Muuttohommia

Niin on kesäkuukin pitkällä jo ja me vihdoin muutettu omaan asuntoon :) Pojilla on oma piha missä juosta ja lähellä isoooo puisto missä voi pahimmat virrat käydä purkamassa meidän työpäivän jälkeen. Vaikkakin talo vaatii pientä pintaremonttia, jotta minä olisin tyytyväinen tuntuu se jo aikalailla kodilta. Täytyy laittaa kuvia tässä kuhan kalusteet tulisi. Ollaan nimittäin kuukauden päivät syöty koirien kanssa lattialla. Onneksi saatiin terassille kalusteet niin näin kesäpäivillä syömme ulkona. 

Mitäs meille muuta. Rommelin kanssa ollaan käyty parissakin kisoissa. Niistä nyt ei mainitsemin arvoisia tuloksia tullut. 5 aika paljo, joskus keppivirheestä ja joskus jostain kielloista. Ei ihan saatu kasaan sm-nollia ja joukkuekin hajosi viime metreillä niin jäi tänä vuonna sm kisat meiltä kokematta. Mutta jospa ensi vuonna päästäisiin kokemaan jo ihan yksilökisatkin (täytyy siis herätä keräämään niitä nollia vähän aikaisemmin mitä tämän vuoden kisoille :) 

Montyn kisakalenteria koitan täyttää tokokisoilla. Mietin vain, että onko kesähelteet huono ajankohta kisata, mutta kyllä me jossain käydään kokeilemassa. Se on aika kuuliainen ja tekee mukavasti, mutta välillä sillä on outoja tapoja. Ei ehkä ihan täydellä järellä käyvä ole tuo minun snautserini. Tai sitten alkaa se miehisyys tulla esiin ku pitää potkia vastaantuleville jopa ihmisille ja oma heinätupsu, jota juuri mässytetään on kallisarvoinen. Siitä piti ärähtää samalle tupsulle tulevalle kaverille. Uskoo kyllä ku sanotaan, mutta jotenkin äkkipikainen on tuo herra välillä. Liekkö hermot kireällä :) Karvat pitäisi molemmilta alas ottaa. Montyn ulkomaanreissut saattoivat nyt jäädä syksylle kun mä en kerta kaikkiaan ymmärrä miten tuonne ruotsiin ilmotetaan koira!! Noh, ehkä me käydään elokuussa Joensuun näyttelyissä pyörähtämässä tai jos syksyllä ois vielä erkkari niin sinne vois mennä ainakin. Katsotaan! Seuraava postaus on vähän eläväisempi. Hyvää kesää!!

AgilitySerti Rommelille!

Viikonloppu meni kuinkas muutenkaan kuin koiraharrastuksissa. Juu, muuttopuuhia pitäis myös mutta kun näitä kisoja on tähän toukokuuhun ihan mukavasti tulossa niin ehkä joudun vain nopsaan tavarat laatikoihin muuttoon tällä kertaa :) 

Lauantaina oli nollajahdit omalla seuralla ja me juostiin kolme rataa. Radat olivat ekaa lukuunottamatta hyvin sujuvat ja tuloksina kotiin tuomiseksi oli 10, 5 ja 0 jossa sijoituttiin 2. ja saimme ensimmäisen Sertin kolmosista. Enää kaksi jotta Rommel olisi agilityvalio. Haaveita pitää olla :) Tuplanollakin oli lähellä, ilman pientä PUTKEN ohitusta. Voitteko kuvitella? Rommel meni putken suusta hieman ohi. Viisi nollaa meillä on nyt kasassa. Se tupla on vaikea, mutta tässä kisakalenteria katsastelin että kisoja ois tarjolla. Koittaisimmeko nyt kunnolla niitä haalia kun vauhtia on vai unohdammeko ne karkelot kokonaan..Toisaalta kiinnostaisi, mutta toisaalta tiedän että kaikki tämä arki, muutto yms, vie voimia. Jaksaako sitä vielä käydä viikonloput kisaamassa. Hauska olisi pikkuisen kanssa kisata. Asennetta löytyy tällä hetkellä.

Sitten päästäänkin sunnuntain koulutukseen. Kouluttajana eilinen tuomari Seppo Savikko. Seppo oli tehnyt sangen kinkkisen radan. Jo alku oli sellainen, että kiire tulee ja yhdessä nurkassa pyöriteltiin oikein kunnolla. Seppo oli viemässä meidän sertiä jo pois kun kosahti :) Koulutus sinänsä oli hyvä, mutta sangen ahdistava tunne siitä jäi, kun tuntui että siitä paljon puhutusta pisteestä johon tulisi katsoa radalla edetessä, jotta näkee sekä koiran että seuraavat esteet, on taas minulla kadoksissa. Tästä ollaan puhuttu niin ACE:lla kuin nyt täälläkin. Olen miettinyt että johtuuko se mun silmälaisesta vai mikä siinä mättää..Tietenkin oma tyyli on selkäytimessä ja sen rikkominen vaatii toistoja ja toistoja. Helpot radat siis kehiin ja niissä sitä kait voi harjoitella. Aiheena oli myös tasapaino joka on tärkeä osa ohjaamisessa. Se meni meillä nyt vähän ohi. Keskityimme rytmin ja yhteisen harmonia löytymiseen..  Huomasin myös, että Rommel yritti parhaansa mukaan rauhoitella minua kun oma pää prosessoi koko ajan. Se ei pysynyt lähdössä mikä ei ole ollenkaan sen tyyppistä touhua. Kisapäivänäkin oli vaikea saada se istumaan, mikä on minusta yksi merkki siitä, että se aistii mun jännittämisen. Ei sekään ihan tajunnut mitä haettiin ku jouduttiin toistelemaan samaa juttua aika monta kertaa. Alkoi usko jo loppua kesken. Mutta tämän asia kun mietin ja treenaan rauhassa niin jospa se siitä taas!

Videoita ja kuvia tulossa piakkoin!

Aksailua!

Onpas aika vierähtänyt nopeasti. Pääsiäinen vasta meni ja ensi viikolla on jo vappu. Mehän käytiin jokunen viikko sitten Rommelin kanssa Varkaudessa kisoissa. Sieltä ei valitettavasti tullut niitä nollia tällä kertaa vaikka lähellä oli. Ekalta radalt 5 ja muilta sitten hyl ja hyl. Nyt en muista mistä nuo hyllyt tuli...Tuo eka rata oli hyvä ja vauhtia riitti. Laskeskeltiin että jos toiseksi viimesen esteen kiertoa ei ois tullut niin oltaisiin oltu ehkä kolmansia. Ei kuitenkaan sertiin olisi aika riittänyt, mutta kuitenkin! Putkiansat on meille pahoja ja varsinkin jos niitä ajattelee ;) tuossakin ekalla radalla ajatus oli että älä mene putkeen ja sit hyppy käskyn sijaan suusta pullahti putki niin koira menee linjaltaan sivuun ja ohittaa hypyn. Mutta se on semmosta välillä.

Tässäpä tämä rata.

Montyn kanssa aloiteltiin aksan kisaaminen mölleissä :) Oman seuran möllit olivat tänään ja lähdin sinne sillä asenteella, että koira tottuu uusiin tilanteisiin, katsojiin ympärillä ja ehkä haukkuviin koiriin, sen tehdessä hommia. Monty teki hommia kyllä hienosti. Hyvin kulki alun kunnes tultiin puomille ja vauhti hyyty siihen ja jonka jälkeen sitten taas juostiin kovaa että en kerennyt ohjaamaan hypylle ja kiersi sen. Mutta tyytyväinen olen. Pysyi lähdössä ja vauhtia oli ja keskittyi tekemiseen. Puomille tulee vain tehdä jotain tämän kesän aikana että saadaan siihen vauhtia!

Tässäpä Montyn ensimmäinen möllirata.

Pääsiäinen hurahti

Olipas se pienikin loma virkistävä! Ei tarvi varmaan kertoa erikseen missä tunnelmissa se meni, joten aloitan suoraan agilitytuloksista :) Pitkänäperjantaina kisasimme Rommelin kanssa kaksi starttia, josta toinen hyllytettiin. Syynä tähän taas putkeen karkaaminen. Muuten rata oli ihan hieno. Vaikea keppikulmakin onnistui, paitsi Rommel jostain syystä tyssäsi ja tuli pois tokasta välistä. Toinen rata mentiin sitten puhtaasti ja ihanneaikaankin, vaikka aluksi katoin kyllä, että ois menny yliajalle. Vasta seuraavana päivänä huomasin kisakirjasta, että sehän olikin mennyt alle ihanneajan :). Iloinen yllätys sinänsä kun matkassa oli pieniä mutkia tai niitä täpärältä putkeen menon estämisiä. Siis mä en ymmärrä, miten se koira ne putket aina bongaa. Tämäkin oli hyvin kaukana, mutta aika samantyyppinen mitä edellisellä radalla niin kait jäi muistiin että sinne sai mennä.

Lankalauantaina sitten tulostaso oli meillä ihan samanlainen. Ekalta radalta hyl ja toiselta 0. Tuo hyllytys tuli kun minä varmistelin niitä putkiansoja ja liian aikaisin hidastin muurille menoa ja siitä ensin kielto. Pasmat meni minulla siinä sekaisin ja koiralta vauhti niin seuraavan hypyn kierron sijaan sujahti hypyn väärin päin. Toinen rata oli sujuva ja siellä toimi jaakotukset ja niistot/ihmisnuolet :) (hifistelyksihän se meni vai mitä Anni ;) Ihan en ollut sata varma maaliin tullessa että oliko Rommel ottanut puomin kontaktin ja jäähdyttelyn jälkeen menin kysymään kaverilta että nostiko tuomari kontaktilla virheen merkiksi käden? Ei ollut nostanut ja iloitsin :) Kisafiilis oli todella hyvä niin minulla kuin koirallakin. Tästä jatkamme Varkauteen ja sitten toukokuussa jos kokeiltas omia nollajahtikisoja..Saa nähdä saammeko 3 nollaa kasaan ja vielä ne tuplanollat. Näin saisimme osallistumisoikeiden agilityn sm-kisoihin. Paineita ei oteta. Ne on tullakseen jos tulevat. 

Sunnuntaina päätimme lähteä klo 7 kesäaikaa ajamaan kohti Kuhmoa. Olimme perillä klo 10 ja lähdin heti Montyn, äidin ja hänen koiransa Minnin kanssa hiihtämään. Aurinko paistoi todella  lämpimästi ja tuolloin hiihdimme 8 km. Iltasella sitten vielä kävin kolmen snautserin voimin lumikenkäilemässä. Maanantaina jatkoin tätä hiihtoa ja silloin hiihtelimme 10 km. Maanantain hiihtoreissu ei ollut ihan niin rentouttava. Ei siinä mitään, Monty nätisti jolkotteli irti ladun vieressä ja jos ihmisiä tuli, väisti hyvin ja tuli viereen tai loppua kohden ei tarvinnut enää edes viereen kutsua kun jolkotteli ladun vieressä. Mutta kun tapasimme muitakin koirakoita ladun varressa, niin otin kiinni. Näimme yhteensä kolme koiraa, josta kaksi oli veljeni ja siskoni koiria. Niin sisko kun lähti samaa reittiä niin siitä hiihtämisestä ei meinannut tulla mitään ku Monty oli pyllyssä kiinni tai kaverukset oisivat tahtoneet leikkiä.  Jos jäätiin liian taakse veti se meidät hetkessä Tyynen (siskon koira) luo ja jos mentiin edellä pisti se jarrut pohjaan. Emme voineet muuta kuin mennä eri reittiä. Tyynekin sen verran nuori ja kokematon vetäjä, että ei ihan tajunnut ideaa heti. Noh, Monty pääsi jolkottelemaan taas irti. Sitten kun järvellä väistämättä jossain kohdin vastaan taas tultiin testattiin päästäänkö koirakosta irti ollessa ohi. Monty maahan käskyn alle ja siinäpä se pysyikin nätisti. Kelpo koira minulla! 

Jokelan sisarukset vissiin niin huonokuntoisia että tarvitsevat tommoset vetojuhdat ;)

Tokoilut

Niin nythän se on alettava tuo Monty saamaan sitten tokokuntoon kun Rommel sen ykkösen jo nappasi. Riman Rommel pisti kyllä korkealle ;) Kävimme taannoin tokoilemassa hallilla seuranamme  Anni ja Nasta sekä Kati ja Martta ja vielä Päivi ja Viima. Paikkamakuusta aloitimme ja se meni hyvin. Pikkuhiljaa voisin ruveta matkaa lisäämään. Otin myös seuraamispätkää ihan kokeenomaisesti ja huomasin, että nyt pitää sitten alkaa pidentämään palkkaväliä. Monty seuraa alussa hyvin, mutta kun palkkaa ei ala tulla niin sitten vähän keskittyminen herpaantuu. Sitten otettiin hyppyä ja se alkoi myös sujumaan liikkeenomaisesti ihan ok. Kaikkea näitähän me ollaan vasta tehty osissa ja nyt ne pitäisi pakata liikkeiksi. Lopuksi Annin ottamia kuvia aiheena hyppy.

Acella pitkästä aikaa

Viikonloppu yllättäen meni taas koiramaisissa tunnelmissa. Säätiedotus lupaili aurinkoista ilmaa viikonlopulle ja olin toiveikas että ulkoilen paljon. Noh, lauantai menikin autolla ajaessa, mutta mukava oli hyvässä seurassa ajella. Päämääränä kun oli vielä valmennus agilityn parissa Rommelin kanssa niin mikäs sen mukavempaa. Rata ei ollut kovin vaikea, vaikkakin tuntui että ei kahdesta ekasta esteestä päästä edemmäs, kun halusin kokeilla siihen ohjaustapaa mikä ei ehkä loppujen lopuksi ollutkaan Rommelille se paras. Rataan tutustumisessa se tuntui ihan hyvältä vaihtoehdolta, mutta huomasin kyllä että kulma on aika kinkkinen että ei ihan helposti koira käänny. No sitä varten siellä oltiin että minulle kerrotaan mikä meille toimii ja mikä ei. Pääsimme kuitenkin rataa jatkamaan ja siellä onneksi Rommel teki niitä juttuja mitkä meille joskus tuo päänvaivaa -menee siis selän takaa. Harri (valmentaja) sanoi kyllä että en tee mitään väärin, Rommel vain on sen oppinut ja toisaalta on saanut sitten siitä myös palkan, pääsemällä sinne esteelle. Joten pitäisi ruveta radalla jos koira tekee väärin sanomaan esim. luopumiskäskyä ja näin opettaa koiralle, että teki väärin. Toiseksi minun tulisi olla pelkäämättä esim. putkiansoja ja Harri sanoikin että menkää aina tappamaan se rata :) Lähetyksiä on hyvä opettaa mutta kuitenkin Rommel hänen mukaansa saa parhaimman vauhdin kun sen kanssa juostaan asenteella, ja niin se kyllä onkin! Lähdimme siis toisella kierroksella tappamaan rataa ja nollarata siitä tuli. Mittasimme myös radan ja se oli 157metriä ja kellotimme sekä laskettiin etenemä. Se olikin mielenkiintoista. Rommeli juoksi radan 39,5 sekunttiin ja etenemäksi tuli 3,91. Eli ihan kelpo suoritus. Yksi pieni mutka kun olisi saatu hieman lyhyemmäksi niin etenemä hipuaisi 4 luokkaa. Mutta kyllä tuollakin vauhdilla kolmosissa mennään ihanneaikoihin. Virheitä ei vain saa tulla. Tässäpä tämä tapporata :)

Viikonloput ovat kyllä parhautta. Sunnuntaina sitten aamupäivä meni möllikisoissa talkoillessa. Alunperin ajattelin että Monty olisi voinut ensimmäiset möllit käydä, mutta en sitten viennytkään sitä ja ehkä ihan hyvä kun radat olivat aika kinkkisiä. Ei vielä semmosia osata. Poikien siistimistrimmauksen (korvat, tassut, pylly) jälkeen kävimme vielä tekemässä aksaa ja totesin että joudun opettelemaan ihan erilaisen ohjaustyylin Montyn kanssa mitä Rommelin kanssa on tottunut. Montyn askel/hyppy on niiin pitkäää että sen kääntäminen on aika haastavaa. Suoraanhan se posottaa ja irtoo hyvin, mutta... Tehtiin myös puomia ja koitin saada siitä vähän nopeampaa. Se kyl pikkuhiljaa alkaa tulla varmemmaksi ja varmemmaksi.

Jotta ei postaus menisi ihan koiramaisin tunnelmin niin kerrottakoon että tänään pitkästä aikaa kerkesin jopa leipoa! Mokkapalat maistuivat iltapalaksi oikein hyvin :) Lopuksi vielä videota viime viikonlopulta kun kävimme ilta-auringossa jäällä käppäilemässä. Parhautta tuokin harrastusten lisäksi!

Vihdoin ja viimein

Rommelin kanssa päätin että kokeillaan, nyt kun vielä tuoreessa muistissa on nuo tokokokeet niin, Joan tokokoetta, jossa tuomarina oli Anne Nokelainen. Olimme ensimmäisiä lähtijöitä ja koin että siinä ei ollut mitään muuta hyvää kuin että paikkamakuussa ei ole kuin yhdellä puolella koira :) Ja mietin että mitenköhän Rommel menee maahan kun oli kuitenkin kylmä ilma.  Muuten olin paljon rennonpi mitä viimeksi. Aurinko lämmitti mukavasti ulkona, mutta halli oli melko kylmä. Luoksepäästävyydessä koira oli jo todella hyvin kuulolla joten odotukset oli korkealla. Vähän vahvempi käsky niin koira meni maahan ja pysyi hyvin paikalla. Koe meni kokonaisuudessa todella hyvin ja meidän maksimitaso tällä hetkellä on tuo pistemäärä. Seuraamisessa ollaan noustu koko ajan ja 8 on varmaan se mitä se tällä hetkellä parhaimmillaan on. Kokonaisvaikutelmassa vähän jäi harmittamaan 9 pistettä, kun syy kaiketi oli se, että minä pidin kaulapannasta kiinni kun mentiin hypylle. Enhän minä sitä voinut arvata, että tuomari ei siitä pidä kun viime kokeessa tuomari erikseen mainitsi että voitte pitää hypylle mentäessä vaikka kaulapannasta että ei tuu turhia nollia jos koira hyppää jo hypyn ennen aikoja. Aksakoirana hyppy ja muutenkin rommeli siitä tykkää, niin että saattaisi vaikka käydäkin sen suorittamassa ennen aikoja jos ei oo tarkkana. Siitä syystä siis pidin pannasta. Mutta onneksi tuomari ei rokottanut meitä nyt niin paljoa. 

Mutta pisteet siis; yhteensä 185 ja sija 1/10

Luoksepäästävyys 10

Paikalla olo 10

Seuraaminen hihnan kanssa 8

Seuraaminen ilman hihnaa 8

Liikkeestä maahan 9 

Luoksetulo 10

Liikkeestä seiso 10

Hyppy 10

Kokonaisvaikutelma 9

Meidän bravuurit on kyllä luoksepäästävyys, paikalla olo ja luoksetulo. Epävarmoja ovat olleet seisominen ja hyppy sillä Rommel on ennakoinut peruasennot hyvinkin usein. Nyt se saatiin viikon aikana korjattua ja koira jaksoi odottaa käskyä! Liikkeestä maahan oli hieman hidas, ottaa ehkä pari askelta ennen kuin menee ja tänään myös kylmä maa saattoi vaikuttaa, mutta hyvä se oli!! Luoksetulo on aivan mahtava. Joka kerta se saa yleisön nauramaa ja tuomarit kommentoimaan. Tänään oikein hiekka pöllysi :D Hyvä Romppu ja nyt on yksi tavoite tälle vuodelle saavutettu. Nyt niitä avoliikkeitä hiomaan! Lopuksi vielä videota tästä päivästä.