"Urheilija ei tervettä päivää nää"

Nimittäin Monty. Vaikka se ei nyt mikään himourheilija olekkaan, niin välillä tuntuu että pienen koiran pään menoksi on nyt kyllä vähän liikaa vastoinkäymisiä tullut. Kastroinnista toivuttiin nopeasti mutta sen jälkeen tulehtui korvat. Vuosi aloitettiin tassuvaivoilla. Montylla alkoi tulla pieniä rakkuloita tassujen väliin, ikäänkuin meidän ihmisten rystysten väliin. Aluksi ne olivat sellaisia reikiä, mitä luulin että se on ne nuolemalla/kirputtamalla saanut aikaseksi ja ne hoitui puhdistamalla ja bebathenilla. Mutta sitten niitä alkoi tulla enemmän ja se reikä ei ollutkaan Montyn aiheuttamaa vaan rakkulat puhkesivat ja niistä tulee verta. Käytin sitä näytillä luottoeläinlääkärillämme ja epäilyksenä mitä ilmeisemmin furunkoloosi. No ei onneksi mitään kasvainta tai kuolemantuomiota, mutta sangen ikävä sairaus. Lääkitystä ei ole, antibioottikierteeseen ei lähdetä, joten hoitona kotihoito: puhdistus, kosteuden välttäminen eli kuivataan tassut joka ulkoilun jälkeen tällä hetkellä föönillä. Nuolemisen estäminen ja rasvataan edelleen. Tassujen karvat trimmasin lyhyeksi. Nyt tilanne alkaa olla parempi, vaikka vasempaan etuseen on tullut kaksi pientä paukamaa lisää entisten umpeutuessa. Lisäksi oikeassa takasessa on kaikkein isoin rakkula joka toivottavasti laskisi ajan myötä. Toivon todella, että tämä ei ota nyt valtaa Montyn tassuista. Sillä minusta tuntuu niin pahalta kun ei voida lenkkeillä normaalisti, mikä näin talvella tarkoittaisi vapaana kirmailua lumihangessa ja jos tassut on auki ei aksahallikaan ole paljoa asiaa. Monty kuitenkin on sen verran energinen, että se vaatii omat pyrähdykset ja vauhdin hurmaa. Se sitten näkyy sisällä kun koittaa saada Rommelia leikkiin ja tuo mitä ihmeellisiä tavaroita käteen. Sisätokoilu onkin tullut taas ohjelmaan. Lisäksi pyydän sitä tuomaan välillä Annin tavaroita jotta vähän saisi käyttää päätään. Ostettiin myös tossut, toivossa että ulkoiltaisiin niiden avulla, mutta ainakin näin ekan kerran kokeilun jälkeen Monty hyppi ja repi ne pois…Täytyy vielä kokeilla. Eli jos teilla lukijat on vielä hoitokokeiluja tähän niin saa antaa. Lisäksi ajattelin vaihtaa nappulat raakaruokaan. Kaveri Maria on ollut ystävällinen ja auttanut minua laskuissa, jotta nyt pitäisi lähteä lihakauppaan.

Että näin aloitettiin meillä vuosi. Pidetään peukkuja että Montyn oireet pysyisivät poissa ja päästäisiin aksaamaan ja kisaamaan kevään/kesän aikana. Rommeli sitten on tehnyt sitä aksaa varmaan Montynkin edestä. Käytiin tänään Juha Oreniuksen koulutuksessa. Radalla mentiin eikä meinattu. Itse olen todella tyytyväinen meidän suoritukseen ja saatiin taas uusia juttuja treenattavaksi. Kuten A-lta käätymiset. Rommel toimi hyvin. Putkiansat suoritettiin ja japanilaiset saatiin onnistumaan! Juhakin mainitse, että se ohjaustapa toimii meille ja siltä se alkaa tuntuakin. Laitan radan tänne joku kerta. Tämmöistä tällä kertaa. Ensi viikolla aloitan työt joten blogiin saattaa tulla pikkuinen tauko. Kevään suunitelmissa on kisata maaliskuussa viimestään. Käydä Montyn kanssa ACE:lla yksi koulutus ja Rommelin kanssa on suunnitteella huhtikuussa Jenna Caloanderin koulutus Mikkelissä. Kaksi puuttuvaa nollaa käydään jostain hakemassa ja sitten valmistaudutaan SM-kisoihin. Näillä siis tämä kevät! 

Tervetuloa vuosi 2015

Niin se vuosi taas hurahti. Monesti olen tässä todennut, että ei ole ikinä mennyt vuosi näin nopeasti. Vasta jäin äitiyslomalle. Kaikinpuolin on ollut aivan ihana vuosi ja menestystäkin on saatu. Saimme pienen tytön tyllerön ja hänen kasvua on ollut ihanan seurata. Koirien kanssa pääsi harrastamaan ja menestystä tuli niin SM- kuin piirinmestaruustasollakin. Montyn kanssa tehtiin hyviä ratoja ja saatiin aksa sille tasolle, että nyt tänä vuonna paukutellaan sen kanssa kisoja! Rommelin kanssa toivottavasti päästään SM-yksilö kisaan. Mutta ennen kaikkea toivon, että molemmat pojat ja Anni pysyvät terveinä! Tänä vuonna palaan työelämään ja se hieman jännittää. Lisäksi Anni joutuu menemään hoitoon, mikä on varmaan äidille pahempi juttu. Onneksi sain mahdollisuuden tehdä lyhyempää viikkotuntimäärää niin olen vain kolmena päivänä viikossa töissä. 

Joulu meni meillä Kuhmossa ollessa. Vaikka menimme paikasta a paikkaan b ja vielä c niin saimme silti myös levähtää ja öllötellä. Harmi kun oli kovat pakkaset niin ulkona ei kauan voinut olla. Tuli syötyä ja syötyä. Kuhmossa oli niin ihana talvi. Lunta puissa ja aurinko paistoi pilvien takaa. 

Uusi vuosi vaihtui meillä rauhallisesti kotona ollessa. Viime vuonna Monty säikähti raketteja ja tästä syystä lähdimme vähän kauemmaksi lenkkeilemään. Ei kuitenkaan ihan liian kauas vaan hallille treenaamaan aksaa :) Aluksi koira parka ei meinannut uskaltaa tulla autosta pois kun juuri hallin pihaan saavuttuamme jotkut ampuivat raketteja hallin takana. Noh, kävin Rommelin kanssa siinä vähän aikaa kävelemässä ja kun raketinampujat olivat menneet pois houkuttelin nakilla ja vähän jouduin myös tuuppaamaan koiraa ulos jotta päästäisiin halliin. Kun Monty saatiin halliin oli se oma itsensä ja tehtiin ihan super keppejä ja irtoamisia hypylle. Tämän jälkeen käytiin vähän aikaa kävelemässä ja onneksi silloin kukaan ei siinä lähellä ampunut mitään. Kauempaa kuului pauketta, mutta siitä ei Monty välittänyt. Rommel on onneksi niin varma tapaus noidan äänien suhteen että jos se antoi Montyllekin turvaa. Kotona koirat olivat rentoina. Ainoastaan naapurin ampumat onko ne nyt niitä kissanpieruja vai mitä :) tiiättehän -ne jotka päästävät kauean ininän… joka tapauksessa ne sai Montyn murisemaan ja haukkumaan pihalle. Mutta minusta Monty oli paljon rennonpi mitä viime vuonna. Muutenkin se on pallien poiston jälkeen ollut rennonpi kotioloissa. Koittaa leikkiä millo milläkin ja nukkuu jalat ylhäällä sohvalla, missä se ei ennen ole aikaansa viettänyt. Ääniarkuus on ehkä hivenen korostunut, mutta onneksi palautuu sutkot hyvin. Vaikka silloin tällöin aina harmittelen, että miksi piti pallit poistaa niin loppujen lopuksi varmasti oikea ratkaisu koiran kannalta. 

Hyvää vuotta 2015 teille kaikille!

Ansaittu joululoma

Kyllä se kannatti sittenkin ilmoittaa Rommel Joan itsenäisyyspäivän kisoihin. Vaikka pakkasta ei ollutkaan yhtä astetta enempää, niin tuuli oli sen verran kylmä, että toppatakki päällä ja autoa vähän väliä käynnissä pitäen sekä juostessa sai itsensä ja koiran pysymään lämpimänä. Mutta niin, tavoitteeksi asetin ne tuplat. Viime kesäkuussa Joan hallissa saimme myös tuplat, joten se oli mahdollista ja jotenkin tykkään siellä kisata. Hyviä tuloksia ollaan saatu sieltä minusta melkeinpä aina. Eka rata oli vauhdikas. Tuomarina Kari Jalonen. Neljäs este oli puomi, jonka päässä putki oli mutkalla ja tietenkin sinne "väärään" päähän tuli koira johdattaa. Tiesin että nyt on vain juostava. Enkä siltikään ennättänyt ja jouduin koiraa käskyttämään kovin, että ei mene sinne suoraan putkeen vaan kääntyisi. Tässä meni meillä hivenen ylimääräistä aikaa, koska Rommel teki siinä pyörähdyksen jos toisenkin. Mutta sain oikeeseen putken päähän. Ei me meidän juoksukontakteilla muuta ois voitu tehdä. Pitäis varmaan opettaa oikea ja vasen koiralle :) Nolla kuitenkin napsahti. Tulimme tällä radalla toiseksi ja voittajasta alle sekunnin hävineenä, mikä taas jäi harmittamaan koska se serti oli niinkin lähellä. Eikä serti siirtynyt koska osallistujia oli vain 18 :/ No mutta ei pitänyt jäädä harmittelemaan vaan tuli keskittyä toiseen rataan. Tuomari vaihtui tuossa välissä Anne Viitaseen.

Toinen rata oli myös kiva. Yksi kohta oli mitä monet arpoivat ja joutui miettimään aika kauan mitä siinä tekisi. Kepit seinään päin ja siitä takaisin päin hypylle joka vielä piti kiertää takaa. Lisäksi a-este oli hollilla. Päätin että otan koiran tarkkaan kiinni ja kierrätän hypyn takaa ja tiesin jo että en kerkeä siihen varmaan mitään kovin järkevää tekemään, joten se meni sylkkärillä. Onneksi Rommel eteni hyvin seuraavalle esteelle ja meno pääsi jatkumaan. Hidas tuo hypylle tulo oli ja tämä rata oli kyllä hirveetä varmistelua muutenkin. Tavoite kun oli ne tuplat. Maaliin päästiin ja tuplanollat on nyt taskussa. Tälläkin radalla päästiin palkintopallille kolmannella sijalla. Voittajalle Katille ja Kyllille hävisimme useita sekuntteja, joten en usko että vaikka oisimme menneet ilman varmisteluja oltaisiin ajassa pärjätty. Onnea Kati ja Kylli vielä kerran valioitumisesta!!

Videoita näiltä radoilta ei ole. Ihan hyvä niin, sillä aina kun ollaan videoitu on mennyt joku pieleen ;) 

Ei se Rommelin valioituminen niin kaukana ole. Jospa meillä onni joku kerta kävisi ja saadaan ne puuttuvat kaksi sertiä. Tänä vuonna se on ollut pari kertaa niin lähellä. Mutta nyt voimme hyvillä mielin jäädä joululomalle ja tehdä huoltojuttuja. Helmikuussa voisin ajatella että lähdetään sitten niitä paria nollaa vielä metsästämään, jotta päästään ekat yksilö SM-kisat korkkaamaan. Kasassa on nyt siis viisi nollaa ja seitsemän vaaditaan.

Aksaa ja yksi tötteröpäinen

Kuten jo viime kirjoituksessa mainitsin, että Montylta taitaa ne pallit lähteä niin nyt kävi näin. Mietin pitkään ja hartaasti, varasin ajan ja senkin jälkeen vielä mietin. Syynähän ei siis ole se, että sen kanssa ei pärjäisi, vaan enemmänkin koen että Montyn elämä ehkä helpottuisi. Kovasti snautseri on narttujen hajujen perään, mutta kuitenkin aina ollut kuulolla. Lisäksi toivon että leikkaus toisi sille stressittömämpää elämää, koska Monty pehmeyden/ääniarkuuden vuoksi stressaa aika paljon. Voitteko uskoa, että kärpänen saa snautseripojan pelkäämään niin, että sitä pitää mennä piiloon makuuhuoneeseen ja rymistellä porttia keskellä yötä että isäntäväki heräisisi. Näin on tapahtunut useammankin kerran ja me jo aletaan tietää että jaa taasko on sisällä kärpänen ja käydään se litistämässä ja jatketaan unia. Alkujaan huvittavaa, mutta en kyllä enää tiedä. :) Monty on nyt siis toipilaana, vaikka eihän tuo kovin kipeä ole ollut kuin ekan illan. Silloinkin jo käytiin pikkulenkki kävelemässä. Sääli on jättää toinen kotiin aina kun Rommelin kanssa lähdetään aksaan. Ikkunasta näkyy vain tötteröpäinen koira. Onneksi huomenna saamme ottaa tötterön pois ja tassukin alkaa olla kunnossa niin jospa se snautseripoikakin ensi viikolla pääsisi hallille hommiin ja kevään aikana kisaamaan, kun nyt jää itsenäisyyspäivän kisat välistä.

Rommel on sitten saanut nauttia omasta ajasta. Viime viikolla Jokisen Silja kävi hieromassa Rommelin. Hieman oli jumia vasemmalla puolella selässä ja lonkan alueella. Säikähdin vähän kun ei lonkan alueella ole ennen ollut, että toivottavasti ei nyt ole mitään sen suurempaa. Mitenkään ei koira ole oireillut, mutta pitää vielä ottaa toinenkin käsittely tässä lähiaikoina. Olen koittanut itse hieroskella kerta viikkoon, mutta ei se varmaan ihan sama ole. 

Lauantaina oli Jenna Caloenderin koulutus. Useat ovat häntä kehuneet ja voin sanoa että oli kyllä paras koulutus missä pitkiiin aikoihin olen ollut! Saatiin uusia vinkkejä niin ohjaukseenkin kuin radanlukuunkin. Opeteltiin japanilaista, mitä treeniryhmässä ollaan koitettu opetella, mutta aina minä sen koiran jonnekin kadotan. Nyt sitten sain siihen hyviä vinkkejä ja se tulee olemaan tämän talven operaatio: sisäistämme japanilaisen niin että voimme sitä kisoissakin käyttää. Rommel sai kehuja etenevästä käppänästä! Minä olen kyllä siitä pikku-ukosta niin ylpeä. Täytyy koittaa nauttia joka hetkestä sen kanssa kun tosiasia on että se täyttää ensi vuonna kahdeksan ja ne parhaat kisavuodet on tässä ja nyt. Ollaan sillä tasolla, että nyt vain hiotaan ja pidetään yllä kuntoamme ja voimme käydä kisoissa jos siltä tuntuu. Kovasti haluaisin toisen miniaksakoiran tähän rinnalle, mutta mieheni täytyisi ensin saada puhuttua ympäri että kolme koiraa menee siinä missä kaksikin. Mutta kyllä siihen useampi vuosi vielä menee, koska toista samanlaista käppänää ei ole kyllä olemassa. Niin sitä toiseksi parasta joutuu ehkä vielä etsimään. 

Tässä vielä koulutusrata:

Syksyä

Niin on ollut kiirus syksyn aikana, että ei ole kerennyt paljon kirjoittelemaan. Viikkotreeneissä ollaan käyty säännöllisesti, mutta pientä kisataukoa ollaan pidetty. Tai se tauko tuli vähän vahingossa kun unohdin ilmoittaa viime kuussa Kajaanin agikisoihin, kun Annia nukuttaessa nukahdin itsekin ja olen niitä, jotka jättää ilmottautumisen viimeiseen päivään/hetkeen niin sehän sit jäi.

Tänä syksynä ruskaa lähdimme ihailemaan Kolille. Kävimme siellä vaeltamassa aamupäivän. oisko jotain 8km kävelty. Ukko- ja Akka-koli käytiin katsomassa ja olihan ne maisemat hienot. Anni mandukassa viihtyi oikein hyvin ja nukkui sitten automatkat.

Lisäksi käytiin yksi kylpyläloma viettämässä Saimaan rannalla. Se oli todella kiva reissu, vaikka alkujaan mietin että onkohan tämä lomailua ollenkaan kun lähdetään 8kk ikäisen vauvan ja kahden koiran kanssa pieneen hotellihuoneeseen. Mutta ilokseni voin sanoa että reissu meni hyvin. Anni viihtyi   tutkiessa uusia juttuja sekä tykkäsi uida ja koirat lepäilivät kun lähdimme käymään joko kylpylässä tai syömässä omassa häkissään haukkumatta. Pitkiä aikoja emme tietenkään poissa olleet. Ihan pojat eivät tätä lomaa niin rentouttavana varmasti pitäneet mitä me muut. Kotona oli reissun jälkeen pari päivää kaksi snautseriraatoa lattialla. Ennen reissua Monty piti vasenta takastaan ilmassa yhden päivän ajan. Olin jo kiikuttamassa sitä kuviin, mutta kuitenkin sitten päätin että katsotaan miten tilanne etenee ja sehän meni ohi sitten yhtä nopeasti mitä tulikin. En yhtään osaa sanoa mitä se linkutti. Mietin että vaivaako eturauhanen, kun silloin vuosikkaana oli vähän samaa. Lisäksi on ollut nyt kovin narttuhuuruissa ja Rommeli on joutunut aika napakkaan sanomaan Ei sille sen liehittely yrityksille. Tästä syystä alkaa vahvistua meillä se päätös, että ne pallit taitaa lähteä tuolta isommalta. Muutenhan sen kanssa ei ole ongelmia kun sen oikut tiedostaa, mutta tuo hajujen saanti nenään saa sen ihan sekaisin ja sitten koittaa Rommelin selkään. Meno menee niillä joskus niin vauhdikkaaksi, että on parempi jättää toinen aina portin taakse, että ei esim. Anni jää jalkoihin. Montyn näyttelyurakin kun jää nyt, koska en näe mitään syytä lähteä käymään metsästämässä niitä kahta cacibia ulkomailta, kun sukua ei tämä koira pääse jakamaan. Harrastaa voimme aksaa ja tokoa pallittomanakin :)

Tänään kävimme Virpin ja Lennin (toivottavasti se oli Lenni :) kanssa Kuopiossa Hukka-Putken kisoissa. Tuomarina oli Mika Moilanen. Hyvät ja kivat radat oli, mutta meille taas ekan radan kohtaloksi kävi toinen rima. Oman liikkeen ajoitus oli hieman myöhässä ja ihmisnuoli jäi tekemättä, niin  koira tuli todella kovaa ja huonosti hypylle, josta rima tipahti. Vitonen siis ekalta radalta. Toisella radalla oli hauska putki hässäkkä ja olisi kiva ollut se mennä, mutta yhtäkkiä Rommel pysähtyi  viidenne esteen, hypyn, eteen. Näytti siltä, että olisi haistellut ja jäin sitä vähän ihmettelemään, koitettiin jatkaa, mutta ei ollut koira oma itsensä vaan kielsi seuraavan hypyn myös. Jätin siis kesken sen radan ja tultiin pois. Mutta huomasin sitten videolta ja Sallakin sanoi että ei se jäänyt haistelemaan, vaan kakoi jotain. Ihmeellinen ja harmittava juttu. Emme siis kartoittaneet sm-nollatiliä tällä kertaa. Jos sää pysyy nollan tietämillä, niin itsenäisyyspäivän tienoilla olisi Joa:lla kisat, jossa voisimme pari rataa käydä juoksemassa. Pääsee todennäköisesti myös Monty kokeilemaan kisaonnea :)

Iltatokot

Poksin avoimien ovien ja niiden tokonäytösten myötä päätin käydä tänä iltana ottamassa videolle hieman meidän tokoilua. Montylle seuraamista ja Rommelille avoimen luoksetulo ja kaukot. Rommelin luoksetulon pysäytys on minusta huippu, tai meidän mittakaavassa huippu! Kaukotkin nyt kisaetäisyydeltä minusta aika hienot. Montyn Seuraaminen koko ajan parempaa ja vire pysyi, mitä nyt Annin itku hieman snautserin kontaktia tiputti. Mut videolta huomasi miten sen häntä heiluu kun odottaa palkkaa :)

Tässäpä iltatokoilun videot:

Kisailuja

Onhan tuosta tovi mennyt maaningan kisoista ja piirinmestaruuksista. Maaningan kisat olivat jotenkin katastrofaaliset. Ensiksikin he olivat niin etuajassa että kun saavuimme paikalle melkeinpä suoraan juoksin rataantutustumiseen vaikka mekin oltiin tuntia ennen ilmoitettua rataantutustumista paikalla. Rommelia en kerennyt lämppäämään kunnolla. Ensimmäinen rata oli sarjassamme hätäpelastukset, mutta se ihmetytti kun Rommel tuntui todella jähmeeltä. Uskoisin että tuo lämmittelyn jääminen vähemmällä vaikutti siihen. Puhdas rata, mutta yliaikaa. Toisella radalla sitten vauhti oli normaalimpaa, mutta siinä ohjaaja kämmäsi kun kannusti koiraa sen putkessa ollessaan että tule tule..niin mitäpä se kuuliainen koira muuta tekee kuin kääntyy takaisin :) ja hyppäsi hypyn siinä samalla. 

Seuraavalla viikolla oli sitten oikein maratonaksaa. Olin nimittäin ilmoittanut niin Montyn kuin Rommelinkin kahdelle radalle molemmille päiville. Sunnuntaina vika rata olikin sitten sellainen että näköjään synnytyksestä ei olla ihan täysin toivuttu ja liitoskivut ilmenivät niin että vaivaavat vielä tälläkin hetkellä. Mutta siis ne radat. Aloitetaan Montysta:

Lauantaina radat meni hyllyttelyiksi. Tai hyllyt tuli sen takia kun tuli kolme kieltoa. Kepit olivat sellaiset  mitä Monty ei oikein onnistunut aloittamaan oikein. Aina tunki sinne kakkosväliin. Muuten se oli ihan ok menoa ja paljon paremmin kuulolla mitä esim. viime vuonna. Joten edistymistä sen osalta. Ei jäänyt haistelemaan tai karannut kontakteille. Lisäksi rengas oli että kielsi sen kaikilla radoilla. Kun otettiin uudestaan meni hyvin. Tämän teki myös viikkoa ennen olevissa mölleissä. Joten rengas on nyt treenilistalla. 

Sunnuntaina sitten saatiin tuloksiakin ja sijoituttiin molemmilla radoilla toiseksi. Ekalla radalla 10 ja toisella puhdas suoritus mutta harmillisesti 1,15sekunttia yliaikaa. Taisi ekallakin tulla. Radat olivat mukavat ja Monty meni minusta hienosti. Tuo vikan radan yliaika tuli siinä, kun kepeille meno oli hieman töksähtävä ja koira jäi vähäksi aikaa paikalleen ja oli aika lähellä mennä sinne väärään väliin, mutta aloitti sitten ihan oikein. Kepeille meno kovassa vauhdissa on siis toinen asia mitä treenaillaan! Radat eivät olleet enää sellaisia mihin aikoinaan tottui. Suoraa ja radan ainut mutka tehtiin u-putkella :) Nykyään jo ykkösissä vaaditaan tiukkojakin käännöksiä ja ei suoritettavia esteitä saattaa olla koiran näköpiirissä. 

No sitten Rommel: Lauantainahan oli piirinmestaruudet. Jännitystä siis ilmassa. Ekalla radalle oli kinkkinen keppikulma, puomin ja putken välissä. Rommel melkein meni keppien ohi, korjasi itse hyvin, mutta jotenkin sen rytmi oli siinä sekaisin ja tuli tokavikasta välistä pois. Otin kepit uudestaan mikä söi meiltä aikaa ja olihan alla se 5 virhepistettä. Tulokseksi jotain 8…Todella hyvät kontaktit oli tuolla radalla! Sitten toinen rata oli se hyppäri. Odotuksia ei paljon ollut, tietäen meidän hyppäritaustat. Tuomari oli vahingossa tehnyt agilityradan joten lennosta suunnitteli uuden. Se olikin sitten aika jännä. Mutta me rikottiin hyppärikirous ja tehtiin nolla! Piirinmestaruudet ratkottiin yhteistuloksella ja meille jäi tuo 8,jotain..ja minun laskujeni mukaan saatiin siis piirinmestaruus hopeaa!! vaikkakin mitään palkintoa siitä ei jaettu, vain voittajille. Mutta hienosti tuokin enkä kyllä sitä voinut ehkä edes kuvitella. On täällä PK:ssa nimittäin sen verran nopeita minejä. 

Sunnuntaina sitten Rommelin kanssa eka rata oli ihan huikea. Koira paahtoi ja minä olin myöhässä yhdessä takaakierrossa mistä koira tuli läpi ja Hyl. Se harmitti sillä oisin halunnut tietää meidän vauhdin tuolla radalla. Tokalla olin sitten itse niin poikki että en jaksanut enää. Kontaktit tuli huonosti ja muutenkin pakka hajos ihan täysin. 

Tältä viikonlopulta on vain Montysta vidoita:

la hyppis




su a-rata

su B-rata



Tänä aamuna käytiin Montyn kanssa Saija Mustosen koulutuksessa. Oli ihan hyvä ja saatiin Montylle hieman opetettua sivuttain irtoamista ja sain neuvoja sen kanssa työskentelyyn.

Huomenna sitten taas lähdetään. Tällä kertaa Varkauteen. Koossa meillä on kolme sm-nollaa. Ei ne niin helposti tule vaikka noita kisoja ollaankin koitettu käydä. Lähellä on ollut monikin nolla. Niin pienestä tämä on kiinni. Ja se piirinmestaruuskin oli niin lähellä josta olisi suoraan saanut menolipun sm-kisoihin :) Mutta jatketaan metsästystä hyvillä mielin ja katsotaan sitten toukokuun lopussa onko meistä sinne menijöiksi.