Kuulumisia

Onpa kyllä vierähtänyt aikaa kirjoittamisesta. Paljon on tapahtunut tuon AVA:n jälkeen. Aloitetaan siitä että yli vuosi sitten meille syntyi toinen tyttö ja vuosi sitten pääsiäisenä (tai viikko siitä) käytiin hakemassa Riemu, RIE RIE, Riepu, korvia särkevän omaavan äänen, -pentu kotiin. Se on osoittautunut hyvin ahneeksi. Ruoka ei ole kupissa kuin viisi sekunttia. Siitä on kasvanut nopea aksakoira ja hyvin meidän perheeseen sopeutuva, joka kestää lasten melskettä ja ääntä. Aika vilinää siis viime vuosi oli.

Rommel täyttää jo 11. Virtsakivet on pysyneet poissa ja Rommel jaksaa Riemun kanssa vielä painia ja juosta. Käytiin myös korkkaamaassa Rally-toko. Tulosta ei tullut kun ohjaaja tiputti hihnan :). Oli siinä alla jo muutama virhe, kun papparainen meinaa intoutua hyppimään :) Hyvässä kunnossa papparainen on mutta hampaat siltä piti poistaa :(. Viimeisen kahden vuoden aikana kun luita ei ole uskaltanut antaa virtsakivien takia ja hampaitakin olen pessyt epäsäännöllisen säännöllisesti niin oli tulehdusta monissa hampaissa. Onneksi koira pystyy syömään ilman hampaitakin. Kova kipukyngys kyllä tuolla koiralla kun ajattelin että pari etuhammasta on huonoja niin niitä lähtikin yllättävän paljon! Mutta toivotaan että vielä mennään monta vuotta terveenä eteenpäin!

AVA

Viimeksi kun tänne kirjoittelin oli itku herkässä. Kyllä se vieläkin aika-ajoin tulee. En ole kerennyt tai ehkä oikein osannut tänne kirjoitella vielä mitään tätä aikaisemmin, kun me Rommelin kanssa tehtiin niitä tavallisia asioita joista ei ehkä mitään kerrottavaa ole. Talven aikana kisattiin kaksissa kisoissa ja Rompula teki molemmista tuplanollat. Saatiin siis kasaan myös MM-karsintanollat, mutta ne karkelot jätettiin pois. Sitten Rommel sai virtsakiviä ja ne jouduttiin leikkaamaan. Onneksi ne huomattiin ja saatiin koira kuntoon. Nyt ollaan tiukalla ruokavaliolla ja se tuntuu ihan olevan hyvä. Maistuu ja onneksi käy myös palkkana. Samalla Rommel kastroitiin. Siitä toivuttua pääsimme toukokuussa oman seuran kisoihin jossa tarjolla olisi ollut neljä rataa. 2x agilityrata ja 2x hyppyrata. Me ei oikein noita hyppiksiä harrasteta niin kaksi rataa riitti meille. 

Ensimmäinen oli ihan kauhea räpellys. Tungin itse liikaa kepeille ja siitä virhe. Sitten pakka levisi ja hyllytettiin. Plussaa hyvät kontaktit! Toisella radalla oli ihan hassuja kulmia ja minä puoli minuuttia ennen radan tutustumisen loppua hoksasin että hei, olen harjoitellut tämän ihan väärin :) Noh, onneksi ei lähdetty ihan ekana ja olin jo nähnyt kun medit menivät niin pystyin vielä sen opettelemaan hyvin ennen lähtöä. Ehkä se suurin jännitys meni siihen ja tehtiin puhdas rata. Vähän varmistelin kepeille ja vikalle putkelle, mutta hyvin meni! En uskaltanut jäädä katsomaan tuloksia vaan lähdettiin jäähdyttelemään ja sitten kun tulin pois seurakaveri tuli onnittelemaan! Itku siinä tuli . Tätä on odotettu, Rommelista tuli AVA. Tunneskaala kävi ilosta-helpotukseen. Työ vihdoin palkittiin. Se ei ole todellakaan ollut helppoa eikä sen ole pitänytkään olla. Ikinä se ei ollut varmaa, mutta pieni mahdollisuus oli olemassa.  

Nyt pääsi koira varhaiseläkkeelle. Kävimme kesällä SM kisoissa ja se oli ihan huippua jälleen. Saimme edustaa seuraamme joukkuekisassa, mutta harmiksi joukkueemme jäi ilman tulosta. Sunnuntaina oli yksilökisat ja karsintarata käytiin vesilammikossa. Mutta se ei haitannut menoa. Mentiin niin kovaa kuin päästiin ja puhdas rata saatiin. Pari sekunttia tuli yliaikaa ja aika pitkään saatiin odottaa että päästiinkö 50 koirakon joukkoon. Finaaliin ei päästy, mutta sekään ei haitannut. Se oli parasta mitä me ollaan hyppiksellä tehty. Seuraavaksi pidettiinkin lomaa. Käytiin elokuussa piirinmestaruuskisoissa ja noh, oma liikkuminen oli jo sen verran hankalaa että ei sieltä tulosta tullut. Nimittäin tämä minun maha alkaa olla jo tiellä. Eli me ollaan ehkä nyt meidän uramme parhaat suoritukset tehty ja hömpötellään omaksi iloksi ryhmätreeneissä ja pidetään kuntoa yllä ettei ihan rapistuta. 

Jospa sitten seuraavaksi alkaisi katsomaan ja miettimään sitä kaveria Rompulalle ja kasvattamaan uutta käppänävaliota :)

Kiitos ja anteeksi

Me ollaan Rommelin kanssa kisattu loppukesä/syksy muutamia kisoja. SM-nollia on kasassa neljä ja tuplatkin on saatu. Lisäksi mm-karsintoihin vaadittu voittonolla on myös taskussa. En kyllä kesällä ajatellut että sinne karkeloihin vielä mentäisiin, mutta saa nähdä. Lisäksi valioituminenkin oli TAAS niinkin lähellä kun voitettiin omissa kisoissa niin serti olisi ollut tulossa, mutta tietenkin meillä oli jo siltä tuomarilta serti jo saatu. Tätä meidän tuuria! Mutta jospa se tulisi vielä tässä. Olisi hienoa saada Rommel agilityvalioksi. Se kruunaisi meidän uran ja sen työn mitä ollaan tehty. Käppänä, ja vielä tommonen kovapäinen, itsenäinen, oman tiensä kulkija, -ei ole varmasti helpoin agilityrotu. Rommel on näyttänyt että kyllä sekin pääsee nopeasti. Tänä kesänä on jo useasti ylitetty 4m/s etenemät. Mutta harmi on että ikä sillä alkaa kuitenkin painaa ja haluan sille terveen eläkeiän joten meidän kisaura alkaa olla loppusuoralla. Tällä hetkellä me treenaillaan pikkujuttuja ja pidetään peruskunnosta huolta.

Mutta sitten...Elämä on joskus sangen epäreilua. Sitä ei voi todellakaan ennustaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja edes mitä huomenna tapahtuu. Joten muistakaa elää jokainen päivä ikäänkuin se olisi viimeinen. Blogi meillä pitää varmaankin nyt pienen tauon. Pystyn tästä juuri ja juuri nyt vasta kirjoittamaan. Me jouduimme luopumaan rakkkaasta perheenjäsenestä ja se tuntuu edelleen todella pahalta ja  epäreilulta vaikka aikaa siitä on kulunut jo tovin. Ei ole vielä ollut päivää että ei se pala kurkkuun tule ja kyyneliltä olisi vältytty. Aika parantaa haavat tai näin ainakin sanotaan, mutta en ole siitä kovinkaan varma. Välillä olen surullinen, vihainen itselleni ja myös harmittaa. Harmittaa kun saatiin kaikki palaset harrastusten osalta kasaan, koira oli parhaimmillaan ja me nautittiin niin siitä yhdessä tekemisestä. Mutta vaihtoehdot oli meillä vähissä ja uskon/toivon että näin oli paras myös koiralle.

Katsotaan mitä tässä talven aikana tapahtuu ja palaillaan kertomaan siitä sitten aika-ajoin.

Olen ollut ihan äimän käkenä välillä kun blogissa on ollut lukijoita useita kymmeniä joku päivä. Kiitos teille siitä ja hyvää syksyä ja tulevaa talvea!

Kirkkain tähti taivaalla toivotan sinulle joka ilta hyvät yöt!

Jäi jäljelle vain irtokarvat,
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takinvuoret,
kaikki ne revityt lelut, puunkuoret...
Vain jokainen muisto,
hetki täynnä elämää,
kun näitä muistelen 
- en koskaan yksin jää.

Aksasta me tykättiin!



Into tokoiluun kasvoi molemmilla koko ajan!



Halusin tähän tuoda vielä videon arjesta, mutta kone teki tepposet. Kertokoot kuvat sen!

tähän astinen uramme kohokohta?

Minulla loma alkoi ja se aloitettiin Rommelin kanssa käymällä Jyväskylässä agilityn MM-karsinnoissa. Sain houkuteltua kaverini matkaseuraksi, joten ei tarvinnut meidän lähteä koko perheellä. Näin ollen sain keskittyä vain kisaamiseen. Saatiin Jyväskylässä yöpaikka, joten lähdimme perjantai-iltana jo ajelemaan. Veimme teltan kisapaikalle jo valmiiksi, mikä oli hyvä, kun lauantaina oli hyvin epävakainen sää. Kisapäivä oli pitkä ja välillä käytiin autossa ottamassa torkut.

Ensimmäinen karsintarata, hyppäri, oli aika suoraviivainen ilman mitään sen kummempia kinkkisiä kohtia. Linjojen kanssa sai olla tarkkana ja juosta piti. Rommel teki tasaisen hyvää suoritusta, pituuden palikkaan ilmeisesti hieman kosketti varvas tai jotain kun maaliin tullessa luulin ihan että oli puhdas rata, mutta tuloksista oli vitonen + ne yliajat..Videoltakaan ei näy missä kohdin tuomari kättä nostaa...mutta meille se oli henkisesti puhdas rata :)

Toinen rata oli agilityrata ja ihanneaika siellä 40,19 mikä oli kyllä kova, mutta ehkä saavutettavissa. Rata alkoi hyvin ja Rommel tuntui etenevän ihan mukavasti, mutta tuli hassusti A:n ohitse (minä olin ehkä vähän edessä jolloin ei nähnyt sitä) Niin siinä tuhraantui meillä aikaa ja tulokseksi siis viisi virhepistettä ja 9 sekunttia yliaikaa. Loppurata oli myös sujuva ja kontaktit ihan huiput!

Me lähdettiin kisoihin rennoin mielin ja kokemaan jotain uutta! Ei varmaan tule toista tilaisuutta näihin karkeloihin joten otsikon mukaan lauantai saattoi olla meidän uramme kohokohta. Edustaa omaa seuraamme Suomen parhaimpien joukossa. Radat eivät olleet vaikeita. Näistä kisoista jäi opittavaa se, että minun tulee nyt alkaa keskittymään siihen, että pystyn jättämään Rommelin suorittamaan esim. keppejä. Jään helposti sitä siihen vierelle kirittämään. Eli voisimme alkaa kokeilemaan kisoissa vähän enemmän riskinottoja. Se saattaisi tuoda muutamia sekuntteja nopeutta lisää.

Videot pitää julkaista joku kerta

Viime lauantaina käytiin Varkaudessa avaamassa ensi vuoden SMnollatili. Aurinko paistoi ja sain ensimmäiset rusketusrajat. Vaikka päivä oli kuuma jaksoi Rommel hyvin juosta ja uusi viilennystakki oli ihan hyvä. Tuomarina oli Salme Mujunen ja hänen tapaansa radat olivat hassunhauskoja. Kontakteilta täyskäännöksiä ja putket tuomassa rataan vauhtia! Mukavat radat, mutta ei se Rommel edelleenkään kontakteilta käänny vaan posottaa suoraan ja yleensä siinä menee aikaa kun etsin sitä selän takaa :) Treenattavaa siis on. Mutta nyt lomailemme!

Kuvia SM-karkeloista

Tässä vielä kuvasaldoa ja lisää tunnelmia. Kuvaajana Erja Härkönen

Minijoukkue: Virpi ja Lenni, Laura ja Meela, Kati ja Martta sekä Maiju ja Rommel
sekä yksilöradalta Rompula

SM-kisat 2015

Nyt on käyty agilityuramme toiset SM-kisat. Viime vuonna Tampereella saimme edustaa seuraamme joukkuekisassa sijalla neljä. Tänä vuonna olimme joukkuekisan lisäksi myös yksilökisassa. Lauantaina siis Poksin minijoukkueessa kisasi Laura ja Meela, Kati ja Martta, Virpi ja Lenni sekä me, tässä järjestyksessä. Me majoituttiin serkkuni luona, mikä oli aivan mahtavaa. Oli grilliruokaa ja palju! Lauran ja Meelan rataa en kerennyt lauantaina katsomaan, mutta Katia ja Virpiä onneksi kerkesin mennä kannustamaan. Meillähän rata oli vasta viiden aikaan iltapäivästä. Rommelin jätin majapaikkaan. Lauralla ja Meelalla oli tullut hylätty suoritus toiseksi viimeisellä esteellä. Se tiesi, että meidän muiden tuli tehdä tulos, jotta joukkueemme sijoittuisi. Kati ja Martta tekivät hienon yliaikanollan. Virpillä ja Lennillä ei mennyt ihan niinkuin ajateltiin, mutta hienoa menoa jos ei niitä kolmea kieltoa lasketa :) Näin ollen saimme lähteä Rommelin kanssa ihan ilman paineita mutta puhdasta ja rentoa rataa lähdimme tekemään. Tässä onnistuttiin. minusta se joukkuerata oli hieno! Koira teki todella hienot kontaktit ja kääntyi tiukasti. Joukkuun kokonaissuoritus oli siis hylätty. 

Lauantaina kun satoi vettä melkein koko päivän, paitsi finaalien aikana, niin sunnuntaina porotti aurinko niin kuumasti, että ei tarvinnut pitkiä housuja. Meidän startti oli 12.20. Olimme ryhmämme ensimmäinen koirakko. Alkuun se minua jännitti, mutta ei se ollutkaan paha paikka lähteä. Olinhan nähnyt sen radan jo monta kertaa ja mielessäni pohtinut miten se suoritetaan. Sunnuntaina vaikka olisi voinut mennä sillä ajatuksella, että kaikki tai ei mitään niin hieman yhdessä kohdassa varmistelin. Se ehkä söi meiltä sen sekunnin, mikä ei nyt niin haitannut, koska ei se olisi meitä finaaliin vienyt. Tehtiin siis SM-kisojen karsintaradalla puhdas rata 3,55 sekunnin yliajalla, etenemällä 3.87. (radan etenemä oli laskettu 4,2, mikä on meille aika paljon) Rata oli hyvin tutun oloinen. Tuomarina oli Mika Moilanen, jonka radalla kävimme toukokuun lopussa Kajaanissa. Siellä oli monta samanlaista kohtaa. Kepeille vienti, putket oli sijoitettu samalla lailla..se vahvisti ajatusta että kyllä me tämä hoidetaan. Rommel jäi lähtöön hyvin. Raukka ei kuullut tule käskyä kun kaijuttimet huusivat sen vieressä. Sama viime vuonna. Hypin ja pompin siellä että saa tulla ja silti se vähän epäröi että ootko varma :) Oli kyllä kiva kisata ja tuo koira on ihan mahtava. Vaikka me ei nopeimpia ollakkaan niin se on kyllä ihan huippu silti! 

Seuraavaksi vietämme juhannusta ja sitten käymme tutustumassa MM-karsintojen tunnelmaan. Siellä ei varmaan vauhti riitä myöskään huippujen vauhtiin, mutta kun kerran sinne päästään niin käydäänhän sitä nyt katsomassa millaista siellä on. Kuitenkin ainutkertainen tilaisuus. Sen jälkeen käymme Varkaudessa yksissä kisoissa ja sitten koittaa kesäloma. Kesälomalla lenkkeilemme ja teemme ehkä pieniä aksajuttuja ja loppuhuipennus on taas Ylläksen viikon mittainen reissu! 

Tässä tunnelmia SM-kisoista ja lopuksi myös muutama video aikaisemmista kisoista.

Tässä videoita ja tuloksia helatorstailta. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana :)

SERT-rata

Kajaanin hasardien pelastusten nollarata

AVA-titteli lähellä ja SM-kisoja odotellaan.

Tämä postaus on ollut odottamassa julkaisua videoita varten, mutta en oo vielä saanut niitä puhelimesta ladattua. Joten menköön nyt ilman videoita. Ne tulee jälkikäteen :) Viime kuussa helatorstaina olimme kisaamassa naapuriseuran kisoissa. Yö oli taas nukuttu huonosti ja aamulla klo 9 oli ensimmäinen startti Montyn kanssa. Monty oli reippaampi hallissa, mitä viimeksi. Vielä ei täysin rento, mutta nyt ei tarvinnut raahata sitä lähtöön. Ensimmäiseltä radalta se taas tuli ekan esteen ohi ja siinä meni mahdollisuus puhtaaseen rataan. Muuten ihan hyvä rata ja hyvää etenemistä. Joalla oli uusi puomi, mikä vähän rämisi ja pelotti koiraa. Lisäksi sillä toisessa etusessa oli jotain ja jäi nuolemaan sitä. Mutta kaiken kaikkiaan saa olla tyytyväinen. Sijoituttiin tuolla radalla kolmanneksi muistaakseni. Toinen rata lähti lähempänä yleisöä, josta Monty vähän paineistui ja oli vaikea saada se jäämään paikoilleen kun se vain vilkuili sinne yleisöön. Sain kuitenkin ja lähdettiin melkeinpä yhtämatkaa. Tämä rata oli vähän hasardi. Pelastuksen pelastuksia ja kepeillä ei koira taipunut toiseen väliin. Lopulta sitten putken väärä pää koitui kohtaloksi. Mutta taas reipasta etenemistä koiralta. Kääntymäänhän tuommonen neliömäinen snautseri on vähän huono :)

Mutta sitten, se helatorstain harmitus! Ensiksikin Rommelin kanssa kisattiin kaksi agilityrataa. Kisaajia oli niin vähän että en edes uskonut meidän saavuttavan puhtaita ratoja kummempaa. Jos sertejä aijottiin saada niin piti voittaa mikä ei nyt ole meille mitään jokapäiväistä luksusta. Palkintosijoituksia kolmosissa ollaan saatu ollen toisia tai kolmansia, mutta ei olla taidettu voittaa vielä kertaakaan. Sekin päivä koitti! Saatiin nolla ekalta radalta ja se oli kyllä hyvä rata. Meille rataprofiililta oikeanlainen rata. Etenevä ja vauhtia saatiin pidettyä yllä. Näin ollen siis ekalta radalta ainut nollatulos ja SERTi. Se olikin toinen serti AVA-titteliin kun ensimmäinen tuli kaksi vuotta sitten toukokuussa. En uskaltanut jäädä katsomaan tuloksia vaan lähdin jäähdyttelemään ja treenikaverit tuli sitten onnittelemaan. Noh, sen päivän tavoite oli saavutettu. Toiselle radalle lähdettiin rennoin mielin. Toinenkin rata oli kiva. Sai luukuttaa. Vedätin aalta mikä oli hyvä. Mutta pari kohtaa meni vähän pitkäksi ja keppien jälkeen ei ihan edetty suoraviivaisesti missä menetettiin hieman aikaa. Puhtaalla radalla taas kuitenkin maaliin. Siinä koiraa palkatessa seurasin muita ja ei ollut puhtaita suorituksia tullut. En pystynyt taaskaan jäämään katsomaan loppuun vaan lähdin jäähdyttelemään. 

Lenkiltä palatessa sain kuulla, että oli tullut toinen nolla seurakaverillamme. Silloin tiesin, että oltiin korkeintaan toisia, koska ajattelin että ei me sheltille nopeudessa oltu pärjätty. Mutta kun näin tulokset ja sen aikaeron, alkoi mieli taas jossitella ja harmitella :) Olimme siis hävinneet 0,05s Mintulle ja Lauralle. Se pituuden jälkeinen mutka tai kepeiltä pikkuinen hidastus tai putkeen ohjatessa vähän vauhti hyytyi. Nämä kohdat kun olisivat menneet nappiin voisimme ehkä juhlia nyt AVA-titteliä :). Se titteli mistä haaveilen ja nyt se oli lähempänä kuin koskaan! Noissa kisoissa tuomarit tekivät joka toisen radan vuorotellen mikä mahdollisti sen, että SERTejä pystyi vastaanottamaan molemmilta radoilta, kätevää. Vaikka olisihan se ollut aika hassua saada sertit samoista kisoista ja valioitua :D. Mutta mikä parasta, siihen on meillä mahdollisuus. Toivottavasti se joskus napsahtaa eikä siihen menisi toista kahta vuotta :) 

Toinen iloinen asia oli se, että ensimmäisen radan voiton myötä, voimme osallistua myös mm-karsintoihin kesäkuun lopussa. Olisihan se kans yksi kokemus lisää tällä agilityuralla.

Kuun lopussa kävimme myös Kajaanissa kisaamassa kahden agiradan verran. Tuomarin oli Mika Moilanen, jolla oli haastavat alut ja muuten ihan etenevä rata. Radat, jossa pitää kikkailla heti kahden ekan esteen aikana, ovat meille vähän haastavia. Sillä jos ohjaus on yhtään pielessä heti alussa jään jälkeen ja radasta tulee pelastuksien pelastusrata. Tehtiin kuitenkin molemmilta radoilta nollat ja ekalla sijoituttiin kolmanneksi. Toisalla oltiin viidensiä. Ihan huikee tuo koira nykyisin. Tekeminen on niin mukavaa sen kanssa ja siihen voi luottaa että se suorittaa sen minne sen ohjaa.

Nyt ei ole kisoja tiedossa, vaan vähän huilitaan ja hiotaan joitakin pikkujuttuja sekä pidetään virettä yllä. Viime viikolla oli SM-joukkuetreenit. Hiottiin irtoamista ja omaa liikkumista paremmaksi. Nyt vain sitten rennoin mielin SM-kisoihin. Mitään hävittävää meillä ei siellä ole. 

Koulutuksia ja kisailuja

Kevät on jo Joensuussa pitkällä. Bloggaus on jäänyt vähän vähemmälle ja nyt tuleekin juttua kolmen viikon takaisesta Jenna Caloenderin koulutuksesta Mikkelissä, minne lähdimme Katin ja Martan kanssa. Matka meni nopeasti vaikka silmät tuntuivat että ne painaa ainakin tonnin, kun edellinen yö oli hieman katkonainen, kiitos siitä Annille joka ei halunnut nukkua enää viiden jälkeen. Perille päästiin jossa paistoi pääasiassa ainakin aurinko. Rata näytti sangen vähäesteiseltä mutta oli siinä omat juttunsa.

Alkuun tuplavalssit, jota olen odettanutkin että joku mulle ne opettaisi tai minusta tuntuu että mä en osaa valssata. Minä aina jämähdän paikoilleen, joten luota koiraa että se tulee ja mene! Näillä ohjella ennätin hyvin valssata ja minulla ei ollut kiire mihinkään. Ja se mikä yllätti oli että Rommel kääntyi niihin. Koira jonka olen luullut, että se ei käänny vaan posottaa suoraan. Ihan ihme ajatuksia. Ysille harjoiteltiin poispäinkäännöstä. Ensiksi mietin että muistaako Rommel sitä, lähteekö etenemään. Se meni kuin vahna tekijä! Loppuun koitettiin layerointia 16-18 niin että ohjattiin puomin takaa. Sekin toimi, vaikkakin ei ollut se nopein meille, mutta koira irtosi. (luulen kyllä että koira tiesi minne oli mentävä kun rataa oli jo tehty, mutta meni kuitenkin)

Sitten koitti vappu

Vappuna on jo tullut perinteeksi että se vietetään agilityn merkeissä. Omalla seuralla on jo ollut monena vappuna kisat ja tänä vuonna ne oli kolmepäiväset. Kisasin Montyn kanssa perjantaina ja lautaina sekä Rommelin kanssa sunnuntaina. Monty oli oikein pätevä ja omalla hallilla rento ja tiesi mitä mentiin tekemään. Se avasikin perjantaina LUVA-tilinsä! Toinen luvakin oli lähellä, mutta minä olin liian malttamaton, enkä ohjannut loppuun. Välillä unohtuu, että se pitää viedä esteelle eikä voi olettaa että irtoaa niinkuin Rommel. Mutta ei se Rommelkaan aina niille esteille irtoa. Sunnuntaina se oli jotenkin ihan hakusessa. Ihan hyvällä vauhdilla kulki, mutta jotenkin se ei ollut täysillä mukana. Haisteli lähdössä ja jopa radalla. Ehkä olin itsekin jo väsynyt sunnuntaina enkä keskittynyt niin, mutta jotain hämminkiä meidän tekemisessä oli. Harmi sinänsä koska taas se SERTi olisi ollut saatavilla. Noh, pitkään jatkunut nollaputki nyt meni hyllytellyksi ja tästä otimme opiksi. Ensi torstaina jatketaan taas molempien kanssa!

Montyn luva-rata:

Täytyy tähän loppuun vielä sanoa, kun ekstemporena toikoilin poikien kanssa keskiviikon treenivuorolla, koska Melissa Markki tarvitsi tokoilijoita johonkin koulujuttuunsa. Hän siis videoi. Nuo pojat olivat siis ihan huikeita. En oo tehnyt tokoliikkeitä niiden kanssa koko talvena ja Monty seurasi ihan törkeen hyvää seuraamista, hypyn ja liikkeestä maahanmeno oli minusta 10 arvoisia sekä Rommel teki ihan mahtavan luokstulon pysäytyksen. Tokointo taas kasvoi. Harmi vain kun uusien sääntöjen myötä nuo jo opetetut liikkeet pitää rikkoa…vai kävisinkö kesällä jonkun kokeen vanhoilla säännöillä..

Kisakausi korkattu

Maaliskuun alussa alkoi jo polttelemaan, että kisakentille pitäisi päästä Rommelin kanssa. Katselin  mihin sitä olisi kiva mennä ja viikko sitten viikonloppuna Kuopiossa Viiksiareenalla oli kolmen radan verran juostavaa. Virpi lähti Lennin kanssa mukaan, joten matka meni rattoisasti. Loskakeli ei sinänsä houkuttanut, mutta kyllähän tuo nyt meni. Onneksi kisakenttä oli tekonurmella ja halli sutkot lämmin. Ratoina oli kaksi agilityrataa ja yksi hyppäri. Meille nuo hyppärit eivät ole suotuisia, mutta tällä kertaa suoritimme sen kunnialla läpi vaikkakin yliaikaa tuli. Toinenkin rata meni yliajalle 0,8 sekunttia kun tuli vähän pitkää kaarrosta. Ekalta radalta saatiin nolla. Muuten hyvää menoa, hieman vähemmän olisi saanut ottaa koiraa haltuun ja antaa koiran vain mennä. Mutta ei me kolmea puhdasta rataa olla ikinä tehty! 

Sitten viikolla käytiin herkistelemässä pääsiäisen kisoja varten omalla treenivuorolla molempien koirien kanssa. 

Pääsiäinen alkoi meillä siis aksan merkeissä. Naapuriseuralla oli kolmosille tarjolla neljä rataa josta me mentiin pitkänä perjantaina kolme. Kivoja ratoja, jotka sisälsi putkiansoja ja lopussa oli aina joku takakiertohässäkkä. Näistäkin selvitiin vaikka vähän jouduin karjumaan, sillä Rommel meinasi lähteä lapasesta pari kertaa. Oli kyllä omassa tekemisessäkin huolimattomuutta ja toisella radalla jouduin puomin jälkeiseen takaakiertoon huutelemaan koiralle että odota odota :D Olisi pitänyt itse laittaa töppöstä eteen vielä enemmän :)

Kisaaminen on nyt meillä sillä tasolla että koira tekee sen mitä siltä pyydetään. Se ei keksi siellä omia, vaan etenee ja lukee rataa! Puomi on ollut nyt kisoissa ihan huippu. Toivottavasti pysyy sellaisena. Harmi kun ikää alkaa Rompulalle tulemaan ja enää se ei ole niin huippuvauhdissa kuin ehkä pari vuotta sitten. Sillä näköjään nuo agilityradatkin ovat sellaisia että turhia mutkia ei voi tulla, jos mielii ihanneaikaan. Aalta kääntyminen osoittautui sellaiseksi mitä tulisi treenata. Rommel tykkää posottaa sieltä vain suoraan ja tulee sitten minun selän taakse.

Launtaina oli myös Montyn vuoro aloitella kisakauttaan. Aamupäivästä oli kolmosille ensiksi kolme rataa, josta me Rommelin kanssa ekalla saatiin nolla sijalla 2. Mikä harmitti hieman kun serti oli taas niin lähellä. Jospa se onni meillä joskus kääntyy. Kaksi muuta rataa hyllytettiin iloisesti. Hyvät hyllyt. Vähän alkoi jo kisat painaa koiran tassuissa ja ei ehkä keskittyminen itsellänikään ollut mitä parhainta enää. Sitten oli Montyn vuoro. Ykkösten radat olivat todella simppelit. Juostiin vain eteenpäin. Kävin Montyn kanssa radan rakennuksen aikaan hallissa ja se vähän pelkäsi siellä. Kuulutukset ja ihmisten taputukset/kiljahdukset säikäyttivät sen. Nakkia syötin, mutta ei se rentoutunut siitä vielä. Sitten kun odottelimme omaa vuoroa tehtiin sivulle tuloja/seuraamista hallin ulkopuolella. Mietin jo että saankohan tätä koiraa halliin ollenkaan ja jouduinkin houkuttelemaan ja vähän painostamaankin kun meille oli jo vihelletty lupa tulla lähtöön. Sitten kun kaulapanta saatiin pois näytti koira siltä että lähteekö se lipettiin. Sain sen kuitenkin käskytettyä istumaan ja se jäi paikalleen. Olisi pitänyt lähteä yhtämatkaa sen kanssa juoksemaan kun luvan saatua tuli koira ohi ekan esteen. Oli hieman paineistunut ja ratkaisi ongelman tulemalla luokse. Mutta jatkettiin siitä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja sehän meni ihan hyvin loppuun asti. Maalissa oli iloinen snautseri joka pomppi ja odotti palkkaa.

Toiselle radalle päätin, että mennään jo halliin jonnekin nurkkaan syömään nakkia. Tuli paremmin tuolloin jo halliin ja syötiin ja syötiin. Alkoi rentoutua ja teki hienoa seuraamista. Lähti omalla vuorolla reippaasti kohti lähtöä ja siinä vielä joku toinen koira räsähti, jolloin Monty hieman hypähti sivuun, mutta unohti kyllä. Tiesi nyt mitä lähdetiin tekemään. Panta taas pois ja koira istumaan. Tällä kertaa lähdin yhtäaikaa sen kanssa. Onneksi sen pystyi tekemään kun rata alkoi taas suoralla ja kolmas este oli pussi, missä sai koiran hyvin kiinni. Se oli oikein hyvä rata. Ainut virhe tuli kolmanneksi viimeisellä esteellä, mutka putkelle, kun Monty havahtui yleisöstä ja meni ohi putken suun. Siitä siis kielto. Mutta puomi ja keinu oli hyvät. Tuli omalla tavalla reippaasti! Eli kokonaisuutena ihan hyvä päivä ja saatiin sitä mitä mentiin hakemaan. Rommelin kanssa rentoa tekemistä ja vähän riskien ottoa ja Montyn kanssa kokemusta uudesta paikasta/esteistä/kisatilanteesta. Uskon ja toivon että tässä kun kevään aikana nyt on tiedossa useammat kisat ja jos päästään niihin niin alkaa Montyllekin rutiinia tulla ja näin ollen ei enää paineistuisi. Pallien poisto vei siltä vähän tuota itseluottamusta, vaikka muuten se teki sille hyvää.

Rommelin yksi rata viikonlopulta. Hieno Hyl


Montyn toinen rata

pääsiäisen ulkoilua

Kuulumiset

Meille kuuluu kiirettä töiden puolesta ja flunssa on käynyt meistä jokaisen läpi. Siinä samalla ollaan koitettu treenailla ja pitää kotia pystyssä. Anni täytti vuoden, mutta emme vielä juhlineet. Ensi viikonloppuna sitten. Nyt ollaan päästy kahtena viikkona omiin treeneihin MOLEMPIEN koirien kanssa! Montyn tassut on olleet ihan ok:t tai välillä kyllä rakkulat on puhjenneet, mutta nyt on ollut useampi päivä, että se ei ole niitä nuollut niin paljoa ja pysyneet näin sit kuosissa. Vielä niitä patteja on tassujen välissä, mutta toivon todella, että tassut pysyisivät tuossa kunnossa mitä ne nyt on jos ei täysin kuntoon voi tulla. On ollut ihan mahtavaa päästä sen kanssa aksaamaan. Se ilo, mikä siitä näkee kun saa paahtaa ja palkaksi saa pallon. Monty kaikenlisäksi on minusta jo sangen etevä snautseri aksaamaan. Osaa wiskit ja blacklapit (kirjoitetaankohan noin…) ja irtoaa esteille! Sekä kepit ne on kyllä hienot! Opetan kyllä seuraavat koirat myös 2 by 2 menetelmällä! Tulipas paljon huutomerkkejä :) 

Montyn ruoka vaihdettiin royal canin mediumista brit care salmon&potatoon. Ainakin näin viikon kokemuksen perusteella oli todella hyvä vaihto. Uloste on pienentynyt ja koostumus paljon parempaa. Taidan vaihtaa Rommelillekin. Olen kyllä pettynyt royalin ruokaan. Tai ainakin tuohon mediumiin. Ei voi tietää, mutta jotain yhteyttä Montyn tassuongelmiin luulen olevan sillä kun kastraation myötä vaihdettiin vähäkalorisempaan ruokaan ja kokeiltiin siis royalin mediumia, mikä on vehnäpohjainen. Alunperin jo mietin että uskallanko vehnäpohjaista syöttää. En olisi arvannut että se saattaisi aiheuttaa tassuongelman. Jos syynä oli siis ruuan vaihto toivon, että tämä brit care ruoka sen parantaa! Raakaruokinta ei ole pois suljettu, mutta tähän saumaan en vielä sitä pystynyt aloittamaan ja vanha ruoka onneksi loppui jolloin piti jotain tilalle keksiä. Brit care ruokaa on kehuttu ja jostain foorumilta luin että joku oli saanut siitä avun furunkoloosiin. Lisäksi ollaan tehty sisätottista. Tänään Annin kanssa tehtiin Montylle noutoa. Anni vei kapulan vähän kauemmaksi (toisin sanoen tiputti sen jalkojensa juureen) ja Monty nosti sen ja toi aina minun eteen :) Täydelliset pidot ja luovutukset. 

Lopuksi vielä kuvia 1-vuotiaasta Annista:

 Kaverukset!

"Urheilija ei tervettä päivää nää"

Nimittäin Monty. Vaikka se ei nyt mikään himourheilija olekkaan, niin välillä tuntuu että pienen koiran pään menoksi on nyt kyllä vähän liikaa vastoinkäymisiä tullut. Kastroinnista toivuttiin nopeasti mutta sen jälkeen tulehtui korvat. Vuosi aloitettiin tassuvaivoilla. Montylla alkoi tulla pieniä rakkuloita tassujen väliin, ikäänkuin meidän ihmisten rystysten väliin. Aluksi ne olivat sellaisia reikiä, mitä luulin että se on ne nuolemalla/kirputtamalla saanut aikaseksi ja ne hoitui puhdistamalla ja bebathenilla. Mutta sitten niitä alkoi tulla enemmän ja se reikä ei ollutkaan Montyn aiheuttamaa vaan rakkulat puhkesivat ja niistä tulee verta. Käytin sitä näytillä luottoeläinlääkärillämme ja epäilyksenä mitä ilmeisemmin furunkoloosi. No ei onneksi mitään kasvainta tai kuolemantuomiota, mutta sangen ikävä sairaus. Lääkitystä ei ole, antibioottikierteeseen ei lähdetä, joten hoitona kotihoito: puhdistus, kosteuden välttäminen eli kuivataan tassut joka ulkoilun jälkeen tällä hetkellä föönillä. Nuolemisen estäminen ja rasvataan edelleen. Tassujen karvat trimmasin lyhyeksi. Nyt tilanne alkaa olla parempi, vaikka vasempaan etuseen on tullut kaksi pientä paukamaa lisää entisten umpeutuessa. Lisäksi oikeassa takasessa on kaikkein isoin rakkula joka toivottavasti laskisi ajan myötä. Toivon todella, että tämä ei ota nyt valtaa Montyn tassuista. Sillä minusta tuntuu niin pahalta kun ei voida lenkkeillä normaalisti, mikä näin talvella tarkoittaisi vapaana kirmailua lumihangessa ja jos tassut on auki ei aksahallikaan ole paljoa asiaa. Monty kuitenkin on sen verran energinen, että se vaatii omat pyrähdykset ja vauhdin hurmaa. Se sitten näkyy sisällä kun koittaa saada Rommelia leikkiin ja tuo mitä ihmeellisiä tavaroita käteen. Sisätokoilu onkin tullut taas ohjelmaan. Lisäksi pyydän sitä tuomaan välillä Annin tavaroita jotta vähän saisi käyttää päätään. Ostettiin myös tossut, toivossa että ulkoiltaisiin niiden avulla, mutta ainakin näin ekan kerran kokeilun jälkeen Monty hyppi ja repi ne pois…Täytyy vielä kokeilla. Eli jos teilla lukijat on vielä hoitokokeiluja tähän niin saa antaa. Lisäksi ajattelin vaihtaa nappulat raakaruokaan. Kaveri Maria on ollut ystävällinen ja auttanut minua laskuissa, jotta nyt pitäisi lähteä lihakauppaan.

Että näin aloitettiin meillä vuosi. Pidetään peukkuja että Montyn oireet pysyisivät poissa ja päästäisiin aksaamaan ja kisaamaan kevään/kesän aikana. Rommeli sitten on tehnyt sitä aksaa varmaan Montynkin edestä. Käytiin tänään Juha Oreniuksen koulutuksessa. Radalla mentiin eikä meinattu. Itse olen todella tyytyväinen meidän suoritukseen ja saatiin taas uusia juttuja treenattavaksi. Kuten A-lta käätymiset. Rommel toimi hyvin. Putkiansat suoritettiin ja japanilaiset saatiin onnistumaan! Juhakin mainitse, että se ohjaustapa toimii meille ja siltä se alkaa tuntuakin. Laitan radan tänne joku kerta. Tämmöistä tällä kertaa. Ensi viikolla aloitan työt joten blogiin saattaa tulla pikkuinen tauko. Kevään suunitelmissa on kisata maaliskuussa viimestään. Käydä Montyn kanssa ACE:lla yksi koulutus ja Rommelin kanssa on suunnitteella huhtikuussa Jenna Caloanderin koulutus Mikkelissä. Kaksi puuttuvaa nollaa käydään jostain hakemassa ja sitten valmistaudutaan SM-kisoihin. Näillä siis tämä kevät! 

Tervetuloa vuosi 2015

Niin se vuosi taas hurahti. Monesti olen tässä todennut, että ei ole ikinä mennyt vuosi näin nopeasti. Vasta jäin äitiyslomalle. Kaikinpuolin on ollut aivan ihana vuosi ja menestystäkin on saatu. Saimme pienen tytön tyllerön ja hänen kasvua on ollut ihanan seurata. Koirien kanssa pääsi harrastamaan ja menestystä tuli niin SM- kuin piirinmestaruustasollakin. Montyn kanssa tehtiin hyviä ratoja ja saatiin aksa sille tasolle, että nyt tänä vuonna paukutellaan sen kanssa kisoja! Rommelin kanssa toivottavasti päästään SM-yksilö kisaan. Mutta ennen kaikkea toivon, että molemmat pojat ja Anni pysyvät terveinä! Tänä vuonna palaan työelämään ja se hieman jännittää. Lisäksi Anni joutuu menemään hoitoon, mikä on varmaan äidille pahempi juttu. Onneksi sain mahdollisuuden tehdä lyhyempää viikkotuntimäärää niin olen vain kolmena päivänä viikossa töissä. 

Joulu meni meillä Kuhmossa ollessa. Vaikka menimme paikasta a paikkaan b ja vielä c niin saimme silti myös levähtää ja öllötellä. Harmi kun oli kovat pakkaset niin ulkona ei kauan voinut olla. Tuli syötyä ja syötyä. Kuhmossa oli niin ihana talvi. Lunta puissa ja aurinko paistoi pilvien takaa. 

Uusi vuosi vaihtui meillä rauhallisesti kotona ollessa. Viime vuonna Monty säikähti raketteja ja tästä syystä lähdimme vähän kauemmaksi lenkkeilemään. Ei kuitenkaan ihan liian kauas vaan hallille treenaamaan aksaa :) Aluksi koira parka ei meinannut uskaltaa tulla autosta pois kun juuri hallin pihaan saavuttuamme jotkut ampuivat raketteja hallin takana. Noh, kävin Rommelin kanssa siinä vähän aikaa kävelemässä ja kun raketinampujat olivat menneet pois houkuttelin nakilla ja vähän jouduin myös tuuppaamaan koiraa ulos jotta päästäisiin halliin. Kun Monty saatiin halliin oli se oma itsensä ja tehtiin ihan super keppejä ja irtoamisia hypylle. Tämän jälkeen käytiin vähän aikaa kävelemässä ja onneksi silloin kukaan ei siinä lähellä ampunut mitään. Kauempaa kuului pauketta, mutta siitä ei Monty välittänyt. Rommel on onneksi niin varma tapaus noidan äänien suhteen että jos se antoi Montyllekin turvaa. Kotona koirat olivat rentoina. Ainoastaan naapurin ampumat onko ne nyt niitä kissanpieruja vai mitä :) tiiättehän -ne jotka päästävät kauean ininän… joka tapauksessa ne sai Montyn murisemaan ja haukkumaan pihalle. Mutta minusta Monty oli paljon rennonpi mitä viime vuonna. Muutenkin se on pallien poiston jälkeen ollut rennonpi kotioloissa. Koittaa leikkiä millo milläkin ja nukkuu jalat ylhäällä sohvalla, missä se ei ennen ole aikaansa viettänyt. Ääniarkuus on ehkä hivenen korostunut, mutta onneksi palautuu sutkot hyvin. Vaikka silloin tällöin aina harmittelen, että miksi piti pallit poistaa niin loppujen lopuksi varmasti oikea ratkaisu koiran kannalta. 

Hyvää vuotta 2015 teille kaikille!

Ansaittu joululoma

Kyllä se kannatti sittenkin ilmoittaa Rommel Joan itsenäisyyspäivän kisoihin. Vaikka pakkasta ei ollutkaan yhtä astetta enempää, niin tuuli oli sen verran kylmä, että toppatakki päällä ja autoa vähän väliä käynnissä pitäen sekä juostessa sai itsensä ja koiran pysymään lämpimänä. Mutta niin, tavoitteeksi asetin ne tuplat. Viime kesäkuussa Joan hallissa saimme myös tuplat, joten se oli mahdollista ja jotenkin tykkään siellä kisata. Hyviä tuloksia ollaan saatu sieltä minusta melkeinpä aina. Eka rata oli vauhdikas. Tuomarina Kari Jalonen. Neljäs este oli puomi, jonka päässä putki oli mutkalla ja tietenkin sinne "väärään" päähän tuli koira johdattaa. Tiesin että nyt on vain juostava. Enkä siltikään ennättänyt ja jouduin koiraa käskyttämään kovin, että ei mene sinne suoraan putkeen vaan kääntyisi. Tässä meni meillä hivenen ylimääräistä aikaa, koska Rommel teki siinä pyörähdyksen jos toisenkin. Mutta sain oikeeseen putken päähän. Ei me meidän juoksukontakteilla muuta ois voitu tehdä. Pitäis varmaan opettaa oikea ja vasen koiralle :) Nolla kuitenkin napsahti. Tulimme tällä radalla toiseksi ja voittajasta alle sekunnin hävineenä, mikä taas jäi harmittamaan koska se serti oli niinkin lähellä. Eikä serti siirtynyt koska osallistujia oli vain 18 :/ No mutta ei pitänyt jäädä harmittelemaan vaan tuli keskittyä toiseen rataan. Tuomari vaihtui tuossa välissä Anne Viitaseen.

Toinen rata oli myös kiva. Yksi kohta oli mitä monet arpoivat ja joutui miettimään aika kauan mitä siinä tekisi. Kepit seinään päin ja siitä takaisin päin hypylle joka vielä piti kiertää takaa. Lisäksi a-este oli hollilla. Päätin että otan koiran tarkkaan kiinni ja kierrätän hypyn takaa ja tiesin jo että en kerkeä siihen varmaan mitään kovin järkevää tekemään, joten se meni sylkkärillä. Onneksi Rommel eteni hyvin seuraavalle esteelle ja meno pääsi jatkumaan. Hidas tuo hypylle tulo oli ja tämä rata oli kyllä hirveetä varmistelua muutenkin. Tavoite kun oli ne tuplat. Maaliin päästiin ja tuplanollat on nyt taskussa. Tälläkin radalla päästiin palkintopallille kolmannella sijalla. Voittajalle Katille ja Kyllille hävisimme useita sekuntteja, joten en usko että vaikka oisimme menneet ilman varmisteluja oltaisiin ajassa pärjätty. Onnea Kati ja Kylli vielä kerran valioitumisesta!!

Videoita näiltä radoilta ei ole. Ihan hyvä niin, sillä aina kun ollaan videoitu on mennyt joku pieleen ;) 

Ei se Rommelin valioituminen niin kaukana ole. Jospa meillä onni joku kerta kävisi ja saadaan ne puuttuvat kaksi sertiä. Tänä vuonna se on ollut pari kertaa niin lähellä. Mutta nyt voimme hyvillä mielin jäädä joululomalle ja tehdä huoltojuttuja. Helmikuussa voisin ajatella että lähdetään sitten niitä paria nollaa vielä metsästämään, jotta päästään ekat yksilö SM-kisat korkkaamaan. Kasassa on nyt siis viisi nollaa ja seitsemän vaaditaan.

Aksaa ja yksi tötteröpäinen

Kuten jo viime kirjoituksessa mainitsin, että Montylta taitaa ne pallit lähteä niin nyt kävi näin. Mietin pitkään ja hartaasti, varasin ajan ja senkin jälkeen vielä mietin. Syynähän ei siis ole se, että sen kanssa ei pärjäisi, vaan enemmänkin koen että Montyn elämä ehkä helpottuisi. Kovasti snautseri on narttujen hajujen perään, mutta kuitenkin aina ollut kuulolla. Lisäksi toivon että leikkaus toisi sille stressittömämpää elämää, koska Monty pehmeyden/ääniarkuuden vuoksi stressaa aika paljon. Voitteko uskoa, että kärpänen saa snautseripojan pelkäämään niin, että sitä pitää mennä piiloon makuuhuoneeseen ja rymistellä porttia keskellä yötä että isäntäväki heräisisi. Näin on tapahtunut useammankin kerran ja me jo aletaan tietää että jaa taasko on sisällä kärpänen ja käydään se litistämässä ja jatketaan unia. Alkujaan huvittavaa, mutta en kyllä enää tiedä. :) Monty on nyt siis toipilaana, vaikka eihän tuo kovin kipeä ole ollut kuin ekan illan. Silloinkin jo käytiin pikkulenkki kävelemässä. Sääli on jättää toinen kotiin aina kun Rommelin kanssa lähdetään aksaan. Ikkunasta näkyy vain tötteröpäinen koira. Onneksi huomenna saamme ottaa tötterön pois ja tassukin alkaa olla kunnossa niin jospa se snautseripoikakin ensi viikolla pääsisi hallille hommiin ja kevään aikana kisaamaan, kun nyt jää itsenäisyyspäivän kisat välistä.

Rommel on sitten saanut nauttia omasta ajasta. Viime viikolla Jokisen Silja kävi hieromassa Rommelin. Hieman oli jumia vasemmalla puolella selässä ja lonkan alueella. Säikähdin vähän kun ei lonkan alueella ole ennen ollut, että toivottavasti ei nyt ole mitään sen suurempaa. Mitenkään ei koira ole oireillut, mutta pitää vielä ottaa toinenkin käsittely tässä lähiaikoina. Olen koittanut itse hieroskella kerta viikkoon, mutta ei se varmaan ihan sama ole. 

Lauantaina oli Jenna Caloenderin koulutus. Useat ovat häntä kehuneet ja voin sanoa että oli kyllä paras koulutus missä pitkiiin aikoihin olen ollut! Saatiin uusia vinkkejä niin ohjaukseenkin kuin radanlukuunkin. Opeteltiin japanilaista, mitä treeniryhmässä ollaan koitettu opetella, mutta aina minä sen koiran jonnekin kadotan. Nyt sitten sain siihen hyviä vinkkejä ja se tulee olemaan tämän talven operaatio: sisäistämme japanilaisen niin että voimme sitä kisoissakin käyttää. Rommel sai kehuja etenevästä käppänästä! Minä olen kyllä siitä pikku-ukosta niin ylpeä. Täytyy koittaa nauttia joka hetkestä sen kanssa kun tosiasia on että se täyttää ensi vuonna kahdeksan ja ne parhaat kisavuodet on tässä ja nyt. Ollaan sillä tasolla, että nyt vain hiotaan ja pidetään yllä kuntoamme ja voimme käydä kisoissa jos siltä tuntuu. Kovasti haluaisin toisen miniaksakoiran tähän rinnalle, mutta mieheni täytyisi ensin saada puhuttua ympäri että kolme koiraa menee siinä missä kaksikin. Mutta kyllä siihen useampi vuosi vielä menee, koska toista samanlaista käppänää ei ole kyllä olemassa. Niin sitä toiseksi parasta joutuu ehkä vielä etsimään. 

Tässä vielä koulutusrata:

Syksyä

Niin on ollut kiirus syksyn aikana, että ei ole kerennyt paljon kirjoittelemaan. Viikkotreeneissä ollaan käyty säännöllisesti, mutta pientä kisataukoa ollaan pidetty. Tai se tauko tuli vähän vahingossa kun unohdin ilmoittaa viime kuussa Kajaanin agikisoihin, kun Annia nukuttaessa nukahdin itsekin ja olen niitä, jotka jättää ilmottautumisen viimeiseen päivään/hetkeen niin sehän sit jäi.

Tänä syksynä ruskaa lähdimme ihailemaan Kolille. Kävimme siellä vaeltamassa aamupäivän. oisko jotain 8km kävelty. Ukko- ja Akka-koli käytiin katsomassa ja olihan ne maisemat hienot. Anni mandukassa viihtyi oikein hyvin ja nukkui sitten automatkat.

Lisäksi käytiin yksi kylpyläloma viettämässä Saimaan rannalla. Se oli todella kiva reissu, vaikka alkujaan mietin että onkohan tämä lomailua ollenkaan kun lähdetään 8kk ikäisen vauvan ja kahden koiran kanssa pieneen hotellihuoneeseen. Mutta ilokseni voin sanoa että reissu meni hyvin. Anni viihtyi   tutkiessa uusia juttuja sekä tykkäsi uida ja koirat lepäilivät kun lähdimme käymään joko kylpylässä tai syömässä omassa häkissään haukkumatta. Pitkiä aikoja emme tietenkään poissa olleet. Ihan pojat eivät tätä lomaa niin rentouttavana varmasti pitäneet mitä me muut. Kotona oli reissun jälkeen pari päivää kaksi snautseriraatoa lattialla. Ennen reissua Monty piti vasenta takastaan ilmassa yhden päivän ajan. Olin jo kiikuttamassa sitä kuviin, mutta kuitenkin sitten päätin että katsotaan miten tilanne etenee ja sehän meni ohi sitten yhtä nopeasti mitä tulikin. En yhtään osaa sanoa mitä se linkutti. Mietin että vaivaako eturauhanen, kun silloin vuosikkaana oli vähän samaa. Lisäksi on ollut nyt kovin narttuhuuruissa ja Rommeli on joutunut aika napakkaan sanomaan Ei sille sen liehittely yrityksille. Tästä syystä alkaa vahvistua meillä se päätös, että ne pallit taitaa lähteä tuolta isommalta. Muutenhan sen kanssa ei ole ongelmia kun sen oikut tiedostaa, mutta tuo hajujen saanti nenään saa sen ihan sekaisin ja sitten koittaa Rommelin selkään. Meno menee niillä joskus niin vauhdikkaaksi, että on parempi jättää toinen aina portin taakse, että ei esim. Anni jää jalkoihin. Montyn näyttelyurakin kun jää nyt, koska en näe mitään syytä lähteä käymään metsästämässä niitä kahta cacibia ulkomailta, kun sukua ei tämä koira pääse jakamaan. Harrastaa voimme aksaa ja tokoa pallittomanakin :)

Tänään kävimme Virpin ja Lennin (toivottavasti se oli Lenni :) kanssa Kuopiossa Hukka-Putken kisoissa. Tuomarina oli Mika Moilanen. Hyvät ja kivat radat oli, mutta meille taas ekan radan kohtaloksi kävi toinen rima. Oman liikkeen ajoitus oli hieman myöhässä ja ihmisnuoli jäi tekemättä, niin  koira tuli todella kovaa ja huonosti hypylle, josta rima tipahti. Vitonen siis ekalta radalta. Toisella radalla oli hauska putki hässäkkä ja olisi kiva ollut se mennä, mutta yhtäkkiä Rommel pysähtyi  viidenne esteen, hypyn, eteen. Näytti siltä, että olisi haistellut ja jäin sitä vähän ihmettelemään, koitettiin jatkaa, mutta ei ollut koira oma itsensä vaan kielsi seuraavan hypyn myös. Jätin siis kesken sen radan ja tultiin pois. Mutta huomasin sitten videolta ja Sallakin sanoi että ei se jäänyt haistelemaan, vaan kakoi jotain. Ihmeellinen ja harmittava juttu. Emme siis kartoittaneet sm-nollatiliä tällä kertaa. Jos sää pysyy nollan tietämillä, niin itsenäisyyspäivän tienoilla olisi Joa:lla kisat, jossa voisimme pari rataa käydä juoksemassa. Pääsee todennäköisesti myös Monty kokeilemaan kisaonnea :)

Iltatokot

Poksin avoimien ovien ja niiden tokonäytösten myötä päätin käydä tänä iltana ottamassa videolle hieman meidän tokoilua. Montylle seuraamista ja Rommelille avoimen luoksetulo ja kaukot. Rommelin luoksetulon pysäytys on minusta huippu, tai meidän mittakaavassa huippu! Kaukotkin nyt kisaetäisyydeltä minusta aika hienot. Montyn Seuraaminen koko ajan parempaa ja vire pysyi, mitä nyt Annin itku hieman snautserin kontaktia tiputti. Mut videolta huomasi miten sen häntä heiluu kun odottaa palkkaa :)

Tässäpä iltatokoilun videot:

Kisailuja

Onhan tuosta tovi mennyt maaningan kisoista ja piirinmestaruuksista. Maaningan kisat olivat jotenkin katastrofaaliset. Ensiksikin he olivat niin etuajassa että kun saavuimme paikalle melkeinpä suoraan juoksin rataantutustumiseen vaikka mekin oltiin tuntia ennen ilmoitettua rataantutustumista paikalla. Rommelia en kerennyt lämppäämään kunnolla. Ensimmäinen rata oli sarjassamme hätäpelastukset, mutta se ihmetytti kun Rommel tuntui todella jähmeeltä. Uskoisin että tuo lämmittelyn jääminen vähemmällä vaikutti siihen. Puhdas rata, mutta yliaikaa. Toisella radalla sitten vauhti oli normaalimpaa, mutta siinä ohjaaja kämmäsi kun kannusti koiraa sen putkessa ollessaan että tule tule..niin mitäpä se kuuliainen koira muuta tekee kuin kääntyy takaisin :) ja hyppäsi hypyn siinä samalla. 

Seuraavalla viikolla oli sitten oikein maratonaksaa. Olin nimittäin ilmoittanut niin Montyn kuin Rommelinkin kahdelle radalle molemmille päiville. Sunnuntaina vika rata olikin sitten sellainen että näköjään synnytyksestä ei olla ihan täysin toivuttu ja liitoskivut ilmenivät niin että vaivaavat vielä tälläkin hetkellä. Mutta siis ne radat. Aloitetaan Montysta:

Lauantaina radat meni hyllyttelyiksi. Tai hyllyt tuli sen takia kun tuli kolme kieltoa. Kepit olivat sellaiset  mitä Monty ei oikein onnistunut aloittamaan oikein. Aina tunki sinne kakkosväliin. Muuten se oli ihan ok menoa ja paljon paremmin kuulolla mitä esim. viime vuonna. Joten edistymistä sen osalta. Ei jäänyt haistelemaan tai karannut kontakteille. Lisäksi rengas oli että kielsi sen kaikilla radoilla. Kun otettiin uudestaan meni hyvin. Tämän teki myös viikkoa ennen olevissa mölleissä. Joten rengas on nyt treenilistalla. 

Sunnuntaina sitten saatiin tuloksiakin ja sijoituttiin molemmilla radoilla toiseksi. Ekalla radalla 10 ja toisella puhdas suoritus mutta harmillisesti 1,15sekunttia yliaikaa. Taisi ekallakin tulla. Radat olivat mukavat ja Monty meni minusta hienosti. Tuo vikan radan yliaika tuli siinä, kun kepeille meno oli hieman töksähtävä ja koira jäi vähäksi aikaa paikalleen ja oli aika lähellä mennä sinne väärään väliin, mutta aloitti sitten ihan oikein. Kepeille meno kovassa vauhdissa on siis toinen asia mitä treenaillaan! Radat eivät olleet enää sellaisia mihin aikoinaan tottui. Suoraa ja radan ainut mutka tehtiin u-putkella :) Nykyään jo ykkösissä vaaditaan tiukkojakin käännöksiä ja ei suoritettavia esteitä saattaa olla koiran näköpiirissä. 

No sitten Rommel: Lauantainahan oli piirinmestaruudet. Jännitystä siis ilmassa. Ekalla radalle oli kinkkinen keppikulma, puomin ja putken välissä. Rommel melkein meni keppien ohi, korjasi itse hyvin, mutta jotenkin sen rytmi oli siinä sekaisin ja tuli tokavikasta välistä pois. Otin kepit uudestaan mikä söi meiltä aikaa ja olihan alla se 5 virhepistettä. Tulokseksi jotain 8…Todella hyvät kontaktit oli tuolla radalla! Sitten toinen rata oli se hyppäri. Odotuksia ei paljon ollut, tietäen meidän hyppäritaustat. Tuomari oli vahingossa tehnyt agilityradan joten lennosta suunnitteli uuden. Se olikin sitten aika jännä. Mutta me rikottiin hyppärikirous ja tehtiin nolla! Piirinmestaruudet ratkottiin yhteistuloksella ja meille jäi tuo 8,jotain..ja minun laskujeni mukaan saatiin siis piirinmestaruus hopeaa!! vaikkakin mitään palkintoa siitä ei jaettu, vain voittajille. Mutta hienosti tuokin enkä kyllä sitä voinut ehkä edes kuvitella. On täällä PK:ssa nimittäin sen verran nopeita minejä. 

Sunnuntaina sitten Rommelin kanssa eka rata oli ihan huikea. Koira paahtoi ja minä olin myöhässä yhdessä takaakierrossa mistä koira tuli läpi ja Hyl. Se harmitti sillä oisin halunnut tietää meidän vauhdin tuolla radalla. Tokalla olin sitten itse niin poikki että en jaksanut enää. Kontaktit tuli huonosti ja muutenkin pakka hajos ihan täysin. 

Tältä viikonlopulta on vain Montysta vidoita:

la hyppis




su a-rata

su B-rata



Tänä aamuna käytiin Montyn kanssa Saija Mustosen koulutuksessa. Oli ihan hyvä ja saatiin Montylle hieman opetettua sivuttain irtoamista ja sain neuvoja sen kanssa työskentelyyn.

Huomenna sitten taas lähdetään. Tällä kertaa Varkauteen. Koossa meillä on kolme sm-nollaa. Ei ne niin helposti tule vaikka noita kisoja ollaankin koitettu käydä. Lähellä on ollut monikin nolla. Niin pienestä tämä on kiinni. Ja se piirinmestaruuskin oli niin lähellä josta olisi suoraan saanut menolipun sm-kisoihin :) Mutta jatketaan metsästystä hyvillä mielin ja katsotaan sitten toukokuun lopussa onko meistä sinne menijöiksi. 

Pienet harmitukset

Kesä meni ja syksy tekee tuloaan. Meidän Annikin täytti jo 6kk. Apua, hän ei ole enää pikkuinen vauva vaan kohta konttailee ja sitten sitä juostaan perässä. Konttausharjoitukset ovat hyvässä vauhdissa kun pylly nousee jo ylös ja siinä sitten heijataan. Mitähän koirat tuumaa kun neiti alkaa lähteä liikkeelle.  

Me ollaan Rommelin kanssa herätty kesätauolta ja käyty nyt kahtena viikonloppuna kisaamassa. Kuopiossa ensin ja eilen Lieksassa. Otsikko viittaa tunnelmiin näiden kisojen jälkeen. Kuopiossa meillä oli kolme rataa josta tulosrivi oli 0,hyl,5. Hylly niin ikään hyppikseltä. Ne ei oo meidän ratoja ollenkaan. Niissä vauhti nousee niin korkeelle, että pienintäkään virhettä/myöhästymistä ei voi tulla. Agilityradat ovat vähän armollisimpia. Tuolloin siis harmitti tuo vitonen kun rima tipahti. Rata oli muuten hyvä.

Eilen käytiin sitten Liekassa. Sielläkin kolme rataa. Tulosrivi täältä 10,0,hyl. Koiria oli vähän joten saumat oli vaikka mihin :) Mitään tulospaineita ei otettu. Lähdettiin tekemään vain hyviä ratoja. Rataprofiilit olivat juuri kuin meille tehty. Sai paahtaa ja se näkyikin nopeudessa. Aksaradoilla Rommelin nopeus oli 3,8 ja 3,9 etenemillä. Ja se harmittava tapaus oli se, että B-radalla Rommel meinasi mennä väärälle esteelle (Onneksi omaan kovan äänen tarpeen tullen ja sain käännettyä koiran juuri, ennen kuin sen nenänpää koski putkea), joten siinä tuli vähän mutkaa mikä söi mitä luultavammin meiltä Sertin. Tulimme siis toiseksi tuolla radalla. Nyt voi sanoa että se toinen Agi-serti oli lähellä. Harmitti sen hetken ja ehkä nyt kun kirjoitan siitä tänne :) Laitan videota tänne kuhan kerkiän ladata. Tuplatkin oli myös lähellä, sillä A-radalla virheet tuli taas rimasta ja A:n kontakti!?! Hyppyradasta ei olekkaan mitään mainittavaa, ne ei ole meitä varten vieläkään.

Ensi viikolla sitten Maaninka ja sitten omat kisat eli Piirinmestaruudet! Montykin starttailee siellä. Luvassa on viisi starttia Montylle. Ne otetaan ihan harjoituksen kannalta, jotta saadaan kisakokemusta. Kisataan nyt urakalla kun kerta mahdollisuus on :) Päivitystä odotettavissa varmaankin vasta piirinmestisten jälkeen.

A-rata

B-rata

Kesäloma

Aussilla on tänään viimeinen kesälomapäivä. Säät suosi kyllä tällä kertaa ja viime viikko oltiin Ylläksellä. Se oli kyllä ihan huippu reissu. Matkat meni jouhevasti ja Anni jaksoi hyvin istua. Reipas neiti kun kotimatkakin pystyttiin tekemään kahdella pysähdyksellä. Ylläksellä oltiin minun vanhempien kanssa. Taidan kertoa kuvien kera mitä me siellä tehtiin.

Tästä kaikki alkoi. Anni kulki kätevästi mukana mandukassa. Lähdettiin aina aamu-unien aikaan kävelemään ja hän nukkui hyvin kun matka taittui. Jos pysähdyttiin neiti yleensä heräsi. Syötiin välillä ja jatkettiin matkaa. Pystyttiin tekemään noin 8-10 km lenkkejä joissa meillä meni yleensä noin 4-5 tuntia. 

Ensimmäisenä päivänä valloitimme Kesänkitunturin. Yllätyksenä jouduimme kapuamaan melkoista kivikkoa ylöspäin. Pirunkuru olikin kuru täynnä irtoavia lohkareita. (alla oleva kuva on vasta alkua) Sinnikkäästi koirat ja me ylöspäin mentiin.

Ja kannatti kipuaminen, sillä hyvät näkymät siellä oli.

Toisena päivänä jatkettiin kohti Kellostapulia. Päivä oli kuuma mutta kun piti taukoja ja muisti juoda vettä useasti niin jaksettiin. Lisäksi koirat vilvoitteli itseään puroissa jos niitä matkan varrella oli. Täällä sitä kiveä vasta olikin mutta nyt oli onneksi pitkospuut niiden päällä. Kauniita maisemia oli!

Sitten pidettiin yksi lepopäivä, sillä Keskiviikko oli Ylläkselläkin niin hiostava ja kuuma että ei olisi ollut järkeä lähteä vaeltamaan. Torstaina sitten koitti Ylläs.

Perjantaina kävimme pienen palauttavan lenkin Äkäsaivolla. Se oli sellainen kirkasvetinen lampi.

Hieno reissu kaiken kaikkiaan. Vielä ja paljon nähtävää joten uusi reissu tullaan kyllä tekemään!

Hellettä riittää

Aika menee nopeasti, siitä on jo kohta kaksi kuukautta kun olimme Tampereella kisaamassa. Kisakalenteria olen selaillut niin Montylle kuin Rommelillekin. On pitänyt ottaa videolle meidän tokotreenailua. Kotipihassa on mukava tehdä Annin nukkuessa noutoa ja ruutuakin. Ruututötsät vain meinaa lähteä parempiin suihin :) Rommel nimittäin käy niitä merkkailemassa ja kantelee pitkin pihaa. Montyn kanssa käytiin joku aika sitten hakuilemassa, meidän "koirakerhon" jäsenten kanssa. Ajattelin että muistaakohan Monty siitä mitään, mutta yllätyksekseni sehän löysi ukot ihan helposti. Tehtiin kolme pistoa ja ekan otin haamulla, käytiin pikku mutka ja lähetys. Toiset olivat sitten ihan piiloja ja vaikka lähetys ei ollutkaan ihan kohtisuoraan, hyvin käytti koira nenää ja löysi perille. Haku on kyllä koiralle ihan erilailla rankkaa mitä esim. agility. Kolme lyhyttä pistoa ja koira oli ihan naatti. Ilma oli kyllä lämmin, mikä verotti vauhtia mutta siitäkin huolimatta intoa löytyi.

Toko on tosiaan ollut meillä tuommoista takapihatottista tänä kesänä. Lisäksi helteet ovat vieneet meidät veden äärelle. Lomailimme Kuhmossa yhden viikon. Trimmasin pojat ja varsinkin Rommel tykkäsi kun sai turkkinsa alas. Nyt sunnuntaina intoutuimme helteestä huolimatta tokomölleilemään. Mietin että mahtaakohan siitä tulla mitään kun lämpöasteita oli 30 ja tunnetusti ainakin Monty ei oikein helteellä halua olla kuin varjossa ja järvessä. Mutta snautseripoika yllätti minut taas ja teki töitä sen mitä se tuolla heltellä pystyi. Eli pyydetyt liikkeet suoritti vaikka moottori meinasi sammua hypylle niin pienen tsemppauksen jälkeen sekin meni täydellisesti. Tehtiin siis vain yksilöliikkeet ja pisteet meni seuraavanlaisesti. Ei ehkä olla tehty noin pitkiä seuraamiskaavioita kertaakaan, joten siihen nähden olen todella tyytyväinen niihin! Tuomarina oli Susanna Maksimainen

luoksepäästävyys 10
hihnassa seuraaminen 9 (hieman jäi haahuilemaan lopussa, muuten kivasti)
seuraaminen taluttimetta 8,5 (tässä alkoi hieman väsy painaa ja keskittyminen herpaantua, haahuilua)
maahanmeno 9,5 (hieman hidastin itse vauhtia ennen käskyä)
luoksetulo 9 (kaksoiskäsky kun poika oli menossa viileää halliin, muuten päivän nopein luoksetulo :)
seisominen 0 (koskin ilmeisesti koiraan niin siitä nolla, muuten ihan ok seisominen vaikka jäi jälkeen seuraamisessa.)
estehyppy 10 (tsemppaamisen jälkeen täydellinen hyppy)
kokonaisvaikutus 10 (ihan parasta tämä! Monty jaksoi ja meitä kehuttiin ja tuomari sanoi että minä kehuin koiraa ja tsemppasin hyvin)




Sitten olikin Rommelin vuoro. Mehän ei olla tehty sen kanssa avoliikkeitä kokonaan ikinä. Lisäksi ei olla tehty paikkamakuuta piilossa ollenkaan, joten hieman riskillä lähdettiin kokeilemaan mitä pitää treenata :D Pisteet menivät näin:

Paikalla makaaminen 0
(vähän yli minuutin oli ja tuli halliin minun luokse, eli 3minuuttia piilossa oli vielä liikaa näin yhtä-äkkiä)
Seuraaminen taluttimetta 9,5
(todella kivaa seuraamista, itse vain en osaa kävellä ja vasemmalle kääntymisessä meinaa jäädä koira jalkoihin)
Maahanmeno 10 (perus rommel)
Luoksetulo 10 (todella hyvä, sen se nyt osaa :)
Seisominen 8 (hieman töpötti käskyn jälkeen ja kääntyi kun menin taakse)
Noutaminen 10 (pysyi heiton ajan paikalla jee! muutenhan se noutaa kivasti :)
Kauko-ohjaus 5 (otin puolesta välin matkaa, siirtymiset siitä matkasta ok)
Estehyppy 0
(Rommelilla loppui puhti ja alkoi kiinnostaa muu enemmän, ei keskittynyt enää ja hyppäs ekalla liian sivuun joten otin uudestaan, eikä kyllä olla tätä pitkään aikaan tehtykkään)
Kokonaisvaikutelma 9,5
(perus rommel, niin hauska ja iloinen. Häntä heiluu mutta yllättävän paljon otti häiriötä tänään.)


Mutta hieman tämä nostatti taas tokokärpästä pinnalle.