkin kun tilanne laukesi ja koira oli hyvin kuulolla ja rentoutui. Sitten tuomarin kopeloidessa tapahtui mitä ei ole ennen tapahtunut ja en edes osannut siihen reagoida. Tuomarin sanoi että Monty koitti näpäistä sormista kun palleja tutkittiin. Monty väisteli tuomaria koko ajan. Tässä vaiheessa tuomari mietti että päästääkö meidät kokeeseen. (nyt toivon että eipä oisi päästänyt, kun itse en aikasemmin osannut sitä ratkaisua tehdä), Mentiin riviin ja Monty tapansa mukaan vähän höyrysi, (nuuski maata ja sinkoili) mutta luoksepäästävyydessä asettui hyvin ja saatiin siitä 10. Sitten alkoi paikkamakuu. Monty tiesi jo mikä liike tulee kun ennakoi maahanmenoa. Meni ekalla käskyllä maahan ja jäi hyvin paikalleen. Kun päästiin kentän toiselle puolelle kerettiin olla muutamia kymmeniä sekuntteja kunnes se vieressä oleva uros päättikin lähteä sähäkästi omistajan luo. Huoh, Niinpä se Montykin lähti ja minnepä muualle ku sen kultsun perään ja rähinällä. Ei onneksi mitään iso rähinää ajoi takaa ja koitti hännästä napsia. Minä kutsuin Montyn pois, mutta siinäpä se meidän koe sitten oli. Monty kehästä pois ja mikä pahinta sai merkinnän agressiivisesta käytöksestä kennelliittoon. 

Olen ehkä vähän shokissa tästä ja mietin vain että mitä olisin voinut tehdä toisin? Olisi pitänyt tajuta kun sillä alkoi mennä yli että nyt jätetään kesken. Se kävi mielessä mutta miksi sitä en tehnty? Mitä minä teen nyt? Jätetäänkö tokohaaveet kokonaan? Meillä on joko ollut todella huono tuuri noissa paikkamakuissa tai sitten ei olla vielä valmiita läheskään kokeeseen. Viime syksynä meidän päälle käytiin ja nyt lähti vierestä koira jonka seurauksena saalisviettinen koirani lähti perään. Ollaan tehty häiriötreeniä (toinen koira vieressä leikkii, tekee kaukoka, juoksee lelun perässä) mutta se ei ole näköjään riittänyt siihen että kisatilanteessa Montyn hermot pysyisivät kasassa ja pysyisi paikallaan jos joku toinen sinkoaa vierestä pois. Alo-luokan paikkamakuut on minusta niin inhottavia kun ei voi tietää toisten suoritusvarmuudesta. Montykaan ei ole ollut sieltä varmimmasta päästä, mutta töitä ollaan sen kanssa tehty ja harmittaa kun taas joudutaan palamaan takaisin lähtöruutuun ja saamaan paikkamakuusta kiva juttu ja että se sai sen merkinnän. Totuushan on että Montyn olisi pitänyt pysyä paikalla, en puolustele sitä yhtään. 

Onko minulla liian isot tavoitteet tuon suhteen? Rommelin kanssahan me tokokoetta käytiin sen ollessa olikohan viisi vuotias..pitäiskö minun odottaa että Montykin vähän vielä kasvaisi henkisesti. Kesäkuussahan se täyttää neljä. Ensi vuoden tokouudistukset vain eivät meidän kannalta ole niin hyviä niin siksi olisin halunnut edes yhden hyvän paikkamakuun kisatilanteessa, jotta sille tulisi sitä varmuutta. Näitäkin tilanteita jossa toinen koira lähtee rivistä pitäisi treenata. Treenikaverien koirat kun ovat niin varmoja paikallaolijoita. Tämä iänikuinen klisee, kyllä se treeeneissä osaa! Montyn kanssa on vain tosi kiva treenata tokoa. Se tekee innokkaasti ja on kehittynyt todella paljon. Pitäiskö meidän sitten vain unohtaa kisat?

Näistä uhoamisista toisille uroksille on tullut nyt hieman ongelma. Messarissa viime jouluna ajattelin että se johtui pitkästä matkasta, odottelusta ja nartuista. Osasyynähän nuo voi ollakin, mutta onko sille kehkeytymässä joku urosagressio. Meillähän on vain narttukavereita pääsääntöisesti. Joskus hallilla treenatessa on tapahtunut sitä, että odotellaan vuoroa ja treenikavereiden urokset tulee halliin/menee ohi pitää alkaa uhittelemaan. Siitä tietenkin kiellän ja kovasti ja koitan myös ennakoida noita tilanteita, jotta niitä ei tulisi. Tässäpä vuodatusta tältä osin, jos hyvät lukijat teillä on jotain vinkkejä tähän miten saadaan tämä nollattua niin otan niitä vastaan. Nyt en tiedä mitä pitäisi ajatella. Ehkä keskitytään Rommeliin ja sille se TK2 tänä vuonna..

Pikatreenejä

Viikonloppuna meillä oli pikku prinsessan nimiäiset. Typykkä sai nimekseen Anni Reeta. Hulinaa riitti ja näin ollen ei oikein kerennyt tekemään mitään muuta kuin pikatreenejä koirien kanssa. Tai tais nuokin treenit olla viikolla tehtyjä. Päivät menevät ihan liian nopeasti. Sunnuntaina tuli syötyä kakkua, voileipäkakkua ja muita herkkuja ihan liikaa ja niitä on vieläkin jäljellä. Eilen käytiin tekemässä läheisellä koulun parkkiksella pikatreenit paikkamakuuseen ja matkalla sinne sitten tehtiin seisomisia, maahamenoja ja luoksetuloja. Tänään aurinko paistaa niin kivasti että oisi voinut lähteä lenkille, mutta varmaan vielä viikonlopun hulinat väsyttävät ku piti ihan päikkärit Annin nukkuessa ottaa. Tällainen pikapostaus ennen viikonlopun koitosta!

Pojat vartioivat pikkuisen unia

kevät

Viime postauksen jälkeen ollaan aktivoiduttu niin ulkoilunkin kuin treenienkin suhteen. Kun aurinko paistaa niin ulkona on sen verran lämmin, että voidaan vaunulenkkejä tehdä mukavasti. Kerroinkin, että niitä pitää treenata ja hyvin ne on lähteneet sujumaan. Pojat nopeasti hoksasivat, että vieressä pitää kulkea. Vauhti ei ole päätä huimaava, mutta pääsevät pojat myös juoksemaan irti välillä, niin tyytyvät välillä hitaaseenkin vauhtiin. Neiti nukkuu kolmen tunnin unia niin keretään poikien kanssa viettää omaa laatu aikaa välillä. 

Laatu aika tarkoittaa sitä että kerkeen trimmailla poikia, käytiin viime viikolla vapaavuorolla aksaamassa ja illalla ollaan päästy tokoilemaan tuttujen kanssa. Lisäksi voidaan maata sohvalla myös pojat kainalossa :) Aksahallilla oli viikolla myös neitikin mukana. Nukkui sikeästi kaukalossaan, kun minä treenasin vuorotellen poikien kanssa. Kätevää ja mukavaa! Ilmoitinpa Montyn nyt sitten sinne tokokokeeseen. Sitä silmällä pitäen, ollaan hieman tehty liikkuroinnin kanssa jääviä ja paikkamakuuta. Paikkamakuu on nyt paljon parempi, mitä joskus on ollut ja luotan koiraan nyt erilailla. Toivotaan että uusi paikka ja uudet koirat eivät alkaisi ahistamaan toista niin paljon että pakka ei pysy kasassa. Viime hetken maratontreenejä en nyt ota vaan palautellaan mieleen ja palkataan paljon. Kerron sitten miten meni ja toivottavasti saadaan myös suoritukset videolle. Hyvällä perussuorituksella voidaan odottaa  ykkös tulosta!

Uusi "lauman" jäsen

Kaksi viikkoa sitten saimme uuden "lauman" jäsenen, nimittäin sellaisen 3510g ja 50cm mittaisen pikkuisen tytön. Tässä on nyt mennyt aikaa häneen tutustuessa niin äidillä ja isällä kuin meidän pojillakin. Pojat alkavat tottua. Eivät enää joka itkuun reagoi ja vaipanvaihtoon ole lähdössä mukaan, vaan ovat omalla paikallaan. Rommel on ollut paljon kiinnostuneempi ja tunkee syliin kyllä yhtäaikaa jos mahdollista. Rommel on aina ollut kiinnostunut ylipäätään vauvojen jaloista. Hyppii niitä kohti, mutta kun siihen puuttui heti niin ei ole tarvinnut montaa kertaa sitä siitä enää komentaa. Muuten antaa olla vauvan sohvalla, sitterissä ihan rauhassa. Monty taas on ottanut vauvan vastaan erinomaisesti. Ei turhaan tule nuuskimaan vaan antaa olla. Monty myös komentaa Rommelia jos Rommel alkaa liiaksi käydä hyppimään. Mutta kaiken kaikkiaan kotiutuminen on sujunut hyvin. Eilen ja tänään päästiin kaikki yhdessä ulos ja saivat pojatkin juosta pitkästä aikaa irti. Lenkithän ovat olleet Aussin vastuulla kun itse en ole päässyt hädin tuskin kävelemään. Synnytys ei ollutkaan niin helppo mitä voisi kuvitella. Pikkuhiljaa tästä aletaan toipua ja toivon, että päästäisiin ensi keskiviikkona jo omiin ryhmätreeneihin. 

Sisätokoa ollaan tehty aina kun vauva on nukkunut. Vieläkin pidän mahdollisena sitä, että kuun lopussa tokokoe olisi tähtäimessä. Mutta kyllä koirista alkaa huomata, että ne tarvitsevat normaalit ulkoilut ja tekemiset kun aamu- ja iltarallit ovat tässä kahdessa viikossa tulleet tutuksi. Vaunujen kanssa lenkit eivät tule olemaan helppoja, mutta treenataan sitäkin. Voi olla että ensi viikolla kun Aussi lähtee töihin käymme lyhyet aamupäivälenkit ja minä Aussin tullessa kotiin lähden sitten koirien kanssa pitemmälle lenkille. Katsotaan millainen päivärytmi meille muotoutuu. 

Tokoilua välillä

Lauhat säät jatkuvat ja me olemme voineet tokoilla omassa pienessä, mutta sangen aktiivisessa ryhmässä. Viime torstaina tehtiin kisanomaiset treenit. Ihan kaikkia alo liikkeitä ei tehty, mutta kehänauhat ja liikkuroinnit niinkuin kokeessa. Ensin lyhyt paikallaolo ja sen jälkeen otin ilman hihnaa seuraamisen, maahan menon, luoksetulon ja seisomisen Montylle. Treenit sujuivat minusta hyvin. Ainut vain että Monty poika tarjoaa sivulla ollessa, kun aloitetaan liikettä, maahanmenoa. Sitähän me ollaan harjoiteltu, fiksu poika :) Ainut mikä ei liikkeenä mennyt kovin hyvin oli liikkeestä maahan meno. Toisella käskyllä maahan, nousi istumaan, kun lähin tulemaan viereen huomasi tehneensä virheen ja meni maahan. Mä en voi olla huvittumatta tuon koiran oivalluksista :) Meillä on aina hauskaa ja se on minusta pääasia. Tietty kun tehdään töitä niin silloin vaadin keskittymistä, eikä voi hörhöillä omiaan, kuten haistella hajuja. Poika palkalle ja autoon ja lopuksi tein sitten pallon kanssa liikkeestä maahanmenoja eri vauhdeista. Liikkeestä maahanmenoja ei olla tehty pitkiin aikoihin, kun siinäkin alkoi käydä välillä niin että Monty tarjosi sitä jo välillä seuraamisessakin. Eli koira muistaa mitä ollaan treenattu ja jos hiotaan jotain liikettä enemmän ajattelee hän että nytkin treenataan tätä. Nuo kisanomaiset treenit on meille kyl niin hyviä. 

Lauantaina oli sitten Mia Skogsterin seuraamisklinikka meidän hallilla. Olin ilmottautunut kuunteluoppilaaksi. Aluksi Mia piti luennon, jossa käytiin seuraamisen opettamista pennusta asti. mikä auttaa joskus tulevaisuudessa kolmannen koiran kanssa. Mutta hyviä asioita sieltä tuli mitä voi aikuisellekin koiralle tehdä. Hiemanhan klinikka painottui pk-rotujen puolelle, vaikka onhan snautsereillakin osallistumisoikeus, mutta ihan ei niiden viettitaso yllä malikan tai sakemmannin tasolle. Kaikkea en nyt omien kanssa lähtisi tekemään ja Mia painottikin sitä että jos tuntuu että joku juttu ei sovi omalle koiralle niin ei sitä pidä mennä tekemään. Mutta miten ranteen ja sormien asento voi vaikuttaa seuraamispaikkaan. Tämä oli sellainen, mitä pitää nyt tarkkailla enemmän. Kontaktiin saatiin uusia vinkkejä. Sunnuntaina käytiin lenkkeilemässä ja heiteltiin narupalloa. Taaskaan ei kamera tullut mukaan, joten laitan tänne viime talven riehumiskuvia. 

Kuvat on viime talvelta Rukan maisemista pääsiäisen aikaan!

Snautseripojat!

Säät lauhtui ja sehän tiesi sitä, että me ulkoillaan ja treenataan! Tiistaina käytiin päiväseltään tokoilemassa. Montylle tein apuohjaajan avulla naksuttimella seuraamista ja perusasennon viilaamista, lisäksi kerran luoksetulon ja paikkamakuun. Perusasennossa huomattiin että minun pitää olla tarkkana missä käsi on. Herkästi Monty meni hieman vinoon ja itse kun sitä ei varsinkaan nyt nää, niin apuohjaaja oli hyvä kun sen sanoi ja naksutti oikeasta paikasta. Toisaalta mietittiin oisko Montyllakin ollut ongelmana se, että ei nää minua..Mut hyviä toistoja saatiin ja idea oli se, että perusasennosta tuli palkka kun vireen noustessa ei malta tämä poika pyllyä maahan laskea. Rommelin kanssa sitten tehtiin noutoa ja luoksetulon pysäytystä sekä kaukoja. Kaukoissa ainakin nyt oli ongelma se, että maahan menossa meinaa hiipiä eteen. Rommelilla on nyt lyhyt karva, että voi sekin aiheuttaa että lumiseen maahan on ikävä mennä. Nouto oli hyvä ja sisällä kun sitä tekee niin palautus on hieman hitaampaa mitä hakeminen, ulkona se korjaantui. Hyvää häiriötä oli kun kentällä telmi myös yhtäaikaa kolme pientä pentua. 

Keskiviikkona sitten oli ryhmätreenien vuoro. Tällä kertaa sinne pääsi vain Rommel. Monty oli ollut hieman tuhma ja syönyt parit runebergin tortut kuonoonsa poissaollessamme. Koira joka ei ole ikinä varastanut ruokaa pöydiltä on jäänyt kiinni pari kertaa tämmöisestä. Minun kotiinjäämisellä on varmaan ollut jokin vaikutus sen rutiineihin kun pitää keksiä omia juttua tai sitten ne runebergin tortut olivat vain niin vastustamattomia, kun tänään taas oli ollut hyvin kotona kun olin aamupäivällä poissa. Tiedä häntä. 

Treenit siis Rommelin kanssa menivät hyvin. Pikku pätkää tehtiin ja puomia että keppejä vahvistettiin. Keppejä tehtiin vähän erilailla. Rommel kepitti ja minä koitin kävellä sitä vastaan. Aluksi se vähän ihmetteli mutta sitten tässäkin apupalkkaajalla saatiin hyviä toistoja. 

Tänään sitten käytiin molempien kanssa vielä vapaavuorolla treenailemassa aksaa. Montylle meidän uusia putkia ja puomia. Keinu laskettiin vähän matalemmalle, niin pääsi Monty itsenäisesti paukuttelemaan. Hyvin se sujui eikä paukuttelua säikähtänyt. Tarjoo nyt keinua ja puomia koko ajan, mikä toisaalta on hyvä, mutta jatkoa ajatellen lupa tulee olla että sinne pääsee. Kepit olivat hienot niitä vain pari toistoa. Pientä radan tynkääkin tehtiin matalilla rimoilla ja vauhtia tuntuu olevan ihan riittävästi. Noiden kanssa on kyllä ilo treenailla. Vaikka eivät olekkaan maailman taitavimpia niin iloa ja hauskuutta ei puutu. Odotan että päästään molempien kanssa kesällä kisaamaan!! Kuvia toivottavasti jatkossa saan enempi niin ei mene nämä ihan tylsäksi.